Related Articles
Wasalandia oli huvipuisto Vaasassa. Wasalandia
perustettiin vuonna 1988, mutta vähäisen kävijämäärän vuoksi, se joutui lopettamaan
toimintansa vuonna 2015. Wasalandiassa oli
parhaimmillaan 28 koko perheelle soveltuvaa huvipuistolaitetta. Lisäksi siellä
oli muun muassa pieneläintarha ja lapset saivat ratsastaa poneilla.
Maskotteina toimivat Walle- ja Walma-nallet. Wasalandiaa mainostettiin paljon
myös televisiossa ja monen katsojan korviin onkin tarttunut Wasalandian
mainoslaulu: ”Wasalandia, Wasallandia, huvipuisto mahtava!”
Wasalandian kävijämäärän laskuun vaikutti erityisesti laivaliikenteen
vähentäminen Vaasan ja Ruotsin välillä, sillä suurin osa Wasalandian kävijöistä
oli aikaisemmin ollut ruotsalaisia. Myös Suomesta oli tuhansia kävijöitä eri
ikäluokista.
Historia
Wasalandia aloitti
toimintansa vuonna 1988. Taustalla oli vuonna 1985 perustettu Vaasan matkailu
Oy, jonka tarkoituksena oli edistää Vaasan matkailua. Vaasan matkailu Oy:n
omisti Vaasan kaupunki.
Vaasan matkailu Oy muutti nimensä myöhemmin Wasalandia Oy:ksi ja tämän myötä
Vaasan kaupunki omisti myös Wasalandian huvipuiston.
Vuonna 2007 omistus siirtyi espanjalaiselle Apro Ochialle, kun hänen
omistamansa Puuharyhmä Oyj osti Wasalandian vuonna 2001. Huvipuistossa käynti
oli aluksi kuin kasinot ilman rekisteröitymistä,
sillä tekemistä ja kokemista riitti kaikenikäisille. Myöhemmin Wasalandia oli
entistäkin viihdyttävämäpi kokemus. Sitä suositeltiinkin vauvasta vaariin sekä
myös ulkopaikkakuntalaisille pitkän matkan takaa.
Pomppulinna oli Wasalandian menestyksen tae
Moni aikuiseksi kasvanut lapsi muistanee
pomppulinnan ilot. Joskus pomppiminen jäi
mieleen vielä pitkäksikin aikaa. Pomppulinna on tyypillisesti ilmalla täytetty
iso, patjamainen rakennelma, joissa tavanomaisesti lapset saavat hypähdellä.
Pompputaloksikin kutsutun rakennelman usein pystysuorat rakenteet on yleensä
muotoiltu muistuttamaan satulinnan torneja sekä muureja tai talon seiniä.
Vaakasuoran patjan lisäksi linnan seinät voivat muodostaa liukumäkiä,
kiipeilytelineitä ja muita leikkivälineitä. Pomppulinna onkin pitänyt suosionsa
vuosien saatossa. Se oli myös yksi suosituimmista kohteista Wasalandiassa.
Tarina kertoo, että osa aikuisistakin löysi itsensä välillä pomppulinnassa
hyppimästä. Se ei kuitenkaan ollut suositeltavaa turvallisuusteknisistä syistä.
Liukumäet keräsivät
valtaisan suosion
Wasalandiassa oli myös
toinen lasten suosikki: liukumäet, joihin oli jatkuvat jonot. Lähtö liukumäkiin
tapahtui tasaiselta aloitusosalta, jossa lapsi tai aikuinen voi asettua
turvalliseen liukuasentoon. Kyseisessä osassa oli muuta rakennetta korkeammat
kaiteet ja tuet laskuun valmistautumista varten. Aloitusosan jälkeen alkaa
liukuosa, jossa varsinainen lasku tapahtuu. Liu’un päätti poistumisosa, jossa
laskijan vauhti hidastui tai pysähtyi, jolloin liukumäestä voi turvallisesti
poistua.
Liukumäet olivat yleensä valmistettu ruostumattomasta pellistä, yksityiseen
käyttöön tarkoitetusta muovista, joskus puusta (käytännössä filmivanerista).
Liukumäkiä oli ripoteltu pitkin leikkipuistoa. Liukumäki on voitu yhdistää myös
osaksi kiipeilytelinettä pomppulinnojen sekä -talojen viereen.
