Vaasan Puuvillatehtaan korjaamossa, Rahkolan levyteollisuustehtaassa sekä monissa muissa vaasalaisissa verstaissa ja konepajoissa valmistui viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä useita kymmeniä, ehkä satoja omatekoisia viraapeleja tai firaappeleja teollisten moottoreiden lisäksi.

Moottoritehtaita toimi Vaasassa  neljätoista vuodesta 1901 alkaen 1970-luvulle. Vaasan Auto- ja Moottorimuseossa on esilla runsasti vaasalaisia moottoreita.

Viraapeli oli alun pitäen Puuvillatehtaan korjaamossa luvan kanssa tehty omatekoinen veneenmoottori, mutta ajan myötä siitä tuli nimi kaikille omatekoisille tai itse viritellyille vaasalaisille veneen moottoreille.

Viraapelillä oli myös suuri sosiaalinen merkitys. Tuohon aikaan vuosisadan alussa pihassa kuin pihassa oli liiteri ja liiterin yhteydessä aina jonkinlainen tila värkkäämistä varten.

Palosaarelaisten miesten tyypillisin asento olikin kädet taskussa seurata, kun joku teki jotain tai sitten puolikumarassa asenossa neuvoja jakaen. Vaasa oli aina 1970-luvulle päiviimme venemoottorikaupunki.

Moottoritehtaita on Vaasassa toiminut neljätoista vuodesta 1901 alkaen 1970-luvulle.

– 1920 perustettiin Suomen Moottoritehdas ja se oli aluksi kaupungin sydämessä Pitkälläkadulla. Sen jälkeen syntyi muitakin yrityksiä, jotka eivät olleet enää sidottuina rantaan, kertoo aiheesta Marakatteja ja kissanpäitä – vaasalaisten moottoritehtaiden tarina -kirjan kirjoittanut Rauno Grönbacka.

– Työolot olivat karut tuohon aikaan erityisesti moottoritehtaiden valimoissa. Ne olivat pahimpia paikkoja, kun oli pölyä ja katkua. Suomen moottoritehtaasta kerrotaan, että lähitalojen naisväki ei pessyt pyykkiä niinä päivinä, kun tehtaalla oli valu käynnissä. Se pöllysi savua niin, että pyykin sai pestä uudelleen.

Vaasalaismoottoreilla on ollut monta lempinimeä, tietää Grönbacka.

– Ehkä tunnetuin lempinimi vaasalaisille moottoreille on marakatti, joka on Suomen moottoritehtaan pieni ja vähäkulutuksinen moottori. Yritin haastatteluilla selvittää, mistä nimi tuli, mutta se ei selvinnyt. Se perustui ehkä luotettavuuteen; se kieppui ja kieppui kuin marakatti sirkuksessa eli toimi ja toimi huonoissakin olosuhteissa ja huonollakin polttoaineella, Grönbacka arvelee Yle Pohjanmaan haastattelussa.

-Wikströmin tehtaalla yksi vanhempi malli oli Hinkkidinkki ja tehtaan viimeinen moottorityyppi tunnettiin ainakin tehtaalla nimellä Sputnik. Vaasan puuvillatehtaan konepajalla valmistettiin erästä Regal -moottorin kopiota, joka tunnetaan nimellä Sahapukki, mutta enää ei tiedetä, mistä se juontaa juurensa, Rauno Grönbacka listaa.

Kaikkien lempinimien alkuperä ei ole enää selvinnyt, mutta osa tiedetään.

– Vaasan Puuvillatehtaan konepaja valmisti erikoista moottoria, jossa kampikammio on ylhäällä ja mäntä liikkuu alaspäin. Se sai nimen kissanpää. Ei varmasti tiedetä miksi, mutta on päätelty, että niitä on sellaisia malleja, joissa on voitelukupit kampikammion molemmilla puolilla ja sehän silloin vaikuttaa, että on kuin pyöreä kissan päälaki ja korvina voitelukupit, Grönbacka sanoo.