Related Articles
Paikan nimi oli Cella tai oikeammin Cella Wasaensis. Paikka oli ns. tavallisen kansan tanssipaikka. Siellä oli elävää musiikkia niin kuin lähes kaikissa vaasalaisissa tanssiravintoloissa 60-70 luvuilla. Cella ja myöhemmin Maximillians sijaitsi nykyisen Tammipihan kohdalla.
Paikan vakio-orkestereita oli Kurt Lindqvistin kvartetti. Siinä soittivat ainakin Kurt itse, Martti Lyyra, Toivo ”Topi” Mandell ja Matias Rinne. Varsinkin Kurtin saksofonia kuunteli mielellään ja tietysti kaikkia muitakin.
Jos aivan oikein muistan, niin paikan omisti Rodas. Rouva oli hovimestari. Herra Rodas, etunimeltään muistaakseni Walter, oli muusikko. Heillä oli myös poika, joka tunnettiin vaasalaisena härikkönä. Pojan kutsumanimi oli Loffe.
Rodakset tai rouva myi ravintola miehelle, jonka nimi oli Pakarinen. Vuotta en enää muista. Tämä P.P. oli ilmiselvä roisto, joka osti ravintolan vain putsaamistarkoituksessa ja niin siinä kävikin. Yhteiskunta ja työntekijät jäivät nuolemaan näppejään ja mies poistui Kanarialle.
Tämä siis ennen Maximilliansia. Cella oli varsinkin minkkifarmareiden suosiossa tarhauksen kultaisina vuosina. Niinpa farmarinmuijat tanssivat pöydillä ja tarjosivat kierroksia koko ravintolalle. Meno oli kuin villissälännessä.
Maximillians
Maximillians aloitti toimintansa joskus 60-luvun lopussa. Ikärajaa lienee ollut alkuvuosina 16 vuotta, joka myöhemmin keskioluen rantaudutttua suomalaisiin baareihin nousi 18 vuoteen, anniskelupuolella. Disco- eli tanssilattian puolella 16v. ikäraja säilyi paikan sulkemiseen (-89?) saakka.
Maximillians oli mahtava paikka niille, jotka eivät viihtyneet perinteisillä tanssilavoilla. Se oliki jonkinlainen cityihmisten mekka Vaasassa.
Paikassa oli ystävällinen vanha tukevahko herra portsarina, en muista nimeä. Discjockeynä toimi usein myös nainen, hänellä taisi olla joku suomenruotsalainen nimi. Soitettu musiikki oli aina älyttömän hyvää.
Elävää musiikkiakin siellä soitti ainakin Maximillian´s Bluesband solistinaan Clebert Ford. Clebert oli vieraileva näyttealija Wasa Teatearnissa muistaakseni 1969-70. Sumertime ainakin toimi..Nauhoitin hänen kanssaan muutaman trinidatilaisen kappaleen Yle Pohjanmaan studiossa. Yksi niistä oli ”Famous scandal in the Family”, joka onnistui loistavasti. Tuskin on enää tallessa.
Hyvä tumnnelma
Tunnelma paikassa oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Hämärä valaistus ja aito mannermainen tunnelma. Tanssilattialla oli lupa sooloilla vaikka yksin. En koskaan muista, että siellä olisi haastettu riitaa. Naistenhuoneessa tutut ja tuntemattomat kesksutelivat keskenään pojista ja niiden iskemisestä.
Omistaja taisi olla nimeltään Peter Herler. Paikan vakioasukkaat tiesivät kertoa, että Maximillianissa oli myös oma ”salainen elämänsä”.
Tämä tarkoitti kellarinluukkua, josta pääsi melko isoon kellarihuoneeseen, jonka kalustona oli lähinnä patjat. Niillä nuoriso harjoiteli kaikkea sitä, mitä nuoriso on aina harjoitellut kun on päässyt vamhempien silmistä.
Maxissa oli selvä luokkajako. Takaloosseissa istuivat juntit ja hiljaiset. Tanssilattian ympärillä pörräsi Vaasan gredujengi. 20 markan viikkorahalla vietti perjantai- ja lauantai-illan siellä mukavasti. Jos sattui olemaan hieman pohjia, käski Herleri kiertämään korttelin ja taas pääsi sisälle.
Tapio Parkkari
