Dagens Spotpris | Låne Penger uten Sikkerhet | Skjeggkrebekjempelse | Håndverkere | Forsikring | Alarm | Kredittkort Fordeler | Boliglån
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Vanhat tanssipaikat

Näe syvemmälle Vaasaan: Vanhat tanssipaikat

Vanhat vaasalaiset tanssipaikat

Mitä vanhat tanssipaikat kuten Elva, Järkkäri, Teku ja Maximilölians tuovat miealeesi? Joku saattaa muistaa vielä Västervikin tanssilavan, Kesämaan ja Puusaaren. No, miten tahansa. Moniu nykyvaasalainen saa kiittää olemassaolostaan vanhempiaanja vanhoja tanssipaikkoja.

Hietalahden lava

1950 luvun alkupuolella oli Hietalahden Villaan vievän kadun oikealla puolella olevassa metsikössä tanssilava johon jokaiseen tanssiin lunastettiin lippu. Hieman myöhemmin nykyisen tennishallin paikkeilla oli urheiluseurojen yllä pitämä katettu tanssilava eli Hietalahden lava.

Västervikin tanssilava oli pitkään suosittu, kunnes se järjestyshäiriöiden vuoksi suljettiin. Se, ketkä häiriöitä järjestivät on oma tarinansa. Yksi organisoijista oli sitemmin mm. kaupunginvaltuutaettuna tunnettu palosaareklainen.

Kesämaa ja Puusaari

Kesämaassa oli työväenyhdistysten tanssilava ja Puusaaressa Vaasan Toverien ylläpitämä tanssipaikka. Näihin kuljetukset hoidettiin veneillä jotka lähtivät sisäsatamasta.

Talvisia tanssipaikkoja olivat Työväentalo Pitkälläkadulla. Elva Kirjastokadulla, Kotirannan työväentalo, Palosaaren järjestötalo eli Järkkäri ja työväentalo Varisselänkadulla. Tekninen koulu oli myös suosittu tanssipaikka.

Tuula ja Paula

Erityisen suosittu oli Hietalahden katettu tanssilava. Tanssilavan suosikkiyhtyeitä oli Harry Aaltonen ja sisaruspari Tuula ja Paula Karppanen. Tyttöjen kotipaikkkakuntaa en tiedä, mutta Harry oli vaasalainen. Hänellä oli Karperössä mökki, jolla kävi joka kesä aina kuolemaansa saakka. Harry oli rumpali.

Koulutanassit

Koulutansseja oli ainakin Lyskalla, Kauppaoppilaitoksella (Raastuvankatu, nyk. Ammattikorkeakoulu) ja Tekulla. Vielä kuusikymmenluvun alussa koulutanssit olivat varsin suojeltuja ja niihin pääsi vain oppikoululaiset. Kauppakoulun tansseissa oli jo hiemen laveammalta porukkaa, joka johtui pääasiassa siitä, että opiskelijoiden ikähaitari oli 17-35 vuotta.

Teku

Tekun eli Teknillisen koulun tanssit olivat oikeasti yleistanssit, vaikka painottuivat koulunuorisoon. Vakituisia yhtyeitä oli Mauno ”Manu” Sundbaergin luotsaama Tango Tamara, Olli Yläsen yhtye ja suosittu vierailija oli myös äänekoskelainen The Four Devils. Muita bandeja oli ainakin vaasalainen Rofl Berg.

Meno oli nykypäivän mittapuun mukaan siistiä.

Flickis

Parhaat koulutanssit, ainakin tyttöjen mielestä olivat ruotsalaisen lyskan ja ruotsalaisen yhteiskoulun tanssit. Muistan esiintyvistä bändeistä The Shadesin. Oliko siinä Uusikylän Jukka laulusolistina, muistankohan oikein.

