Related Articles
Tanssejakin Vaasassa oli
1960- luvulla Vaasassakin nuorilla oli varaa valita. Tansseja järjestivät niin Elva, Palosaaren työväentalo kuin kouluaikaan Teku.
Lisäksi hietalahden lavalla oli usein mahtava meno. Hietalahdesta muistan Blue Diamondsin vierailun ja erityisesti kappaleen Ramona. Hietalahden lavalla riitti porukkaa, vaikka Laihian Hulmi oli kesäaikaan lähiseudun vetonaula.
Talvisaikaan käytiin siis Elvalla, Järkkärillä ja Tekulla kauppaoppilaitoksen ja sairaanhoito-oppilaitoksen tansseja unohtamatta. Ne järjestettiin ent. Vaasa-lehden taloa vastapäätä olleessa ravintolassa, jonka nimeä en muista. Olisiko ollut Maxim? Elvalla ja Järkkärillä kävivät kaikki, mutta opiskelijatansseissa pääosin opiskelijat.
Elvaan liittyy tapaus, jota täytyy hieman pohjustaa. Monet varmaan muistavat mustalais-Mikon, pitkän ja tyylikkäästi pukeutuneen tumman. Hän kauppasi usein edullisia kelloja, jotka tosin kävivät vain muutaman päivän. Ja usein Mikko myös ”pummasi” tupakkaa. Minäkin ostin yhden kellon ja tarjosin aina tupakkaa. Taisin vähän pelätä Mikkoa, vaikka ei hän koskaan uhkaavasti käyttäytynyt.
Talvella vuonna 1968 olin Elvalla yhdessä tyttöystäväni Helenan kanssa. Seurustelumme oli vielä alkuvaiheessaan ja minä mielettömästi ihastunut. (Pohjalaismies käyttää mieluummin sanaa ihastunut, kuin rakastunut.) Ilta sujui mukavasti tanssin pyörteissä, vaikka en minä mikään todellinen ”parkettien partaveitsi” ollut enkä ole vieläkään. Ja lavalla taisi olla suosittu vaasalainen Slippers?
Mutta sitten paikalle saapui huppelissa oleva tumma, joka iski silmänsä Helenaan ja alkoi kopeloida ja lähennellä häntä kysyen minulta, että ”otetaanko miehestä mittaa”? Ja jostain syystä järjestysmiehet päättivät samaan aikaan piipahtaa ilmeisesti kahvilla.
Mietin, että pakkohan se on, vaikka turpiin tuleekin. Kasvonsa pitää säilyttää. Mutta silloin kuvaan astui Mikko. Hän tunsi ahdistelijan ja komensi häntä suureen ääneen jättämään Helenan rauhaan. Komento oli niin luja ja tilanne niin uhkaava, että yhtye lopetti soittamisen. Olin kauhusta jäykkänä, kun huppelissa ollut mulkaisi Mikkoa ja veti uhkaavasti puukon esiin. Mikko ei ollut moksiskaan, vaan sanoi: ”Meille molemmille, mutta erityisesti sinulle on parasta, että panet puukon takaisin tuppeen ja poistut takavasemmalle.”
Ja mies uskoi ja minä huoahdin helpotuksesta. Mietin jälkeenpäin, että ne Mikolle annetut tupakat minut ilmeisesti pelastivat. ja säilytinhän kasvoni Helenan silmissä. Myöhemmin Mikon kadulla kohdatessani tarjosin hänelle ilomielin tupakan ja usein kaksi, mutta kelloa en ostanut.
Elva oli lähes kaikkien nuorten suosikkipaikka, eikä sen suosiota vähentänyt se, että sitä haukuttiin ”kommareiden” paikaksi. Isänikin oli närkästynyt ja tokaisi, pitääkö rahaa sinne ”kommaripaikkaan” kantaa? Elva oli siis tosi suosittu, mutta Järkkärillä ja Tekulla sekä Maximissakin käytiin. Palataan asiaan, kuten entinen mieskin sanoi.
Seppo Kauppi
