Related Articles
Stormossen on alusta alkaen ollut jätealan pioneeri. Yrityksen mädätyslaitos oli perustettaessa toinen laatuaan koko Euroopassa.
Stormossenin
historia on kertomus rohkeista poliittisista päätöksistä,
hullunrohkeista teknisistä hankkeista, mutta myös sattumien
merkityksestä. Vaasan seutu sai yhden maailman moderneimmista
jätteenkäsittelyjärjestelmistä, koska Suvilahden vanha
kaatopaikka sijaitsi aivan liian lähellä kaupunkia. Se merkitsi
sitä, että poliitikkojen oli jo 1980-luvulla pakko miettiä
vaihtoehtoisia ratkaisuja sen sijaan, että jätteitä olisi
edelleen kasattu kaatopaikalle.
Jo aiemmin Mustasaaren ja Vaasan välillä oli sopimus yhteisen jätelaitoksen rakentamisesta. Mustasaari suostui siihen, että laitos sijoitettaisiin Stormossenin alueelle Koivulahteen, mutta vastineeksi Smedsbyn alue haluttiin liittää Vaasan jätevedenpuhdistamoon. Lisäksi mustasaarelaiset halusivat saada samat sähkönhinnat kuin Vaasassa. Kun poliittinen vaihtokauppa oli tehty, voitiin alkaa miettiä pääasiaa. Miltä laitos näyttäisi? Poltettaisiinko, kompostoitaisiinko vai mädätettäisiinkö jätteet?
Ratkaisuja etsitään koko Euroopasta
Työryhmä,
johon kuuluivat muun muassa Jan-Erik Granö ja Heikki Vehkaoja,
matkusti ympäri Eurooppaa tutkien erilaisia vaihtoehtoja. Idea
polttolaitoksesta hylättiin melko pian, koska tekniikka oli vielä
1980-luvulla kehittymätöntä, ja laitosten dioksiinipäästöt
olivat suuret. Valtavat kompostit haisivat kammottavilta, joten
sekin idea haudattiin. Eräs venäläinen toimittaja yritti
houkutella mielikuvituksekkaalla ratkaisulla: rumpu, johon jätteet
syötetään toisesta päästä ja jonka toisesta päästä ne
tulisivat ulos lajiteltuina. Pohjanmaalaisilla oli jalat kuitenkin
tiukasti maassa, eivätkä he antaneet houkutella itseään
hatarilla lupauksilla.
Lopulta ryhmä löysi toimivan
mädätyslaitoksen Ranskasta. Koska mädätys oli kaikkien
asiantuntijoiden mukaan järkevin vaihtoehto, päätös oli selvä:
Stormossen rakentaisi laitoksen, jossa jäte mädätetään
hapettomassa tilassa. Prosessissa syntyisi – ainakin teoriassa –
biokaasua, joka puolestaan voitaisiin muuntaa sähköksi.
Konkurssi ja muita haasteita
Suomen ilmasto on, kuten tiedetään, erilainen kuin Ranskassa, minkä vuoksi ensimmäinen ongelma oli, miten lämpö saataisiin säilymään prosessissa talvella. Ongelma ratkaistiin räjäyttämällä 40 metriä syvälle reaktorille tila kallion sisään. Suomalainen yritys DN Bioprocess lupasi toimittaa soveltuvat ratkaisut, mutta kun oltiin edetty hyvän matkaa hankkeessa eteenpäin, yritys ajautui konkurssiin.
Stormossenille jäi nyt kaksi vaihtoehtoa: puhaltaa koko peli poikki tai jatkaa tekniikan kehittämisestä omin voimin. Jännittävän yön jälkeen, jolloin puolivalmista laitosta vahdittiin peläten alihankkijan ottavan lain omiin käsiinsä ja hakevan laitteensa pois, päätettiin hanketta jatkaa. Mukanaolijoiden oli pidettävä päänsä kylmänä, sillä prosessin onnistumisesta ei ollut minkäänlaisia takuita. Monet työntekijöistä, kuten Leif Åkers, Per-Olof Holm ja Nisse Lithén, olivat aiemmin työskennelleet Wärtsilän kehitysosastolla. Tämä saattoi olla hyvinkin merkittävä asia – hehän olivat tottuneita etenemään kokeilun ja erehdyksen kautta. Sama henki, joka on synnyttänyt merkittävän energia-alan keskittymän Vaasaan, on siis myös Stormossenin menestyksen takana.
Skeptikot saivat nenilleen
Pohjanmaalaiset
jätepioneerit työskentelivät pitkään vastatuulessa. Monien
skeptikkojen mielestä ratkaisu oli liian kallis, toisten mielestä
prosessi ei milloinkaan tulisi toimimaan teknisistä syistä.
Mutta
keväällä 1990 laitos voitiin vihdoinkin vihkiä käyttöön.
Euroopan toinen jätteen mädätyslaitos herätti suurta
kiinnostusta, ja paikalla oli monta ulkomaista vierailijaa. Eräs
heistä – Uumajan kunnallisneuvos – oli luvannut syödä
hattunsa, jos Stormossen onnistuisi valmistamaan reaktorissaan
biokaasua. Laitoksen vihkiäisissä hän sai syödä symbolisen
hatun leivonnaisen muodossa.
Laitoksen
käyntiin saaminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että haasteet
olisi voitettu. Yksi suurimmista ongelmista oli se, että jätteen
mukana ollut muovi tukahdutti mädätyslaitoksen prosessit.
Lajittelu oli tuohon aikaan lähes olematonta – Stormosseniin
saapui kaikkea auton moottoreista kuolleisiin sikoihin. Vaikka
suurimmat esineet poimittiin pois, Stormossen tajusi melko pian,
että asukkaat oli opetettava lajittelemaan jätteensä paremmin,
muuten mädätyslaitos ei toimisi kaiken sinne kuulumattoman jätteen
vuoksi.