Koulutansseissa harmitti eniten se, että tansseihin ei saanut mennä kengät jalassa. ”Joskus me tytöt salakuljetimme korkkarit tanssisaliin käsilaukussa. Tanssien jälkeen alkoi uusi elämä Sokkarin grillillä. Grilli oli Atrium aukiolla, tarkemmin Säästötalon rappusten alla muinaisen Tiimarin vieressä. Jatkot grillillä olivat aivan pakolliset ja sinne kaikki suuntasivat . (muistelma)

Suosittu orkesteri

Mentäessä vähän varhaisemman ajan koulutansseihin, tuonne 40 – 50 luvun taitteeseen, niin ehdoton suosikkiorkesteri oli Rixie. Orkesterissa vieraili lukuisia sen ajan Vaasalaisia ja ympäristön soittajia. Vakiokokoonpano oli kuitenkin Frits ja Kurt Kuula, Aarno Vegelius ja Jouni Aho

Maximillians

Maximilliansista Pitkälläkadulla tuli kokonaisen ikäluokan paikka entisen ravintola Cella Wasaensiksen tiloissa

Maximillians aloitti toimintansa joskus 60-luvun lopussa. Ikärajaa lienee ollut alkuvuosina 16 vuotta, joka myöhemmin keskioluen rantaudutttua suomalaisiin baareihin nousi 18 vuoteen.

anniskelupuolella. Disco- eli tanssilattian puolella 16v. ikäraja säilyi paikan sulkemiseen (-89?) saakka.

Maximillians oli mahtava paikka niille, jotka eivät viihtyneet perinteisillä tanssilavoilla. Se oliki jonkinlainen cityihmisten mekka Vaasassa. Paikassa oli ystävällinen vanha tukevahko herra. Nimm. Venku vaasalaisia.info foorumi

portsarina, en muista nimeä. Discjockeynä toimi usein myös nainen, hänellä taisi olla joku suomenruotsalainen nimi. Soitettu musiikki oli aina älyttömän hyvää. Elävää musiikkiakin siellä soitti ainakin Maximillian´s Bluesband solistinaan Clebert Ford. Sumertime ainakin toimi.. Tunnelma paikassa oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Hämärä valaistus ja aito mannermainen tunnelma. Tanssilattialla oli lupa sooloilla vaikka yksin. En koskaan muista, että siellä olisi haastettu riitaa. Naistenhuoneessa tutut ja tuntemattomat kesksutelivat keskenään pojista ja niiden iskemisestä.

Omistaja taisi olla nimeltään Peter Herler. Paikan vakioasukkaat tiesivät kertoa, että Maximillianissa oli myös oma ”salainen elämänsä”. Tämä tarkoitti kellarinluukkua, josta pääsi melko isoon kellarihuoneeseen, jonka kalustona oli lähinnä patjat. Niillä nuoriso harjoiteli kaikkea sitä, mitä nuoriso on aina harjoitellut kun on päässyt vamhempien silmistä.

Maxissa oli selvä luokkajako. Takaloosseissa istuivat juntit ja hiljaiset. Tanssilattian ympärillä pörräsi Vaasan gredujengi. 20 markan viikkorahalla vietti perjantai- ja lauantai-illan siellä mukavasti. Jos sattui olemaan hieman pohjia, käski Herleri kiertämään korttelin ja taas pääsi sisälle.

Muistoja vaasalaisia.info foorumilta

Elvalla pidettiin aikoinaan iskelmälaulukilpailuja. Sulo Kalliokin voitti siellä. Olisittepa nähneet Sulon Suavetta (= tukkarasva) hiuksissaan kevyt haara-asento ja liikahtamatta tango kaikui salissa. Sulo jatkoi laulukilpailuissa kulkemista. Voitti myös Seinäjoella ja Helsingissä tuli tasapisteisiin itse ainoan oikean tangokuninkaan Reijo Taipaleen kanssa.

Elva oli ykkönen
Elva =Kirjastokatu 11 oli suosittu paikka 60-luvulla. Veljeni Situ kertoi olleensa ensimmäistä kertaa kaverinsa kanssa humalassa ja katsellessaan toisesta kerroksesta alla tanssivia ihmisiä, jotka sen ajan tavan mukaan olivat kaikki puku päällä. Silloin kaveri alkoi voida pahoin ja oksensi kaiteen yli suoraan tanssijoiden niskaan. Tarina ei kerro uloslähdön nopeutta ja menivätkö he omin avuin.

