Billigste Strøm 2019 | Refinansiering av Gjeld uten Sikkerhet | Mobilt Bredbånd | Billig Kiropraktor | Vardia Forsikring Test | Hyttealarm | Kredittkort Reise | Billigste Mobilselskaper
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Venny – Palosaaren kuvaaja ja ihminen

Näe syvemmälle Vaasaan: Venny – Palosaaren kuvaaja ja ihminen

Venny Selma Sylvia Kontturi, 20. toukokuuta 1913 Vaasa4. maaliskuuta 1981 Helsinki  Venny Kontturille on pystytetty Palosaarelle Onkilahden rantapuistoon taiteilija Marita Perttulan suunnittelema muistomerkki Elämän tie.

-Venny ei dii­vaillut. Minusta tuntuu että hän karsi pois kaiken sellaisen, millä monet nykyiset kirjailijat yrittävät tehdä itsensä “suuriksi”. Venny oli kirjaili­jana suhteellisuudentajuinen ja tosi, kirjoitti Jorma Ojaharju 1998.

Kontturin kirjojen vastaanotto ei aina sujunut kirjailijan mielen mukaan. Kontturi kirjoitti kollegalleen Jorma Ojaharjulle 13. 2. 1973:

– ”Naapurin akat ovat haarniskoituna minua vastaan. Suutuksissa niin pirusti, että en tiedä enää mihin päin katsoa kun vastaan tullaan. Saatanoivat suorastaan niissä tunnelmissa, että jokainen akka uskoo koikkelehtivansa kirjani sivuilla ja tulleensa paljastetuksi. Kuitenkin asia on siten, että sivut täyt­tyvät pääasiassa minun omista toilauksistani, syntien jakoa vain on ta­pahtunut, ettei kaikki tekemisen sentään yhden akan kontolla ole. Muu­ten erinomaisen kummallinen asia, millä oikeudella jokainen kuvittelee päässeensä romaanin sankariksi”

Männistön Muori
”Hyvin huomattava vaasalainen oli kirjailija Venny Kontturi, Vaasa-lehden rakastettu pakinoitsija “Männistön muori” ja suosittu radiopa­kinoitsija, joka asui Onkilahdenkatu 7 Palosaarella.

Hänen romaanejaan ovat “Ruukinkuja”, “Kankurikello’, “Paperi-kengät” ja “Karikkoiset vuodet” sekä “Ehtoomaisemat”.

-Venny ei dii­vaillut. Minusta tuntuu että hän karsi pois kaiken sellaisen, millä monet nykyiset kirjailijat yrittävät tehdä itsensä “suuriksi”. Venny oli kirjaili­jana suhteellisuudentajuinen ja tosi, kirjoittaa Jorma Ojaharju

Älä poika solvaa

Kun joskus radikalismin hurmioissa 60-luvulla nälvin Vennyä siitä, että hän kirjoittaa Vaasa-lehteen, hän suutahti ja sanoi:

-Älä sinä, poika, solvaa mun leipäpuutani. Ja hän kertoi, että silloin kun oli ollut hyvin vaikeata, oli nimeno­maan pakinoista saatavien suolarahojen vakituisuus pelastanut per­heen.

Toistakymmentä vuotta sitten kirjoitin Vennylle ja kyselin oliko hän kirjoittanut vuoden 18 tapahtumista Vaasassa. Ja hän vastasi heti.

Ruukinkujassa” hän oli niitä aikoja käsitellyt, mutta ei mitenkään laaja-alaisemmin. Hän yllytti minua kirjoittamaan niistä ajoista. Ja niinhän minä olin jo tehnytkin. Perustaa, pohjapiirrustusta ja rakennet­ta olin hahmotellut ja tekstiäkin oli jo jonkinverran.

Tuossa kirjeessään, joka on päivätty 13.2. 1973 Venny kertoo kirjai­jan roolista ymmartamattöman yhteison keskellä:

Täällä Pohjanmaalla on ihminen joka kirjoittaa, pirun yksin. Ei ke­tään joitten kanssa keskustelisi silloin kun panee siltä paikalta. Ehkä sii­hen vaikuttaa sekin että alan jo olla hiukan yli-ikäinen.

Ruotsinkielisiä kirjantekijöitä täällä päin on, mutta suomalaiset ovat sinun tavaliasi pyyhkäisseet lakeuden tomut jaloistaan ja siirtyneet väljemmille vesille, siinä mielessä mitä kirjoittamiseen tulee. Eihän täällä oikeastaan saisi puhua muusta kuin perinteistä, ollaan siihen sorttiin tekohurskaita. Jos uskaltaa sanoa vähänkin, heti saa sontaryöpyn silmilleen. Vaikeaa on..”

Kunnon sotamies Salovaara

Maalarimestari Olavi Salovaara tapasi käydä kylässä Vennyn mökin yläkerrassa. Olavi on kasvanut vanha rouva (Toini)  Rimpilän hoivissa, eivätkä lapsuuden aikaiset siteet olleet katkenneet.

Venny kertoi että Salovaara oli ollut samalla rintamalohkolla kuin hänen miesvainajansa Eero silloin, kun idän jättiläiselle piti pistää kam­poihin. Ja Eeron mukaan oli Salovaara ollut täysin Svejkiin verrattava sotilas.