Vuonna 1994 alueen asukkaat saivat uudet ohjeet siitä,
miten osa jätteistä lajiteltaisiin karkeisiin jätteisiin, jotka
menevät suoraan kaatopaikalle. Pian muutoksen jälkeen prosessi
alkoi ensimmäistä kertaa toimia suhteellisen hyvin. Menestyksen
kannustamana Stormossen päätti rakentaa toisen mädätysreaktorin
alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Mitä energialle tehdään?
Kaksi
vallankumouksellista mädätysreaktoria käsittelivät biojätteen
ja puhdistuslaitokselta tulleen lietteen, mutta pian esiin nousi
kysymys siitä, mitä kaikelle paperi- ja muovijätteelle tulisi
tehdä. Stormossenilla oltiin totuttu ajattelemaan jätettä
raaka-aineena. Siksi keksittiinkin idea siitä, että poltettavaa
jätettä voitaisiin käyttää voimalaitoksen tukipolttoaineena.
Tälläkin alalla oltiin pioneereja, koska mitään sen tapaista ei
koskaan aiemmin ollut kokeiltu Suomessa. UPM:n Pietarsaaren tehdas
lupautui koekaniiniksi ja otti jätteen vastaan
voimalaitokselleen.
Tästä aiheutui joukko uusia teknisiä
haasteita. Jauhettu jäte pöllysi, ja melko pian UPM havaitsi
muovinpaloja prosessissaan. Tästä viisastuneina päätettiin, että
jäte tuli jatkossa toimittaa vain pelletteinä. Sitä varten
Stormossen, Walki Visa ja Pietarsaaren jäteyhtiö Ekorosk
perustivat Ewapower yhtiön. Melko pian sen jälkeen UPM:n kattila
paloi puhki, koska kukaan ei ollut aavistanut, että jäte
aiheuttaisi huomattavasti enemmän korroosiota kuin tavallinen
polttoaine. Pellettejä alettiin Pietarsaaren sijasta kuljettaa
Raumalle poltettavaksi, koska siellä ne sopivat paremmin
tukipolttoaineeksi.
Vaasa on Suomen innokkain kierrättäjä
1990-luvun
lopulla myös skeptisimpien kriitikoiden oli pakko myöntää, että
Stormossen oli menestystarina. Vaasan seudulla kierrätysprosentti
oli jo pitkään ollut koko maan korkein, ja se oli yksi harvoista
alueista, jossa suurin osa jätteestä muunnettiin sähköksi.
Alussa biokaasua käytettiin lähinnä Stormossenin omien prosessien
energianlähteenä, mutta vuodesta 1995 lähtien Botniahallia ja
myöhemmin myös kolmea lähistön teollisuushallia ryhdyttiin
lämmittämään biokaasulla. Muualla Euroopassa alettiin myös
rakentaa vastaavia mädätyslaitoksia – nykyään niitä on jo
pelkästään Saksassa 5 000.
2000-luvun alussa Stormossenille
asennettiin uusi esikäsittelylaite, joka toimi eräänlaisena
jättikokoisena mehulinkona ja jonka tehtävä oli lajitella
jätteestä kaikki muovi pois. Pitkäaikaisen toimitusjohtajan Leif
Åkersin mielestä mädätysprosessi toimi nyt vihdoinkin
optimaalisesti, reilut 10 vuotta käynnistyksen jälkeen.
Biokaasun
lisäksi mädätysprosessista saadaan myös toista lopputuotetta,
niin kutsuttua mädätysjäämää. Aluksi sitä käytettiin
peittoaineena, kun vanha kaatopaikka Sunnanvikissä lakkautettiin.
Pitkän kehitystyön jälkeen, jossa kamppailtiin muun muassa
raskasmetallipitoisuuksien kanssa, Stormossen pystyi vihdoin kesällä
2011 esittelemään uuden tuotteen, joka oli valmistettu
mädätysjäämästä. Asukkaat saivat nyt ostaa kompostimultaa,
joka oli valmistettu heidän vanhoista perunankuoristaan ja
teepusseistaan.
Pioneerihenki elää edelleen
Mädätysprosessi toimi nyt aivan kuten sen kuuluikin, mutta yhä oli avoimia kysymyksiä poltettavan jätteen suhteen. Sen käyttäminen tukipolttoaineena tavallisessa voimalaitoksessa oli osoittautunut ongelmalliseksi. Samalla jätteenpolttotekniikka oli edenneet aimo harppauksin. Siksi Stormossen alkoi vuonna 2010 rakentaa jätteenpolttolaitos Westenergyä neljän muun jäteyhtiön kanssa. Hanke pysyi niin budjetissa kuin aikataulussakin, ja vuoden 2012 syksyllä Westenergy käynnisti toimintansa yhtenä ensimmäisistä moderneista jätevoimaloista Suomessa.
Westenergy tuottaa sähköä ja kaukolämpöä ja vähentää siten kivihiilen tarvetta niin merkittävästi, että koko Suomen hiilidioksidipäästöt vähenivät puoli prosenttiyksikköä, kun voimalaitos otettiin käyttöön. Jälleen kerran Stormossen seisoi kehityksen eturintamassa. Sama pioneerihenki, joka aikoinaan sai Stormossenin rakentamaan mädätysreaktorin, on yhä voimissaan yrityksessä. Stormossen avasi biokaasun jalostuslaitoksen ja kaasuntankkausaseman vuonna 2017. Parhaillaan suunnitellaan jo toisen tankkausaseman avaamista vuoden 2019 lopussa.
Tutustu Stormosseniin
