Billig Strøm | Sammenlign Forbrukslån | Ryggsmerter | Pris på Låsesmed | Billigste Forsikring | Boligalarm | Kredittkort Rabatt | Billigste Telefonabonnement
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Tottesundin kartano

Näe syvemmälle Vaasaan: Tottesundin kartano

Kielestä, kartanosta ja kummituksesta

Suomi eli voimallisen muutoksen tilassa myös viime vuosisadan lopulla. Suomi teki tuloaan maan ensimmäiseksi kieleksi. Automobiili valmisteli hevosen syrjäyttämistä maanteiltä. Rautatieverkko kattoi jo ison osan maasta. Junalla se Vaasan uusi kuvernöörikin tuli.

Maassa aikoinaan vasemmanpuoleinen liikenne

Suomessa oli Ruotsin vallan ajoilta ollut käytössä vasemmanpuoleinen liikenne, mutta heti autonomian alussa siirryttiin virallisesti oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Se tuli Suomeen idästä. Venäjälle se oli tullut Napoleonin mukana 1812. Joka ei usko tähän, lukekoot Heikki Immelin kirjan ”Viisas vaeltaja ei jätä jälkiä.”

Vuoden 1887 alusta oli otettu käyttöön metrijärjestelmä. Leiviskät ja virstat piti unohtaa. Pituusmitan perusyksikkönä oli metri. Tuhat metriä oli nimeltään kilometri.

Suomenmielinen kenraaliluutnantti Alexander Järnefelt tuli junalla Vaasaan joulukuussa 1888. Miehen maine oli kiirinyt hänen edellään, olihan hän sekä Mikkelin että Kuopion läänin kuvernöörinä toimiessaan määrännyt läänien viralliseksi kieleksi suomen kielen.

Myöhemmin hän kaksikielisti myös lääninhallituksen, mitä ei ruotsinkielisessä pikkukaupungissa katsottu hyvällä.

Pelotellut vuokraisännät

Järnefeltien tuntui olevan mahdotonta saada asuntoa vuokratuksi. Talonomistajat eivät tohtineet ryhtyä vuokraisännäksi kuvernöörille. Rouva Lundgrenia, jonka luokse Järnefelt majoittui, oli varoiteltu mutta hän suostui silti majoittamaan miehen.

Tänään ovat suomenkieliset jälleen vähemmistönä Vaasan alueella. Suhde on 53% ruotsinkielisiä ja 46% suomenkielisiä, loput eli 1% ovat muualta muuttaneita. Läänin kuntaliitokset ovat muuttaneet tilanteen.

Nykyinen maaherran talo Koulukatu kahdessa ostettiin valtiolle vasta vuonna 1895 Gustaf August Wasastjernalta. Höyrymylly oli tuolloin vain kolmikerroksinen, eikä siis pimittänyt merinäköalaa. Viimein järnefeltit asettuivat Setterbergin taloon Rantakatu 6. Siinä on tänään Satamapuiston päiväkoti.

Lahjakas perhe

Kirjeessä perheelleen (Elisabeth Järnefeltin kirjeitä 1881-1929, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996) kuvernööri sanoo: ”Kaikki vaasalaiset eivät suinkaan näytä niin vihamielisiltä, kuin nuo vastamainitut kiihoittajat. Päinvastoin luulen täällä olevan paljonkin hyviä ja kelpo ihmisiä.”

Järnefelteillä oli yhdeksän lasta. Heistä Arvid tuli tunnetuksi kirjailijana, ja tolstoilaisuuden huomattavimpana edustajana Suomessa. Hänen pääteoksensa ”Maaemon lapsia” julistaa Leo Tolstoin aatteita. ”Vanhempieni romaani” kuluu kirjaston käyttäjien käsissä edelleen. Kuvernööri tapasi lukea lapsilleen Seitsemää veljestä.

Eero Järnefelt kuuluu muotokuvamaalarina vieläkin Suomen parhaisiin. Siitä ovat todistuksina Larin Parasken, Danielsson-Kalmarin ja Mathilda Wreden muotokuvat. Armas Järnefelt oli säveltäjä. Hänen merkittävin teoksensa on sinfoninen runo Korsholma. Tytär Ainon mies oli Jean Sibelius – jonka Finlandia-hymni täytti 100 vuotta keskiviikkona 3.11. 1999.

Tottisalmen perillinen

Sen jälkeen kun perhe oli muuttanut Nikolainkaupunkiin, Järnefeltit hankkivat kesäpaikan Tottesundista. Kysymyksessä oli vanha sotilasvirkatalo Maksamaan pitäjässä. Se oli rakennettu 1800. Rakennuttaja oli Gustav von Numers, kenraali ja ritari, joka oli Etelä-Pohjanmaan rykmentin komentaja Suomen sodan alettua 1808.

Kuvernööri Järnefelt vuokrasi rakennuksen kesiksi 1891-1892. Huonekalut ym. raskaammat tavarat siirrettiin proomulla Vaasasta Tottesundiin. Proomua kiskoi vuorolaiva.

Kirjailija Anni Swan oli Saimi Järnefeltin (os. Swan) sisar ja Otto Mannisen puoliso. Saimi oli naimisissa taidemaalari Eero Järnefeltin kanssa. Anni Swan julkaisi vuonna 1914 nuortenkirjan nimeltä ”Tottisalmen perillinen.” Siitä on otettu parisenkymmentä painosta. Swan ei puhu järnefelteistä vaan wärnehjelmeistä, ei von numerseista vaan sumerseista. ”Tottisalmen perillinen” kuuluu Anni Swanin Koottuihin kertomuksiin I-II, kuten ”Iris rukka” ja ”Ollin oppivuodet.”

