Related Articles
Vanhat vaasalaiset tanssipaikat
Mitä vanhat tanssipaikat kuten Elva, Järkkäri, Teku ja Maximilölians tuovat mieleesi? Joku saattaa muistaa vielä Västervikin tanssilavan, Kesämaan ja Puusaaren. No, miten tahansa. Moniu nykyvaasalainen saa kiittää olemassaolostaan vanhempiaanja vanhoja tanssipaikkoja.
Hietalahden lava
1950 luvun alkupuolella oli Hietalahden Villaan vievän kadun oikealla puolella olevassa metsikössä tanssilava johon jokaiseen tanssiin lunastettiin lippu. Hieman myöhemmin nykyisen tennishallin paikkeilla oli urheiluseurojen yllä pitämä katettu tanssilava eli Hietalahden lava.
Västervikin tanssilava oli pitkään suosittu, kunnes se järjestyshäiriöiden vuoksi suljettiin. Se, ketkä häiriöitä järjestivät on oma tarinansa. Yksi organisoijista oli sitemmin mm. kaupunginvaltuutaettuna tunnettu palosaarelainen.
Kesämaa ja Puusaari
Kesämaassa oli työväenyhdistysten tanssilava ja Puusaaressa Vaasan Toverien ylläpitämä tanssipaikka. Näihin kuljetukset hoidettiin veneillä jotka lähtivät sisäsatamasta.
Talvisia tanssipaikkoja olivat Työväentalo Pitkälläkadulla. Elva Kirjastokadulla, Kotirannan työväentalo, Palosaaren järjestötalo eli Järkkäri ja työväentalo Varisselänkadulla. Tekninen koulu oli myös suosittu tanssipaikka.
Tuula ja Paula
Erityisen suosittu oli Hietalahden katettu tanssilava. Tanssilavan suosikkiyhtyeitä oli Harry Aaltonen ja sisaruspari Tuula ja Paula Karppanen. Tyttöjen kotipaikkkakuntaa en tiedä, mutta Harry oli vaasalainen. Hänellä oli Karperössä mökki, jolla kävi joka kesä aina kuolemaansa saakka. Harry oli rumpali.
Koulutanssit
Koulutansseja oli ainakin Lyskalla, Kauppaoppilaitoksella (Raastuvankatu, nyk. Ammattikorkeakoulu) ja Tekulla. Vielä kuusikymmenluvun alussa koulutanssit olivat varsin suojeltuja ja niihin pääsi vain oppikoululaiset. Kauppakoulun tansseissa oli jo hiemen laveammalta porukkaa, joka johtui pääasiassa siitä, että opiskelijoiden ikähaitari oli 17-35 vuotta.
Teku
Tekun eli Teknillisen koulun tanssit olivat oikeasti yleistanssit, vaikka painottuivat koulunuorisoon. Vakituisia yhtyeitä oli Mauno ”Manu” Sundbergin luotsaama Tango Tamara, Olli Yläsen yhtye ja suosittu vierailija oli myös äänekoskelainen The Four Devils. Muita bandeja oli ainakin vaasalainen Rofl Berg.
Meno oli nykypäivän mittapuun mukaan siistiä.
Flickis
Parhaat koulutanssit, ainakin tyttöjen mielestä olivat ruotsalaisen lyskan ja ruotsalaisen yhteiskoulun tanssit. Muistan esiintyvistä bändeistä The Shadesin. Oliko siinä Uusikylän Jukka laulusolistina, muistankohan oikein.
