Billigst Strøm | Hvem tilbyr Forbrukslån | Rekkverk | Halvin puhelinliittymä 2019 | Forsikringsselskaper | Hyttealarm | Hvilket Kredittkort er Best | Billig Mobil
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Hotelli Astorilla on värikäs historia

Näe syvemmälle Vaasaan: Hotelli Astorilla on värikäs historia

Hotel Astor sijaitsee keskellä Vaasaa rautatieasemaa vastapäätä. Kauppatori, ostoskeskukset ja teatteri ovat vain kulman takana. Hotel Astor oli 100 vuotta sitten voikauppias Laurellin asunto. Tänään Astor on yksityisomistuksessa oleva pieni ja kodikas hotelli keskellä kaupunkia.

 Hotellissa on pieni aula ja metsästyshenkinen baari. Baarin yhteydessä on kodikas kirjasto jonne vieraat ovat tervetulleita lukemaan kirjoja tai tulostamaan matkalippuja vieraspäätteeltä tai järjestämään kokouksia.. 

Hotelli Astorin brunssi on monissa arvioissa rankattu yhdeksi Suomen parhaista. Pöydät notkuvat muun muassa suolaisista piirakoista, voileivistä, amerikkalaisista pannukakuista ja muffinseista. Isoon nälkään saatavilla on pyttipannua ja erilaisia kiusauksia. Brunssin koostumus vaihtelee.

Kaikki 42 huonetta ovat yksilöllisesti sisustettu ja erinäköisiä. Hotellissa toimii laajakaistaliittymä, joka on maksuton asiakkaille. Monessa huoneessa myös oma sauna (superior huone).

Hotel Astor yli 100 vuotta

Yli satavuotiaalla hotelli Astorilla on värikäs historia. Vuonna 1940 sirpalepommi räjähti hotellin kulmassa. Ikkunat lensivät ulos, mutta hotelli pysyi paikallaan. Vaasalaisen urbaanileagendan mukaan jatkosodan aikaina vuosina 1941-1944 Hotel Astorin kellarissa oli saksalaisten salakuuntelu- ja vakoilukeskus.

Toisen version mukaan vakoilukeskus olisi sijainnut Astorin vintillä. Todistamattoman urbaanilegendan mukaan vakoilukeskusta johti tanskalainen, natsi ja vakoilija Thorolf Kyrre, ainakin sen käynnistämisvaiheessa.

Trorolf Kyrre

Thoralf Kyrre, 191327. marraskuuta 1960 Kööpenhamina, Tanska, oli tanskalainen diplomi-insinööri, joka oli mukana saksalaisten Sonderkommando Nord -vakoiluoperaatiossa Suomessa vuosina 1944–1945.

Kyrre suoritti jatkosodan aikana erilaisia toimeksiantoja Arno Anthonin johtamalla Valpolle; hän muun muassa asensi salakuuntelulaitteet Valpon Ratakadun päämajassa oleviin pidätysselleihin ja oli mukana kehittämässä puhelimeen liitettävän kuuntelulaitteen, jolla saattoi kuunnella mitä puhelimen lähistöllä puhuttiin. Tätä laitetta Valpo käytti oppositioainesten kotien salakuunteluun.

Kyrre perusti aselevon jälkeen 1944 Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevan työpaikkansa Helvarin radiotehtaan ullakkotiloihin salaisen radioaseman, jolla lähetettiin Suomessa toimivien saksalaisten agenttien raportteja Saksaan. Radioaseman antennit eivät herättäneet huomiota koska radiotehtaan katolla oli paljon muitakin antenneja.

Kyrre surmattiin hämärissä oloissa marraskuussa 1960 kesähuvilallaan Gladsaxessa Kööpenhaminan lähellä. Lindforsin ja Rislakin (1978) mukaan murhan syyksi esitetty väite Kyrren homoseksuaalisuudesta oli tekaistu ja todellisen syyn peittelyä. (Wikipaedia(

Taistolaiskausi

1960-ja 70-lukujen vaihteessa, kiihkeimpänä taistolaisaikana, Astoria kutsuttiin taiteilijaravintolaksi, joka johtui siitä että kaupungin kuvataiteailijat ja teatterilaiset kokoontuivat siellä. Teatterilaiset varasivat itselleen peräseinällä olevan pitkän pöydän ja sivupöydät olivat kuvataiteilijoita varten. Keskellä salia oli homopöytä, joka sekin oli joka ilta miehitetty. Astorin teatterilaisten pöydässä istui usein myös toimittajia ja siellä käytiin kiihkeitä keskusteluja politiikasta ja taiteesta.

Kun hotelli sitten vaihtoi omistajaa, uusi omistaja karkoitti ensimmäisenä homot ja sen jälkeen lähti teatterilaiset ja sitten kuvataitelijat ja sitten uusi omistaja.

Astorista romaani

Hotel Astor on myös päätynyt romaanin tapahtumien näyttämöksi. Eletään 1950-luvun alkua. Mustalaisruhtinattaren nimeä kantava tarjoilijatar Czarda Komia, alkujaan Maja Sankmark, ostaa liikekumppaninsa kanssa vaasalaisen hotelli Waldorfin (Astor) Romaanissa 11-vuotias Tinka nimeää hotellin Hotelli Kaipaukseksi. Tinka viihtyy huonosti koulussa, mutta sitäkin paremmin mielikuvituksen ja tarinoiden maailmassa.

Pirkko Lindbergin romaanin Hotelli Kaipaus on suomentanut Saara Villa. Romaanin ruotsinkielinen nimi on Hotell Hemlängtan. Schildts 2010. 