Elvalla oli kerran laulamassa Seppo Hanski, Anna Hanskin isä,  hesalainen ylimielisyys sai sen aikaan, että yleisö yritti käydä kimppuun ja Seppo joutui käyttämään mikrofonin jalkaa aseena puolustaessaan itseään.

60-luvun alussa oli Elvalla letkajenkan kuningas norjalainen Jan Rohde. Lippuihin ei ollut silloin varaa ja niinpä kerättiin rahaa, että yksi osti lipun ja sisälle päästyään tämä avasi ikkunan, josta muut menimme sisään. Ilta päättyi ikävästi, sillä eräs tuttavani sanoi, että meillä on tulipalo. kiirehdin kotiini ja siellä oli ulkorakennus maan tasalla ja hieno moponi Solifer Export tuhkan keskellä palaneena. Kun Elva purettiin, mikähän vuosi se olikaan! niin tuttu mies haki sieltä valtavan teossarjan Stalinista ja Leninistä kirjoja oli noin 60-80

Sulo Kallio

Elvalla pidettiin aikoinaan iskelmälaulukilpailuja. Sulo Kalliokin voitti siellä. Olisittepa nähneet Sulon Suavetta (= tukkarasva) hiuksissaan kevyt haara-asento ja liikahtamatta tango kaikui salissa. Sulo jatkoi laulukilpailuissa kulkemista. Voitti myös Seinäjoella ja Helsingissä tuli tasapisteisiin itse ainoan oikean tangokuninkaan Reijo Taipaleen kanssa.
Elva = Kirjastokatu 11 oli suosittu paikka 60-luvulla. Veljeni Situ kertoi olleensa ensimmäistä kertaa kaverinsa kanssa humalassa ja katsellessaan toisesta kerroksesta alla tanssivia ihmisiä, jotka sen ajan tavan mukaan olivat kaikki puku päällä. Silloin kaveri alkoi voida pahoin ja oksensi kaiteen yli suoraan tanssijoiden niskaan. Tarina ei kerro uloslähdön nopeutta ja menivätkö he omin avuin.
Elvalla oli kerran laulamassa Seppo Hanski, Anna Hanskin isä,  hesalainen ylimielisyys sai sen aikaan, että yleisö yritti käydä kimppuun ja Seppo joutui käyttämään mikrofonin jalkaa aseena puolustaessaan itseään.

Vain 17

Taisin olla 17. v. kun menin ensimmäisen kerran Elvalle silloisen ravintola Kestin kautta.  Kestissä oli ”ihana” tarjoilija nimeltä Inkku.  Olin salaa ihastunut Inkkuun.  Hän asui siihen aikaan Vanhassa-Satamassa ja oli tietysti naimisissä vaikka nuori olikin.

Olin myös Elvalla todistamassa historiallisesta tapahtumaa kun silloin täysin tuntematon yhtye nimeltä Renegades esiintyi Elvalla.  En pitänyt pätkääkään heidän musiikistaa  vaikka nyt myönnän että Cadillack on peruskamaa.

Elvan tytöillä oli muuten aivan oma merkkikielensä.  Jos tyttö halusi tietyn pojan saatille niin hän tarjosi pojalle muilta salaa pienet moukut taskumatista.  Se oli pojalle varma merkki.  Yleensä se ei tarkittanut vain saatille pääsyä, vaan moukulla saattoi päästä kammariin saakka, ”hihalle”.

Lasse Liemola

Olikos kuukaan herroista elvalla 60 luvun alussa, kun porukka vislas Lasse Liemolan ulos Elvalta .  Poikaporukka hermostui Lassen korkealta laulamiseen ja ryhtyi pitämään omaa vihellyskonserttia niin pitkään, että Lasse häipyi lavalta, eikä palannut.

Tväentalo Variasselänkadulla

Vaasan Työväentalolla hämyinen parveke ja sen alusta tanssisalin perällä oli myös usean nuorenparin kuhertelupaikka.  Oli vahinko, että Työväentalon tanssit loppuivat 1958 syksyllä. Talo oli ainut jonne Vaasassa otettiin Helsinkiläiset soittajat, kute Olli Häme ja Olli Gideon orkesterit.