Koulutansseissa harmitti eniten se, että tansseihin ei saanut mennä kengät jalassa. ”Joskus me tytöt salakuljetimme korkkarit tanssisaliin käsilaukussa. Tanssien jälkeen alkoi uusi elämä Sokkarin grillillä. Grilli oli Atrium aukiolla, tarkemmin Säästötalon rappusten alla muinaisen Tiimarin vieressä. Jatkot grillillä olivat aivan pakolliset ja sinne kaikki suuntasivat . (muistelma)
Suosittu orkesteri
Mentäessä vähän varhaisemman ajan koulutansseihin, tuonne 40 – 50 luvun taitteeseen, niin ehdoton suosikkiorkesteri oli Rixie. Orkesterissa vieraili lukuisia sen ajan Vaasalaisia ja ympäristön soittajia. Vakiokokoonpano oli kuitenkin Frits ja Kurt Kuula, Aarno Vegelius ja Jouni Aho
Maximillians
Maximilliansista Pitkälläkadulla tuli kokonaisen ikäluokan paikka entisen ravintola Cella Wasaensiksen tiloissa
Maximillians aloitti toimintansa joskus 60-luvun lopussa. Ikärajaa lienee ollut alkuvuosina 16 vuotta, joka myöhemmin keskioluen rantaudutttua suomalaisiin baareihin nousi 18 vuoteen.
anniskelupuolella. Disco- eli tanssilattian puolella 16v. ikäraja säilyi paikan sulkemiseen (-89?) saakka.
Maximillians oli mahtava paikka niille, jotka eivät viihtyneet perinteisillä tanssilavoilla. Se oliki jonkinlainen cityihmisten mekka Vaasassa. Paikassa oli ystävällinen vanha tukevahko herra. Nimm. Venku vaasalaisia.info foorumi
portsarina, en muista nimeä. Discjockeynä toimi usein myös nainen, hänellä taisi olla joku suomenruotsalainen nimi. Soitettu musiikki oli aina älyttömän hyvää. Elävää musiikkiakin siellä soitti ainakin Maximillian´s Bluesband solistinaan Clebert Ford. Sumertime ainakin toimi.. Tunnelma paikassa oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Hämärä valaistus ja aito mannermainen tunnelma. Tanssilattialla oli lupa sooloilla vaikka yksin. En koskaan muista, että siellä olisi haastettu riitaa. Naistenhuoneessa tutut ja tuntemattomat kesksutelivat keskenään pojista ja niiden iskemisestä.
Omistaja taisi olla nimeltään Peter Herler. Paikan vakioasukkaat tiesivät kertoa, että Maximillianissa oli myös oma ”salainen elämänsä”. Tämä tarkoitti kellarinluukkua, josta pääsi melko isoon kellarihuoneeseen, jonka kalustona oli lähinnä patjat. Niillä nuoriso harjoiteli kaikkea sitä, mitä nuoriso on aina harjoitellut kun on päässyt vamhempien silmistä.
Maxissa oli selvä luokkajako. Takaloosseissa istuivat juntit ja hiljaiset. Tanssilattian ympärillä pörräsi Vaasan gredujengi. 20 markan viikkorahalla vietti perjantai- ja lauantai-illan siellä mukavasti. Jos sattui olemaan hieman pohjia, käski Herleri kiertämään korttelin ja taas pääsi sisälle.
Muistoja vaasalaisia.info foorumilta
Elvalla pidettiin aikoinaan iskelmälaulukilpailuja. Sulo Kalliokin voitti siellä. Olisittepa nähneet Sulon Suavetta (= tukkarasva) hiuksissaan kevyt haara-asento ja liikahtamatta tango kaikui salissa. Sulo jatkoi laulukilpailuissa kulkemista. Voitti myös Seinäjoella ja Helsingissä tuli tasapisteisiin itse ainoan oikean tangokuninkaan Reijo Taipaleen kanssa.
Elva
oli
ykkönen
Elva
=Kirjastokatu
11 oli suosittu paikka 60-luvulla. Veljeni Situ kertoi olleensa
ensimmäistä kertaa kaverinsa kanssa humalassa ja katsellessaan
toisesta kerroksesta alla tanssivia ihmisiä, jotka sen ajan tavan
mukaan olivat kaikki puku päällä. Silloin kaveri alkoi voida
pahoin ja oksensi kaiteen yli suoraan tanssijoiden niskaan. Tarina
ei kerro uloslähdön nopeutta ja menivätkö he omin
avuin.
