Related Articles
“Me ei tosiaan olla ainoastaan pala Eurooppaa, vaan jotain kaunista, jota ei koskaan myydä saa”. Näin laulaa Vesku Jokinen Suomalainen Tarina -kappaleessa. Bändi, joka on ollut olemassa jo vuodesta 1988 on edelleen Suomen kärkinimiä ja jokainen suomalainen varmasti tuntee tällä hetkellä Vesku Jokisen – ainakin nimeltä.
Mutta mitä tämän punk-bändin takaa oikein löytyy ja mikä on pitänyt bändin pinnalla kaikki nämä vuodet – tai pikemminkin vuosikymmenet?
Klamydia on bändi, joka ei kainostele eikä tunne tarvetta miellyttää muita. Bändi, joka tekee omaa juttuaan. Bändin solisti ja keulahahmo Vesku onkin todennut tekevänsä vain sellaista musiikkia, josta voi itse olla ylpeä. Juuri tämä aitous ja rehellisyys on se, joka suomalaisia puhuttaa. Mutta mistä ihmeestä kaikki lähti? Onko totta, että bändi odottaa edelleen “oikeaa laulajaansa”? Tässä artikkelissa kerromme nämä ja muutaman muun asian punk-bändistä, joka edelleen puhuttaa ja se on Klamydia. Siirrä siis pikakasinot sivuun ja ihmettele kanssamme tätä poikkeuksellista ja rehellistä yhtyettä.
Kaiken alku
Vuosi oli 1988, kun kolme vaasalaista nuorta, Vesku, Arto ja Apa, saivat mahtavan idean perustaa punkbändi. “Nyt tehdään rockia eikä taidetta”, todettiin. Ja sitä tehtiinkin ja punkki raikasi tuon illan.
Seuraavan aamun koittaessa nuorukaiset päättivät edelleen jatkaa edellisillan idean toteuttamista ja niinpä bändiin täytyi hankkia rumpali. Eihän bändi ole bändi ilman rumpalia. Niinpä lähti pian puhelu Kapelle, joka suostui hommaan oitis.
Nämä neljä nuorta miehenalkua päättivät aloittivat treenaamisen samantien. Päätöstä soittimista ei oltu vielä tehty, joten kaverukset sopivat, että kukin ottakoon soittimen, jota osaa vähiten soittaa ja niillä mentiin.
Vesku tarttui kitaraan, Arto bassoon, Apa otti laulun vastuulleen ja Kape istui luvatusti rumpujen taakse. Tämä oli Klamydian ensimmäinen kokoonpano.
Tuore bändinalku lauloi ja soitti Kapen kirjoittamia, hauskuutustarkoituksessa kirjoitettuja lyhytrunoja, Veskun opettaessa Artolle soittimen käyttöä. Pian oli saatu yhtyeen ensimmäinen kappale “Pursiseuran pikkujoulupippalot” tehtyä.
Tästä se kaikki alkoi. Meno oli hauskaa ja kappaleita syntyi tiheään tahtiin. Bändi kuitenkin koki jäsenmuutoksen Apan jättäessä yhtyeen ja laulun jäädessä Veskun hommaksi siihen saakka, kunnes bändiin löydetään “kunnon laulaja”.
Vesku jäi yhtyeeseen ja tuntuu pysyvän. Soittajat kuitenkin ovat vaihtuneet muutamaan kertaan ja tämänhetkisessä kokoonpanossa soittavat Jari Helin (kitara), Sami Kohtamäki (basso) ja Pasi Helin (rummut). Kaikenkaikkiaan Klamydialta on syntynyt jopa reilu 450 kappaletta – ja lisää syntyy.
Kiitosta ja kritiikkiä
Klamydia on saanut uransa aikana monenlaista palautetta. Mukaan mahtuu niin kauhistelua kuin ylistystäkin. Vesku kuitenkin seisoo ylpeänä kaiken tekemänsä takana, kritiikistä huolimatta.