Pallomeri oli perheen
pienempien valinta
Wasalandiassa oli
tekemistä ikään ja kokoon katsomatta. Perheen pää sai hieman hengähdysaikaa
lasten viihtyessä pallomeressä. Pallomeri oli lapsille tai lapsenmielisille
tarkoitettu leikkipaikka, jonka lattiaa peitti kerros muovipalloja. Pallomeri
oli yleensä muutaman neliömetrin kokoinen laidoilla sekä verkolla tai
läpinäkyvällä seinällä erotettu tila, jonka lattialla oli noin puolen metrin
kerros noin kymmensenttisiä onttoja, kevyitä, muovista tehtyjä palloja.
Pallomereen johti usein liukumäki ja portaat tai porrasaskelma. Pallomerissä
oli usein yläikäraja. Siitäkin syystä niistä muodostui perheen pienimpien
leikkipaikka. Nykyisin pallomeriä pidetään epähygieenisinä leikkipaikkoina,
joissa tartuntataudit leviävät, jos palloja ei desinfioida riittävän
säännöllisesti.
Trampoliini sopi
kaikenikäisille
Wasalandiasta löytyi
tekemistä myös aikuisille. Lapset ja aikuiset voivat nauttia trampoliinin
iloista myös samaan aikaan. Wasalandiassa turvallisuus oli huomioitu, eikä
vahinkoja päässyt yleensä sattumaan. Trampoliinit rakentuivat teräskehikosta ja
jousien avulla kiristetystä kankaasta, jonka halkaisija oli tyypillisesti
enintään 6 metriä.
Trampoliinilla pystyi tekemään akrobaattisia temppuja ja hyppyjä helpommin kuin
esimerkiksi lattialta hypätessä. Wasalandiassa saattoi joskus nähdä montakin
henkilöä trampoliinilla samaan aikaan, mikä ei nykytiedon perusteella ole
suositeltavaa. Trampoliinin pinnan taittuessa monen hyppijän voimasta riski
vakavallekin loukkaantumiselle oli suurempi. Wasalandiassa kuitenkin vältyttiin
suuremmilta loukkaantumilta läpi vuosikymmenien. Pieniä kolhuja toki sattui.
Nähdäänkö Wasalandia
uudestaan
Huvipuisto oli aikanaan
hyvin suosittu ja monen tiedossa. Ruotsalaisten kävijöiden vähentyminen
kuitenkin aiheutti Wasalandialle peruuttamattomia taloudellisia ongelmia,
joista se ei koskaan noussut jaloilleen.
Alueella on kuitenkin potentiaalia saada uusi Wasalandia jonain kauniina
päivänä takaisin uudessa muodossa. Nimi tuskin tulee olemaan Wasalandia, mutta
toimintamalli tullee olemaan lähellä vanhaa huvipuistoa. Ihmisten tarve
huvitella ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Vaikka osa huvituksista on
siirtynyt Internetin ihmeelliseen maailmaan, etenkin kesäaikaan huvipuistot ovat
suosittuja ympäri maailmaa. Ehkä lapsenmieliset aikuiset ja lapset saavat
jälleen nautittavaa myös Vaasan suunnalla. Se vaatisi kuitenkin taloudellisia
panostuksia.
Huvipuistoissa nähdään ja
koetaan yhä hurjempia laitteita. Wasalandiassa onnistuttiin myös takaamaan
kävijöiden turvallisuus vauvasta vaariin, sillä suurempia haavereja ei koskaan
sattunut. Se oli merkittävää, sillä suurien ihmismassojen liikkuessa jotakin
sattuu lähes aina. Wasalandian turvallisuusvastaavat onnistuivat työssään.
Siitä myös nykyiset huvipuistot voivat ottaa mallia. Osaltaan myös kävijöiden
oma käyttätyminen vaikuttaa huvipuiston turvallisuuteen. Wasalandiassa kävijät
olivat tyypillisesti lapsiperheitä, joten turvallisuusongelmat olivat vähissä.
Välillä toki lapsia katosi, jotka kuitenkin löysivät nopeasti takaisin
vanhempiensa luokse. Suurin ongelma Wasalandiassa lienevät olleen pitkät jonot,
jotka saivat etenkin auringon paahtaessa osalle kävijöistä tuskastuttavan
auringonpistoksen.