Elvalla oli kerran laulamassa Seppo Hanski, Anna
Hanskin isä, hesalainen ylimielisyys sai sen aikaan, että
yleisö yritti käydä kimppuun ja Seppo joutui käyttämään
mikrofonin jalkaa aseena puolustaessaan itseään.
60-luvun
alussa oli Elvalla letkajenkan kuningas norjalainen Jan Rohde.
Lippuihin ei ollut silloin varaa ja niinpä kerättiin rahaa, että
yksi osti lipun ja sisälle päästyään tämä avasi ikkunan,
josta muut menimme sisään. Ilta päättyi ikävästi, sillä eräs
tuttavani sanoi, että meillä on tulipalo. kiirehdin kotiini ja
siellä oli ulkorakennus maan tasalla ja hieno moponi Solifer Export
tuhkan keskellä palaneena. Kun Elva purettiin, mikähän vuosi se
olikaan! niin tuttu mies haki sieltä valtavan teossarjan Stalinista
ja Leninistä kirjoja oli noin 60-80
Sulo Kallio
Elvalla
pidettiin aikoinaan iskelmälaulukilpailuja. Sulo Kalliokin voitti
siellä. Olisittepa nähneet Sulon Suavetta (= tukkarasva)
hiuksissaan kevyt haara-asento ja liikahtamatta tango kaikui
salissa. Sulo jatkoi laulukilpailuissa kulkemista. Voitti myös
Seinäjoella ja Helsingissä tuli tasapisteisiin itse ainoan oikean
tangokuninkaan Reijo Taipaleen kanssa.
Elva = Kirjastokatu 11
oli suosittu paikka 60-luvulla. Veljeni Situ kertoi olleensa
ensimmäistä kertaa kaverinsa kanssa humalassa ja katsellessaan
toisesta kerroksesta alla tanssivia ihmisiä, jotka sen ajan tavan
mukaan olivat kaikki puku päällä. Silloin kaveri alkoi voida
pahoin ja oksensi kaiteen yli suoraan tanssijoiden niskaan. Tarina
ei kerro uloslähdön nopeutta ja menivätkö he omin avuin.
Elvalla
oli kerran laulamassa Seppo Hanski, Anna Hanskin isä,
hesalainen ylimielisyys sai sen aikaan, että yleisö yritti käydä
kimppuun ja Seppo joutui käyttämään mikrofonin jalkaa aseena
puolustaessaan itseään.
Vain 17
Taisin
olla 17. v. kun menin ensimmäisen kerran Elvalle silloisen
ravintola Kestin kautta. Kestissä oli ”ihana”
tarjoilija nimeltä Inkku. Olin salaa ihastunut Inkkuun.
Hän asui siihen aikaan Vanhassa-Satamassa ja oli tietysti
naimisissä vaikka nuori olikin.
Olin myös Elvalla
todistamassa historiallisesta tapahtumaa kun silloin täysin
tuntematon yhtye nimeltä Renegades esiintyi Elvalla. En
pitänyt pätkääkään heidän musiikistaa vaikka nyt
myönnän että Cadillack on peruskamaa.
Elvan tytöillä
oli muuten aivan oma merkkikielensä. Jos tyttö halusi tietyn
pojan saatille niin hän tarjosi pojalle muilta salaa pienet moukut
taskumatista. Se oli pojalle varma merkki. Yleensä se
ei tarkittanut vain saatille pääsyä, vaan moukulla saattoi päästä
kammariin saakka, ”hihalle”.
Lasse Liemola
Olikos kuukaan herroista elvalla 60 luvun alussa, kun porukka vislas Lasse Liemolan ulos Elvalta . Poikaporukka hermostui Lassen korkealta laulamiseen ja ryhtyi pitämään omaa vihellyskonserttia niin pitkään, että Lasse häipyi lavalta, eikä palannut.
Työväentalo
Variasselänkadulla
Vaasan
Työväentalolla hämyinen parveke ja sen alusta tanssisalin perällä
oli myös usean nuorenparin kuhertelupaikka. Oli vahinko, että
Työväentalon tanssit loppuivat 1958 syksyllä. Talo oli ainut
jonne Vaasassa otettiin Helsinkiläiset soittajat, kute Olli Häme
ja Olli Gideon orkesterit.