Vaasan kaupunki palkitsi yhtyeen vuonna 2002 kulttuuripalkinnolla, joka aiheutti tuolloin erilaisia reaktioita kaupunkilaisten keskuudessa. Tilannetta voitaisiin kuvailla jopa kohuksi. Osa kaupunkilaisista piti yhtyeen sanoituksia sopimattomina ja osa jopa laski levyllä olevien kirosanojen määriä. Vesku itse kommentoi kohua toteamalla “En ole ikinä yrittänytkään olla kenenkään roolimalli, saati sitten esimerkki. Olen vain tehnyt musiikkia, josta itse pidän”. Kohusta aiheutuva keskustelu myös todettiin hyväksi mainokseksi. Yhtye on sittemmin palkittu myös Vaasan yrittäjien toimesta.
Tunnustusta on tullut myös muualta. Yhtye on saanut niin vuoden 2013 kulttuuripalkinnon kuin Vaasan Jaakkoo -palkinnonkin.
Vuonna 2019 Klamydialle myönnettiiin Eläköön SuomiRock -gaalan elämäntyöpalkinto. Gaalan järjestäjänä toimi Radio SuomiRock.
Vain Elämää
Viimeistään syksyllä 2020 Vesku Jokinen ylsi viimeistenkin suomalaisten tietoisuuteen osallistuttuaan Vain Elämää -ohjelmaan, joka on yksi Suomen katsotuimmista TV-ohjelmista. Veskun päivänä kuultiin Klamydian kappaleita muiden artistien esittäminä ja tietenkin Veskun versioita muiden artistien kappaleista.
Klamydian faneille varmasti mielenkiintoisinta oli kuitenkin kuulla Veskun kertomia asioita bändin alkuajoilta. Ohjelmassa päästiin kurkistamaan kulissien taakse ja muunmuassa se, että Vesku on kaikki nämä vuodet odottanut sitä “oikeaa” laulajaa bändiin.
Veskun päivänä kuultiin seuraavat kappaleet: Suomalainen Tarina Arja Korisevan esittämänä, Pienen Pojan Elämää Stigin versiona, Jannika B:n tulkinta Pyyntö-kappaleesta, Neljä Ystävää Ressu Redfordin esittämänä.
Mariska teki Nina Autio -kappaleesta täysin omanlaisensa version ja uuden version nimeksi muotoutui Sami Kuronen. Esityksen kävi kruunaamassa Sami itse. Reino taas muutti Klamydian Älä peitä mun aurinkoo -kappaleen reggae-tyyliseksi. Herra Ylppö valitsi kappaleekseen Takapihojen rocktähdet, joka on itseasiassa alunperin Wrum-yhtyeen kappale.
Tottakai ohjelman jokaisessa jaksossa kuultiin myös Veskun versio kunkin artistin yhdestä kappaleesta. Uudet tulkinnat saivat mm. Stigin Roy Orbison, jota Vesku kertoi laulavansa usein poikansa kanssa. Reino Nordinin Huominen On Sun sai myös aivan uuden soundin Veskun esittäessä kappaleen Klamydian kanssa.
Vain Elämää on menestynyt jo aiemminkin. Ohjelmaa on esitetty jo 11 kautta ja se on palkittu muunmuassa parilla Kultaisella Venlalla.
Klamydia nyt ja tulevaisuudessa
Bändin suosioon vaikuttaa lähes varmasti bändin poikkeuksellisen hyvä yhteishenki. Jäsenet puhaltavat hyvin yhteen hiileen ja riidat ratkaistaan aina mahdollisimman pian. Musiikki on aitoa ja juuri sellaista, josta bändin jäsenet itse pitävät. Suomalaiset arvostavat tätä aitoutta ja juuri siitä syystä Klamydian tarina aina vain jatkuu. Vesku itse on kommentoinut, että ura jatkuu niin kauan kuin “huvittaa”. Ja toistaiseksi on huvittanut.
“Kun hakkaa aikansa päätä seinään, se menee jossain vaiheessa sen läpi”, kuvailee Vesku uransa menestyksen syitä pohjalaisittain. Voisi sanoa, että läpi on lyöty ja menestys ei tule ainakaan näillä näkymin todennäköisesti muuttumaan miksikään. Vesku on itse kertonut tuntevansa tarvetta kirjoittaa kappaleita ja niitä tullaankin varmasti kuulemaan niin kauan kuin vain kynä pysyy kädessä.
