Populismia ja vihapuhetta
Viimeisten vuosien aikana sana populismi on noussut vahvasti esiin mediassa ja myös aivan tavallisessa ihmisten välisissä keskusteluissakin.
Maahantulosäännösten tiukentaminen ja lupaus rikoksiin syyllistyneiden palauttamiseksi lähtömaihinsa ovat jostain syystä ne asiat, jotka leimataan populistiseksi puheeksi.
Populismia ei sen sijaan mainita, kun puolueista riippumatta lupaillaan sellaisia asioita, jotka ovat täysin epärealistisia. Maahantulon tiukentaminen ja rikollisten palauttaminen lähtömaihinsa ovat asioita, jotka vaativat kuitenkin vain poliittista tahtoa, ei taikureita.
Meille tulee rajojemme ulkopuolelta lisää huollettavia, jotka tarvitsevat turvaverkkoja itselleen. Tulijoiden määrä vain lisääntyy, koska osalla päättäjistämme sekä myös medialla on se käsitys, että yhteiskuntamme apu on rajaton ja että kaikki tulijat olisi automaattisesti apua tarvitsevia, vaikka näin ei välttämättä ole.
Se henkilö, joka on toista mieltä, leimataan armotta populistiksi ja hänen katsotaan syyllistyvän jopa vihapuheisiin.
Vihapuhe onkin nyt suurennuslasin alla. Poliisin resursseja satsataan siihen, että vihapuheisiin syyllistyneet saataisiin vastuuseen. Vihapuhetta esiintyy kuitenkin myös muilla kielillä kuin kahdella kotimaisella, joka tulee ottaa tutkinnassakin huomioon.
Mikä taho antaisi nykykäytännön tiedoksi myös muista kulttuureista tulleille, ettei tule väärinkäsitystä siitä, mitä saa puhua ja mitä ei. Kuka arvioi sen, mitä vihapuhe on vai onko sekin sanojasta kiinni?
Miten asian tutkinta lisää kansalaisten ja esimerkiksi vaasalaisten turvallisuutta ja antaisi varmuuden siitä, että yksilöitä kohdellaan tasapuolisesti?
Viimeisin turvallisuusselvitys, joka tuotiin Vaasan valtuustoon, kertoi karua kieltä vaasalaisen kadunmiehen ja -naisen turvallisuudentunteesta ja määrätynlaisen rikollisuuden kasvusta. Saako siitä puhua vai syyllistyykö populismiin tai jopa vihapuheeseen vai pitääkö olla kuin kolme apinaa ja toivoa, että kaikki menisi parhain päin?
Mielestäni Suomessa olisi nyt syytä alkaa keskittyä oikeisiin asioihin todellisten rikosten selvittämiseksi ja lopettaa myös totuuden vääristeleminen.
Valheellisen tiedon välittäminen kansalle, aiheuttaa eripuraa ihmisten kesken ja voi pahimmassa tapauksessa jakaa kansan kahtia, kun ei voida enää tietää, mitä uskoa.
On väärä luulo että suomalaisia arvoja ja tapoja polkemalla tavallisen kansalaisen turvallisuuden- ja oikeudentuntoa parannetaan. Myöskään maanpuolustustahtoa ei ylläpidetä sillä, että kaikki isänmaallisuuteen liittyvä leimataan nationalistiseksi ja jollain tapaa populistiseksi. Suomi on tullut sadan vuoden ikään sillä, että kansallismielisyyttä on ollut silloin, kun sitä on eniten tarvittu ja siihen on myös aikanaan vedottu.
ANNE RINTAMÄKI (kesk.)
kaupunginvaltuutettu
Vaasa