Samalla tavalla kujetta täynnä. Jaroslaw Hasekin maailman-kuulun romaanin sankari Josef Svejk toteutti saamansa käskyt kirjai­mellisesti ja sai näin niiden järjettömyyden selvemmin esiin. Svejk oli huono sotilas, koska teki täsmälleen niin kuin käskettiin. Rokka oli hy­vä sotilas, koska toimi niin kuin piti. Venny lopettaa kirjeensä väärentä­mättömään, itselleen ominaiseen tapaan.

Pohjalaiset ottaa noukkaansa

Joopa joo. Myrskytuuli ikkunain takana ja vetoinen viileys sisäpuo­lella. Koko mökki huojahtelee poforttien kynsissä ja öljyä nielevä ka­miina kamarin nurkassa huokuu kuin hengästyneenä. Se on kuin poh­jaton, syö kymppejä kuin mikä (…) Lue edellisen viikon Annasta mun haastatteluni. Siitäkin on pyhä pohjanmaa loukkaantunut”.

Jorma Ojaharju

Tuotannosta

Venny Kontturi julkaisi esikoisromaaninsa Ruukinkuja vuonna 1967. Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä teos kertoo työläisperheen tyttären Viiran lapsuusvuosista Palosaaren Ruukinkujalla, puuvillatehtaan miljöössä. Herkullisena ja värikkäänä kirjassa avautuu näkymä tehtaalaisten arkeen, kujan ihmisten kohtaloihin ja vuosisadan alun yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Romaani sai jatkoa seuraavina vuosina, ja niin syntyi Viira-tytön elämästä kertova Palosaari-sarja.

Toinen romaani Kankurikello (1969) kuvaa nuoren Viiran vuosia puuvillatehtaalla ja myöhemmin kenkätehtaalla. Karikkoiset vuodet (1970) kertoo Viiran avioliitosta Paten kanssa ja lasten syntymästä. Paperikengät (1977) kertoo Viiran elämästä jatkosodan ajan Vaasassa ja uuden rakkauden, Ekin, löytymisestä.

Romaanissaan Ehtoomaisemat (1972) Venny Kontturi katselee elämää vanhenevan naisen kypsällä viisaudella ja kertoo ajasta, jolloin lapset ovat jo lähteneet kotoa. Vuonna 1978 ilmestyi Kontturin toinen pakinakokoelma Neliskanttista. Kirjailijan tytär Iiris Ekola on julkaissut Venny Kontturin kirjallisesta jäämistöstä kootun runo- ja pakinakokoelman Valon ja varjon välkettä (2007).

Venny Kontturi kirjoitti myös näyttämölle: hänen näytelmänsä Ulukomaan vierahia esitettiin Vaasan kaupunginteatterissa (1973). Hän kirjoitti myös osia teatterin paikallisaiheiseen Vaasan hymy –revyyhyn (1980) ja TV-näytelmän Martta (1979).

Venny Kontturille on pystytetty Palosaarelle Onkilahden rantapuistoon taiteilija Marita Perttulan suunnittelema muistomerkki Elämän tie.

Pakinoita ja kisällilauluja

Kirjallinen lahjakkuus ilmeni jo kouluvuosina. Vennyllä oli voimakas mielikuvitus, hän oli hyvä kirjoittaja ja ahkera ja kyltymätön lukija – sittenkin, vaikka uskonnollisessa lapsuudenkodissa romaanien lukemista pidettiin maailmallisena turhuutena.

Kirjailijauransa Venny Kontturi aloitti kirjoittamalla pakinoita. Merkittävä osa hänen alkuvaiheen tuotantoaan olivat erilaiset työväenliikkeen tapahtumiin kirjoitetut tekstit. Aluksi hän kirjoitti työväenlehteen Kansan Ääneen nimimerkillä Selman tytär.

Myöhemmin hän siirtyi Vaasa-lehteen, jossa koko maakunta sai vuosikymmenien ajan lukea hänen Männistön muorin nimimerkillä kirjoittamiaan murrepakinoita. Niissä hän tarkasteli ajan ilmiöitä ja pohjalaista elämänmenoa terävästi ja rehevän humoristisesti.

Venny Kontturin kynästä lähtivät myös monet kronikat, runot ja laulut, joita hän pyynnöstä kirjoitti erilaisiin tilaisuuksiin. Venny oli myös valloittava ja lahjakas esiintyjä ja hän esittikin itse pakinoitaan mm. Yleisradiossa, saaden siten laajempaakin tunnettuutta.

Lukuiset radioesiintymiset ja TV-haastattelut nostivat pohjalaiskirjailijan valtakunnan julkisuuteen ja kiinnostavaksi kulttuuripersoonaksi. Ensimmäinen pakinakokoelma Passaasko tituleerata ilmestyi v. 1964. Myöhemmin Venny Kontturi kirjoitti pakinoita myös Anna-aikakauslehdessä nimimerkillä Isoäiti.

Kirsi Sand
Vaasan kaupungintetteri

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Settenbergin jälkipolvia

Ulkovaasalainen/Heikki Halonen/16. 7. 2015  Emilia oli syntynyt Tukholmassa 1806.  Seuraavana vuonna pariskunnalle oli syntynyt Tukhomassa …

Vastaa