Kun Sibelius koivulahteen purjehti

Myös Jean Sibelius saapui Tottesundiin. Hän tapasi perheen nyt Ainon virallisesti kihlattuna sulhasena ja heidän häänsä vietettiin huvilalla. Häämatkalle lähdettiin purjeveneellä Tottesundista. Tarkoitus oli purjehtia Kyrönjokea pitkin Koivulahden kirkonkylään, mutta tuuli yltyi niin ankaraksi, että matka oli päätettävä eteläiseen Vassoriin. Sieltä jatkettiin Vaasaan ja täältä junalla mutkaista rataa näkymättömiin.

Järnefeltien perheystäviin kuuluivat Minna Canth ja Mathilda Wrede Kuopion ajoilta. Elisabeth Järnefelt, joka piti kirjallista salonkia, ei puhunut ruotsia, mitä ei myöskään katsottu hyvällä; suomea, piikojen ja renkien kieltä puhui, ryssä. Rouva Järnefelt piti etevimpänä oppilaanaan Juhani Ahoa.

Kotimaisen kirjallisuuden lisensiaattityössään vuonna 1970 tutki eduskunnan entinen puhemies Riitta Uosukainen huomattavan kirjailijan Minna Canthin seksuaalimoraalia hänen kirjeenvaihtonsa perusteella. Uosukainen väittää mm., että 45-vuotiaalla Elisabeth Järnefeltillä oli avioliiton ulkopuolinen rakkaussuhde 23-vuotiaan Juhani Ahon kanssa. Kysymys on selvästikin tieteellisesti tärkeästä asiasta.

Jonna Järnefelt ja Esa Helasvuo

Näyttelijä Johanna Järnefelt on kuvernööri Alexander Järnefeltin veljen sukua suoraan alenevassa polvessa, kuten myös säveltäjä ja muusikko Esa Helasvuo. He ovat pikkuserkuksia. Jonna Järnefelt, joka itse käyttää kumpaakin kotimaista, ihmetteli puhelimessa sitä miksi kuvernöörin perhe edelleen mielletään suomenruotsalaisiksi, mitä he suinkaan eivät olleet.

Aino ja Jean Sibelius tapasivat sanoa kaupunkiasuntonsa vuokrasuhteen irti kesäksi mökille muuttaessaan. Näin he säästivät kaupunkiasunnon vuokran. Vasta kun Ainola valmistui 1904 asettui Sibeliuksen perhe pysyvästi paikoilleen.

Vaasan yleiset laulu- ja soittojuhlat järjestettiin 21.6.1894. Armas Järnefeltin sinfoninen runo ”Korsholma” ensiesitettiin. Hänen lisäkseen toimivat kapellimestareina Jean Sibelius ja Richard Faltin. Juhlien kunniavieras oli Sakari Topelius.

Kartanon varhaista historiaa

Gustav von Numers rakennutti sotilailla uudelleen Tottesundin kartanon kasakoiden hävitystyön jälkeen. Ankaran herran teettämä työ oli ollut äärimmäisen raskasta. Ragnar Mannilin kirjoittamassa ”Herrgården på Tottesund” – vihkosessa aprikoidaan sitä, voisiko olla mitään perää huhussa, jonka mukaan sotilaat olisivat suunnitelleet raskaan kattopalkin lipsauttamista kenraalin päälle hänen tullessaan työtä tarkastamaan.

Kuolinvuoteellaan oli kenraali von Numers luvannut kengittää lempihevosensa kultaisilla kengillä, mikäli saisi vielä elää. Lahja ei kuitenkaan ollut korkeammille tahoille kelvannut, vaan kenraali oli vetänyt viimeisen henkäyksensä 24.2.1826. Lempihevonen oli jouduttu hautaamaan hopeiset kengät jaloissaan.

Valittava kummitus

Tottesundin kartanoa asuttivat suku ja erilaiset vuokralaiset siihen saakka, kunnes evakuoidut karjalaiset asettuivat sinne syksyllä 1944. He asuttivat kartanoa yli vuoden ajan. Kesäkuussa 1947 osti Maksamaan kunta kartanon valtiolta. Siellä sijaitsevat tänään kunnankanslia, kunnankirjasto ym. kunnalliset instituuiot.

Kartanolla on oma kummituksensa. Turistit eivät halua kuulla vanhojen rakenteiden huojumisesta ja hatarista ullakkoikkunoissa vinkuvasta tuulesta, mutta kummituksesta he haluaisivat kuulla kaiken. Tummunut läiskä lattiassa käy uskottoman, siveysvyöhön kytketyn vaimon verijäljistä.

Jorma Ojaharju

Jorma Ojaharju syntyi 16. lokakuuta 1938 Vaasassa ja kuoli kotonaan Helsingin Kontulassa 8. helmikuuta 2011.
Ojaharjun pääteoksena pidetään kolmiosaista Vaasa-trilogiaa (1976-1982), jossa hän kuvaa pohjalaisen kaupungin elämää sisällissodasta 1970-luvulle. Ojaharju julkaisi yli 40 teosta, pakinoita ja näytelmiä. Varsinkin Ojaharju Vaasaa käsittaelevät ”tilapäisteokset” ovat kulunaeet vaasalaisissa käsissä. Ojaharju käytti myös pseudonyymejä Vic Torbek ja Iso-Vaasa.

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Ojaharju raitistui kuolemanhädässä

Iso mies ei aina ole herkkä, mutta Jomppa on. Hän on rehevä kuin renessanssiruhtinas. Jompan elämä on ollut värikästä aaltoliikettä; hän on maistanut nautintoja ja kärsinyt krapulaa. Ehkä hän on nähnyt enemmän kuin me muut, tavalliset elämän tallaajat.

Vastaa