Järkkäri
Järkkäri Palosaarella oli myös suosittu nuorison keskuudessa 50 ja 60 luvulla. Varsinkin Pojille jotka seurusteli perhetyttöjen kanssa. Perhetyttö aikaisin kotiin ja poika Järkkärille tansseihin. Saatolle pääsy oli aina varma. Tarvittiin vain yksi tango ja satsatsaa.

Heikki Lamminmäki

Miss Järkkäri

Renegades kävi monta kertaa Järkkärillä. Naiset olivat aivan hulluina yhtyeen poikiin. Tuohon aikaanvalittiin vuosittain miss Järkkäri. Yksi mielestäni kauneimmista missiksi valituista oli aivan sulaa vahaabändien poikien edessä. Tuohonaikaan valittiin miss Järkkäriksi Tarja Vierikko Asevelikylästä. Tarja ei ollut kuitenkaan tämä bändin pojille antautuja.

Tuohon aikaan ihmiset menivät vielä ajoissa sänkyynsä. Tanssit loppuivat nimittäin jo klo 00.30, joten yöllä ehti harrastaa vaikka mitä ennen kuin aamulla piti töihin. Niin kummalliselta kuin varmaan nuoremmilta tuntuu niin tansseissa käytiin 2-3 kertaa viikossa.
Järkkärillä koin sellaisen ihmeen, sillä tuohon aikaan bändit olivat ehkä laulusolistia lukuun ottamatta miehiä, että sinne tuli soittamaan bänd Turusta nimeltään Turuttaret, jossa kaikki soittajat olivat naisia.

Järkkärillä oli kova episodi 60-luvulla. Tansseissa oli armeijasta lomilla ollut vaasalainen kaveri pannut siviilivaatteet päällensä. Tuohon aikaan lomillakin oli oltava intin vaatteet päällä. Siihen aikaan liikkui myös sotilaspartioita katselemassa, ettei isänmaan palveluksessa olevat tokkuroi kaupungilla humalassa.
Tällainen partio tuli katsomaan tanssipaikan sisälle, ettei siellä vain ole humalaisia sotilaita. Sivilivaatteissa ollut humalainen varusmies otettiin kiinni ja aiottiinviedä varuskunnan putkaan. Yleisö ei kuitenkaan hyväksynyt katupartion toimia ja aikoi ottaa väkisin humalaisen varusmiehen vapaaksi. Katupartionjohtaja vänrikki veti ulkona pistoolin ja ampui muutaman varoituslaukauksen ilmaan. Väkijoukko ei pysähtynyt ja vänrikki ampui lähintä miestä jalkaan. Vieläkin soi korvissani haavoittuneenhuuto: ”Ampuivat jalkaan!” ja sitten mies kaatui jalkakäytävälle. Tilanne rauhoittui ja veren tulo estettiin kiristyssiteellä ja joukko sai vapaasti lähteä viemään haavoittunutta sairaalaan. Jalkaan ammuttu oli vaasalainen mies nimeltä Risberg. Nimm. AD

Palosaaren Työvänetalo

Palosaaren työväentalo on jäänyt vähän etäisemmäksi, koska siellä kävi hiukan vanhempaa porukkaa. siihen aikaan oli tapana, että miehet otti rohkaisua ennen kuin menivät sisälle. sisällä kahviossa sai ostaa pilsneriä, jolla saatiin pää pidettyä hiukan humalaisena. Jotkut jättivät taskunattinsa piiloon tanssipaikan ulkopuolelle ja kävivät tanssien välillä hakemassa lisää rohkaisua.

Työväentalon vieressä oli Lemmenkuja, josta pitäisi saada omat tarinansa tänne. Lemmenkujalla sai ostaa pimeitä pulloja (taitaa olla outo termi monelle). Kerran uuden vuoden aattona olimme ystäväni kanssa käymässä lemmenkujan ”alkossa”. Juoman maksettuamme emme päässeet ulos ,koska ovella vartioi valtava susikoira. kun isäntä oli saanut maistaa myymästään pullosta, väistyi susikoira oven edestä ja pääsimme poistumaan asunnosta. Juomiakin oli hiukan yli puoli pulloa jäljellä. Lintusen Isto muitaa tämän episodin nuorten miesten elämästä hyvin. Loppuilta työväentalolla meni aivan mahtavasti.