Aki Kaurismäen tehdessä Vaasa-aiheista elokuvaa vuonna 1985 hän asui filmiryhmineen Hotel Astorissa. Tänään Hotel Astor on yksi maamme viihtyisimmistä pienistä ja intiimeistä hotelleista.

Vaasalainen Marjatta Ripsaluoma eli nimimerkki Ripsa muistealee elävästi Astoria:

Hotelli Astor oli hieno. Se oli oikeasti hieno. Siinä ei ollut tupakanpolttamaa Seurahuonetta muistuttavaa nuhruisuutta lainkaan. En juuri ollut yötä Vaasassa, koska junalla pääsi silloin vielä myöhäänkin kotiin, Seinäjoen kautta.

En tuntenut kaupungista muuta kuin Astorin. Se oli 1980-luvun puolivälissä taiteilijakapakka. Meillä oli kokous jossain kabinetissa ja sen jälkeen tutustuttiin moniin paikallisiin ihmisiin. Tunsin ehdottoman maalaisena joutuneeni väärään paikkaan: toisen kerroksen ravintolassa oli ikkunoissa paksut samettiverhot, hyviä tauluja seinillä, hienot huonekalut, kaikki. Silti hämmentävästi tapaamamme vaasalaiset taiteilijat, näyttelijät ja muusikot vaikuttivat aivan samanlaiselta porukalta kuin missä tahansa kaupungissa taiteilijaväki tuntuu.

Ei ollut puheessa yhtään eroa verrattuna Helsingin Kosmoksen puheisiin. Ideoita tuli tulvimalla ja minä kirjasin niitä ylös senkun kerkisin. Tajusin heti että Astorin porukka oli sellaista, joka todella tekisi juttuja lehteen ja joka oli sitä paitsi oikeasti kiinnostunut siitä, mitä olimme saaneet aikaan.

Se oli vielä hämmentävämpää, koska maakunnassa kulttuuriväki oli hajallaan ja yhteyttä pidettiin postitse ja puhelimitse. En usko että maakunnassa lehteä oikeastaan edes lehdeksi noteerattiin n.k. paremmissa piireissä. Ei kyllä varmaan Vaasassakaan. Täältä ei mistään saa ostaakseen kulttuurilehtiä ja kirjakauppakin on täynnä krääsää.

Astor oli aikamoinen mysteeri paikaksi verrattuna Seurahuoneeseen. Junassa päädyttiin siihen, että eivät ruotsalaiset noin hienoja voi olla, joten interiöörin täytyy olla peräisin tsaarin ajalta. Minua jäi mietityttämään ruotsalaisten osuus. Siis suomenruotsalaisten, tässä tapauksessa Vaasan ruotsalaisten. On heissä täytynyt olla rikkaita, jotka ovat voineet rakentaa noin kauniin talon.

Sitten tapahtui keikaus. Astor myytiin. Koko se kaunis sisustus pilattiin, mitään ei jäänyt jäljelle. Ulkokuori on jonkun ulkomaan renessanssiajan talon kopio tai jäljitelmä, mutta ehdin nähdä että Vaasassa oli muitakin.” hienoja taloja. Sen sijaan Astorin sisäpuoli muuttui niin tyystin, että emme enää voineet kokoontua siellä. Lehtikin loppui ilmestymästä, joten se siitä.

Sitten tuli Vaasaan muutto, oikeastaan ensimmäinen tutustuminen kaupunkiin vähän tarkemmin. Kulttuuriväki oli hajallaan Astorin muutoksen jälkeen. Me emme kyenneet menemään muuttuneeseen ravintolaan, se olisi tuntunut jotenkin pyhäinhäväistykseltä.

Tinka tutki ruokalistaa päätään pudistellen. Hän inhosi porsaankyljyksiä yhtä paljon kuin palttua ja verilettuja. Czarda kohotti katseensa Iltaan. ”Me taidamme elää herroiksi ja ottaa oskarinleikkeen kumpikin”, hän vilkaisi Tinkaa, ”tiedän että bearnaisekastikkeesta sinä ainakin pidät…”

Tässä on sitaatti Pirkko Lindbergin kirjasta Hotelli Kaipaus (suom. Saara Villa, Schildts 2010). Tuollaisia ruokia pieni tyttö sai kirjan hotellissa, joka muistuttaa mitä suurimmassa määrin Astoria ja sijaitsee asemaa vastapäätä Vaasan kaupungissa. Samoihin aikoihin minä kulkea lampsin Seinäjoen kansakoulusta kotia kohti maitopullossa klimppistä kauravelliä, joka oli ollut päivän ateria ja jota en kyennyt syömään. Tyhjensin pullon vaivihkaa jalkakäytävän viereiseen ojaan.

Koska kotonakin oli lähinnä klimppistä mannavelliä, niin olin niihin aikoihin lopettanut syömisen oikeastaan kokonaan. Kirjan tapahtumat olivat joskus 50-luvun alkua ja silloin minä aloitin kouluni. Kirjan Tinka eli Katinka oli vanhempi kuin minä. Hän muisti Vaasan pommitukset.

https://ripsaluoma.blogspot.com/2011/12/hieno-paikka.html

´´

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Merenkurkun mielenkiintoinen historia

Merenkurkun historiaa Koska Merenkurkku Pohjanlahden kapeimpana osana yhdisti Pohjanmaan ja Västerbottenin oppivat ihmiset täällä jo …

Vastaa