Related Articles
Jos olisin runoilija, niin kirjoittaisin runon liiteristä. Liiteri oli minun lapsuuteni aarreaitta Palosaaren Tehtaankadulla. Liiterissä oli pieni höyläpenkki ja ruuvipenkki. Siellä oli sahapukki ja halkopölkky.
Seinällä oli työkaluja: poria, talttoja, kairoja, hohtimet, sorkkarauta, pistosaha ja pokasaha. Joksyksyinen urakka oli järjestää klapit hyvään järjestykseen, koska sillatavoin syntyi tilaa muillekin toimille ellei sitten liiterissä ollut omaa klapivarastoa.
Liiteri oli miesten maailma. Lapsuuden hienoimpia kokemuksia oli kuunnella vanhoja miehiä, jotka väänsivät tarinaa veneen moottolreista, no, viinasta, ja aiheista, jotka saivat nuoren pojan korvat punottamaan. Liiteri oli puutalokaupungin Sampo ja Eldorado. Kaikki samassa harvoista laudoista kyhätyssä rakennukessa.
Hyysikkä
Yleensä samassa rakennuksessa kuin liiteri, oli myös hyysikkä tai huusikka ja puuliiteri ja joskus vielä romuvarasto. Meillä huussi oli viisireikäinen lisättynä lastenreijällä. Istuintasosta oli varmasti 3 metriä paskaruuman pintaan. Talvella kakka jäätyi korkeaksi torniksi.
Huusikän alta ei saanut kurkistaa jos joku oli asialla. Siitä olisi seurauksena näärännäppyjä. Keväisin isoisäni lapioi tuoretta ”sitä ittiänsä” viinimarjapensaiden juurille ja marjat kukoisti. Tosin sonta poltti kaiken muun kasvillisuuden marjapensaiden juurelta.
Liiterin takana oli laskitynnyri ja tuhkatynnyri. Laskitynnyrin tyhjensi ”Storgärdin hulluveli” hevosen vetämällä lavalla, jonka kyydissa oli mukava matkustaa pitkin Palosaarta. Haju tarttui tietysti vaatteisiin ja kerrankin en ollut edes päässyt kapuamaan Tehtaankatu 16 toiseen keroksen, missä asuimme, kun äiti jo huuti, että olet taas kiikkunu Stärgordin kärryilllä.
Klapivarasto
Varsin tärkeä osa liiteriä oli klapivarsto. Sen tärkeimmät esineet olivat sahapukki ja klapipölkky. Joillakin oli varaa jopa sirkkeliin. Yleensä sirkkeli vuokratiin joko miehen kanssa tai ilman. Sirklaus oli aina tapahatuma, johon tarvirttiin koko perhe. Osa syötti halkoja sirkkeliin, osa pilkkoi klapeja ja osa kantoi ne liiteriin. Puut saatiin joko omasta metsästä tai sukulaisilta tai sitten ne ostettiin halkoliikkeestä, joita Vaasassa oli muutama. Viimesin taisi olla pystyssä vielä 70-luvun lopussa. Muistan olleeni tekemässä juttua Raviradan takana olleesta Rättien halkoliikkeestä?
Millaisi muistoja Sinulla on liiteristä?