Järkkäri
Järkkäri
Palosaarella oli myös suosittu nuorison keskuudessa 50 ja 60
luvulla. Varsinkin Pojille jotka seurusteli perhetyttöjen kanssa.
Perhetyttö aikaisin kotiin ja poika Järkkärille tansseihin.
Saatolle pääsy oli aina varma. Tarvittiin vain yksi tango ja
satsatsaa.
Heikki Lamminmäki
Miss Järkkäri
Renegades kävi monta kertaa Järkkärillä. Naiset olivat aivan hulluina yhtyeen poikiin. Tuohon aikaanvalittiin vuosittain miss Järkkäri. Yksi mielestäni kauneimmista missiksi valituista oli aivan sulaa vahaabändien poikien edessä. Tuohonaikaan valittiin miss Järkkäriksi Tarja Vierikko Asevelikylästä. Tarja ei ollut kuitenkaan tämä bändin pojille antautuja.
Tuohon aikaan ihmiset menivät
vielä ajoissa sänkyynsä. Tanssit loppuivat nimittäin jo klo
00.30, joten yöllä ehti harrastaa vaikka mitä ennen kuin aamulla
piti töihin. Niin kummalliselta kuin varmaan nuoremmilta tuntuu
niin tansseissa käytiin 2-3 kertaa viikossa.
Järkkärillä
koin sellaisen ihmeen, sillä tuohon aikaan bändit olivat ehkä
laulusolistia lukuun ottamatta miehiä, että sinne tuli soittamaan
bänd Turusta nimeltään Turuttaret, jossa kaikki soittajat olivat
naisia.
Järkkärillä oli kova episodi 60-luvulla.
Tansseissa oli armeijasta lomilla ollut vaasalainen kaveri pannut
siviilivaatteet päällensä. Tuohon aikaan lomillakin oli oltava
intin vaatteet päällä. Siihen aikaan liikkui myös
sotilaspartioita katselemassa, ettei isänmaan palveluksessa olevat
tokkuroi kaupungilla humalassa.
Tällainen partio tuli
katsomaan tanssipaikan sisälle, ettei siellä vain ole humalaisia
sotilaita. Sivilivaatteissa ollut humalainen varusmies otettiin
kiinni ja aiottiinviedä varuskunnan putkaan. Yleisö ei kuitenkaan
hyväksynyt katupartion toimia ja aikoi ottaa väkisin humalaisen
varusmiehen vapaaksi. Katupartionjohtaja vänrikki veti ulkona
pistoolin ja ampui muutaman varoituslaukauksen ilmaan. Väkijoukko
ei pysähtynyt ja vänrikki ampui lähintä miestä jalkaan.
Vieläkin soi korvissani haavoittuneenhuuto: ”Ampuivat
jalkaan!” ja sitten mies kaatui jalkakäytävälle. Tilanne
rauhoittui ja veren tulo estettiin kiristyssiteellä ja joukko sai
vapaasti lähteä viemään haavoittunutta sairaalaan. Jalkaan
ammuttu oli vaasalainen mies nimeltä Risberg. Nimm. AD
Palosaaren Työvänetalo
Palosaaren työväentalo on
jäänyt vähän etäisemmäksi, koska siellä kävi hiukan
vanhempaa porukkaa. siihen aikaan oli tapana, että miehet otti
rohkaisua ennen kuin menivät sisälle. sisällä kahviossa sai
ostaa pilsneriä, jolla saatiin pää pidettyä hiukan humalaisena.
Jotkut jättivät taskunattinsa piiloon tanssipaikan ulkopuolelle ja
kävivät tanssien välillä hakemassa lisää
rohkaisua.
