Home / Muut / Maankohoaminen

Maankohoaminen

Tiedetään, että maankohoaminen on hidas luonnon tapahtuma, joka johtuu viimeisimmästä jääkaudesta. Tuolloin jäätikkö painoi maata niin, että maankuori painui lommolle. Tällaista maankohoamista tapahtuu Merenkurkussa tänäkin päivänä.

Merenkurkun maa kohoaa jopa 8,5 mm vuodessa, joka tarkoittaa sitä, että se on nopeinta juuri kyseisellä alueella. Maa kohoaa koko Fennoskandian alueella, mutta selkein painottuma on juuri Merenkurkun alueella. Jos verrataan Merenkurkun maankohoamista, niin Kaakkois-Suomessa vuotuinen maankohoaminen on vain alle 3 mm. On ennustettu, että Merenkurkun maa tulee kohoamaan seuraavan 2000 vuoden aikana niin paljon, että Suomen ja Ruotsin välillä pääsee kulkemaan teitä pitkin.

10 000 vuotta sitten päättyneen jääkauden mannerjää painoi maankuorta alaspäin, josta maankohoaminen aikoinaan alkoi. Mannerjään sulaessa maankuori aloitti hitaan palautumisen eli kohoamisen. Tämä kohoaminen on vielä tänäkin päivänä läsnä ja näin ilmiöön voi törmätä varsinkin merenrannoilla. Laita siis nettikasinot ja suurimmat kasinobonukset hetkeksi sivuun ja syvenny maankohoamisen vaikutuksiin Merenkurkun alueella.

Maankohoamisen vaikutukset kasveihin ja eläimiin

Maankohoaminen vaikuttaa maanpinnan lisäksi myös kasveihin ja eläimiin – lähinnä niihin, jotka asuvat ja elävät rannalla – ovathan ranta-alueet juuri niitä alueita, joissa maankohoaminen näkyy kaikkein selvimmin.

Mutta mitä kasveja nämä vaikutukset koskevat? Kaikkein suurimmalla vaikutusalueella ovat veden äärellä kasvavat ruoho- ja heinäkasvit. Myös ranta-alueiden lähialueilla eli lähinnä rantarajan yläpuolella kasvavat puut, kuten erilaiset pajupuut ja lepät saavat osansa maankohoamisesta. Umpeenkasvaminen ja sedimentaatio kiihdyttävät osaltaan maankohoamista.

Jos tarkastellaan asiaa rakennettujen rantojen näkökulmasta, ei asiaan liity aivan samanlaista vaikutusta. Ihmisten rakentavat ranta-alueet, kuten satamat ja laiturit ovat kuitenkin maankohoamisen vaikutusalueilla.

Onkin mielenkiintoista ymmärtää, että osa nykyisistä pelloista olivat itse asiassa ennen merenpohjaa.

Lahdet erottuvat meristä

Jos mietitään merenlahtien ja meren rajoja, niin merenlahtien ja merten välillä on monesti eräänlaisia kynnyksiä, jotka erottavat nämä kaksi aluetta toisistaan. Kun maa kohoaa, meret ja lahdet erottuvat pikkuhiljaa toisistaan. Itseasiassa ilmiötä on tutkittu ja tutkittaessa on näitä vaiheita kuvattu erilaisin kehitysastein: ensimmäisenä vaiheena on niinkutsuttu flada: tästä kulkee vain kapea yhteys mereen. Fladat ovat näillä alueilla ainutlaatuisia, sillä niitä ei löydy Ruotsin ja Suomen ohella mistään muualta koko maailmassa.

Ja kun maankohoaminen jatkuu ja suolainen merivesi ajautuu kyseiseen fladaan, näitä fladoja kutsutaan kluuvijärviksi. Kluuvijärvet taas pikkuhiljaa eroavat merivesien vaikutuksista ja niinpä kosteikoilla viihtyvä kasvillisuus siirtyy kasvamaan kluuvijärvien rannoille.

Fladat ja kluuvijärvet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, erityisesti kalojen, kuten ahventen, särkien ja haukien kutualueina. Niitä voitaisiinkin kutsua eräänlaisiksi eläin- ja hyönteislajien laguuniksi.

Myös hyönteiset tulevat mielellään lisääntymään fladoille. Ja koska hyönteisiä on paljon, myös niitä syövät lepakot saapuvat mielellään alueelle. Fladat ovat myös hyviä lintujen pesintä- ja levähdyspaikkoja. Maankohoamisrannoilla suojaisat fladat ja kluuvijärvet soveltuvat hyvin kalojen kutualueiksi, koska ne ovat suojaisampia ja matalampia kuin ympäröivä meri ja siksi myös lämpimämpiä.

Merenkurkun saaristo on kansallismaisemaa

Merenkurkun saaristo edustaa parhaimmillaan sitä, mikä kuuluu Suomen luontoon ja kulttuuriin. Merenkurkun saaristossa on paljon upeita kyliä, joiden rakennuksista ja ympäristöstä pidetään erityistä huolta. Saaristosta löytyy myös tunnelmallisia, vanhan ajan kalastajamajoja, jotka pitävät yllä tiettyä vanhan ajan tunnelmaa.

Merenkurkun saaristoa voisikin kutsua kansallismaisemaksi juuri sen vuoksi, mitä se tarjoaa kävijöilleen.

Toki saaristolta löytyy myös sellaisia lajeja, jotka eivät ole sinne alunperin kuuluneet. Näiden lajien leviäminen alueelle on seurausta ihmisten toimista. Esimerkiksi supikoirat ja minkit kuuluvat näihin. Myös itse Itämeressä on lajeja, jotka eivät ole sinne alunperin kuuluneet. Ja mikä on mielenkiintoista, on se, että Itämeren suolapitoisuus poikkeaa monen muun merialueen vedestä, jolloin alhaisen suolapitoisuuden vuoksi moni muu, ulkopuolelta tuleva laji ei menesty Itämeressä. Moni laji on kuitenkin päässyt eksymään Itämereen ja kysymys onkin, kuinka ne voivat vaikuttaa meren ekosysteemiin? Se, kuinka maankohoaminen vaikuttaa Merenkurkun alueeseen, ei ehkä näy tämän päivän sukupolville eikä tule näkymään tulevina vuosikymmeninäkään, mutta parintuhannen vuoden kuluttua edessä on aivan erilaiset näkymät ja maisemat. Maankohoaminen on kuitenkin luonnon oma tapa muokata luontoa ja voisikin sanoa, että aivan kaikki ympärillämme tapahtuma ei ole ihmiskunnan valittavissa tai päätettävissä.

About Toimitus

Check Also

Talvi ei pysäytä pyöräilijää

Hallituksen viimeaikaiset ehdotukset pyöräilyn lisäämiseksi sekä Vaasan pyöräyhdistyksen VeloVa:n järjestämä pyöräkuvakilpailu olivat viime vuoden valopilkkuja …

Vastaa