Viimeisen kerran olin työväentalolla, kun Präntöön Pavarotti Sulo Kallio täytti tasa vuosia 60.

Lemmenkujan tarinat ovat sen verran ihmeellisiä, että olisi hyvä jos nykypolvikin saisi niistä kuulla.

Västervik ja Puusaari

Kesäisiä suosittuja tanssipaikkoja olivat myöskin Vestervik ja Puusaari. Puusaaresta mieleen on jäänyt kun sinne ei tullut sähköä. Vieläkin korvassa soi, kun Tiihosen Manu antaumuksella tunnelmalautoi megafoniin ”Sua lemmin kuin järjetön mä oisin”.

Vestervikiin mentiin joko bussilla tai polkupyörällä. Takaisintullessa usein rungolla istui tyttönen. Usein Vestuun orkesterina oli Roxy. Orkesteri jäseniä oli toimessa Strömbergillä, jotenka jouduin myös heidän juoksupojaksi, joka sittemmin johti musiikin pariin ja tanssisoittajaksi.

Vestervikin orkestereista muistuu mieleen Scandia, Avallon, Zamba, Arnolds tietenkin ja Maryso jonka viimeisellä Vestuun keikalla puolelta iltaa oli pystyssä enään kolme miestä.
Erään kerran, tanssimassa siellä ollessani, tuli ystäväni hanuristi HS luokseni ja kysyi (ruotsiksi).Hei hei.
Onko sulla viinaa? No, olihan mulla. Se oli kyllä tarkoitettu myöhenpään illalla saressa nautittavaksi.

Ystäni kysyi. Saanko juoda vähän aikaa? Ymmärtämättömyyttäni annoin. Klunk klunk klunk, salaman nopeasti oli tartuttava pulloon, jossa jo pohja paistoi.
Myöhemmin tanssit muuttuivat tappeluiksi, jotenka paikka suljettiin.

Kamaaroudari

Saattaja sammuui

Puusaaren tanssilava toiminnasta vastasi Urheiluseura Vaasan Toverit ry.  Tanssiyleisö kuljetettiin veneellä kaupungin sisäsatamasta.  Omilla veneillä kulkevat pojat saivat tästä tieyhteyden puutteesta hyvän edun.  Olihan tytölle  helppo esittää  pyyntö yhteisestä kotimatkasta, kun voi esittää olevansa omalla veneellä matkassa.
Akseli Vetokannakselta joka tunnettiin nuoruudessa kovaksi pullon kallistelijaksi.  Tästä maineestaan huolimatta sai tytön jäämään Puusaareen kuhertelemaan kerrottuaan olevansa omalla veneellä matkassa.  Viimeinen kuljetus oli aikoja sitten lähtenyt. kun tyttö ja Akseli saapastelivat rantaan. Tyttö edellä ja Akseli hoippuen perässä.  Rannassa tytölle selkenee millaisella veneellä Akseli oli matkassa.  Vene oli tasapohjainen ruuhi ja käsikäyttöinen, eli airot ja puutapi hankaimina.
Akseli otti viimeiset ryypyt pullosta ja ryhtyi soutamaan.  Muutaman sadan metrin päästä soutaja nukahti ruuhenpohjalle.  Tytön ei auttanut muu kuin ryhtyä itse soutamaan.  Saavuttiin noin tunnin kuluttua Gerbyn kalasatamaan. Tyttö maihin ja Akseli jatkoi uniaan aamun sarastukseen.
Heikki Lamminmäi

Lisää

http://192.81.221.236/keskustelut/index.php?topic=3201.0

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Jussi Kangas: Maaherrantalon kummitus

Maaherrantalon kummitus Pohjanmaan historiallisen museon hallinnassa oleva Maaherrantalo rakennettiin vuosina 1863-65 lääninarkkitehti C. A. Setterbergin …

Vastaa