Työväentalon vieressä oli Lemmenkuja, josta
pitäisi saada omat tarinansa tänne. Lemmenkujalla sai ostaa
pimeitä pulloja (taitaa olla outo termi monelle). Kerran uuden
vuoden aattona olimme ystäväni kanssa käymässä lemmenkujan
”alkossa”. Juoman maksettuamme emme päässeet ulos ,koska
ovella vartioi valtava susikoira. kun isäntä oli saanut maistaa
myymästään pullosta, väistyi susikoira oven edestä ja pääsimme
poistumaan asunnosta. Juomiakin oli hiukan yli puoli pulloa
jäljellä. Lintusen Isto muitaa tämän episodin nuorten miesten
elämästä hyvin. Loppuilta työväentalolla meni aivan
mahtavasti.
Viimeisen kerran olin työväentalolla, kun
Präntöön Pavarotti Sulo Kallio täytti tasa vuosia 60.
Lemmenkujan tarinat ovat sen verran ihmeellisiä, että olisi hyvä jos nykypolvikin saisi niistä kuulla.
Västervik ja Puusaari
Kesäisiä suosittuja tanssipaikkoja olivat myöskin Vestervik ja Puusaari. Puusaaresta mieleen on jäänyt kun sinne ei tullut sähköä. Vieläkin korvassa soi, kun Tiihosen Manu antaumuksella tunnelmalautoi megafoniin ”Sua lemmin kuin järjetön mä oisin”.
Vestervikiin mentiin joko
bussilla tai polkupyörällä. Takaisintullessa usein rungolla istui
tyttönen. Usein Vestuun orkesterina oli Roxy. Orkesteri jäseniä
oli toimessa Strömbergillä, jotenka jouduin myös heidän
juoksupojaksi, joka sittemmin johti musiikin pariin ja
tanssisoittajaksi.
Vestervikin orkestereista muistuu mieleen Scandia, Avallon, Zamba, Arnolds tietenkin ja Maryso jonka viimeisellä Vestuun keikalla puolelta iltaa oli pystyssä enään kolme miestä.
Erään kerran, tanssimassa siellä ollessani, tuli ystäväni hanuristi HS luokseni ja kysyi (ruotsiksi).Hei hei.
Onko sulla viinaa? No, olihan mulla. Se oli kyllä tarkoitettu myöhenpään illalla saressa nautittavaksi.
Ystäni kysyi. Saanko juoda
vähän aikaa? Ymmärtämättömyyttäni annoin. Klunk klunk klunk,
salaman nopeasti oli tartuttava pulloon, jossa jo pohja
paistoi.
Myöhemmin tanssit muuttuivat tappeluiksi, jotenka
paikka suljettiin.
Kamaaroudari
Saattaja sammuui
Puusaaren
tanssilava toiminnasta vastasi Urheiluseura Vaasan Toverit ry.
Tanssiyleisö kuljetettiin veneellä kaupungin sisäsatamasta.
Omilla veneillä kulkevat pojat saivat tästä tieyhteyden
puutteesta hyvän edun. Olihan tytölle helppo esittää
pyyntö yhteisestä kotimatkasta, kun voi esittää olevansa omalla
veneellä matkassa.
Akseli Vetokannakselta joka tunnettiin
nuoruudessa kovaksi pullon kallistelijaksi. Tästä
maineestaan huolimatta sai tytön jäämään Puusaareen
kuhertelemaan kerrottuaan olevansa omalla veneellä matkassa.
Viimeinen kuljetus oli aikoja sitten lähtenyt. kun tyttö ja Akseli
saapastelivat rantaan. Tyttö edellä ja Akseli hoippuen perässä.
Rannassa tytölle selkenee millaisella veneellä Akseli oli
matkassa. Vene oli tasapohjainen ruuhi ja käsikäyttöinen,
eli airot ja puutapi hankaimina.
Akseli otti viimeiset ryypyt
pullosta ja ryhtyi soutamaan. Muutaman sadan metrin päästä
soutaja nukahti ruuhenpohjalle. Tytön ei auttanut muu kuin
ryhtyä itse soutamaan. Saavuttiin noin tunnin kuluttua Gerbyn
kalasatamaan. Tyttö maihin ja Akseli jatkoi uniaan aamun
sarastukseen.
Heikki
Lamminmäi
Lisää
