Lemmikit kertovat turhamaisuudesta
Kulkiessani eläinkauppojen ohi, en voi olla surkuttelematta useamman eksoottisen lemmikiksi myytävän eläimen kohtaloa. Hämähäkit, kalat, linnut, käärmeet, hiiret ja hamsterit viettävät ahtaissa häkeissään, terrarioissaan tai akvaariossaan koko elämänsä, seuranaan vain juoksupyörä tai toinen yhtä hätääntynyt lajitoveri.
Tiedän että monet näistä eläimistä syntyvät häkkiolosuhteisiin aivan kuten eläintarhojenkin eläimet, ja etteivät ne välttämättä osaa kaivata vapauttaan. Silti keljuttaa. Kuka tahtoisi viettää koko elämänsä vankeudessa? Normaalisti nämä ötökät uivat ja juoksevat kymmeniä kilometrejä luonnossa.
Nyt ne jököttävät häkkeihin ja akvaarioihin unohdettuina vailla tarkoitusta. Luonnossa vapaana ne sentäs olisivat osa ekologista tasapainoa ja ravintoketjua. Joka kesä minun tekisi mieli ostaa undulaatti, päästää se vapaaksi ja toivoa että se löytäisi kotiin. Samalla tavoin ajattelen kaloista, pikku Nemoista, jotka haluaisin laskea vapaaksi mereen, jotta ne voisivat uida takaisin riutoilleen.
Eksoottisten lemmikkieläinten ja ihmisten välinen kommunikaatio rajoittuu mielestäni ainoastaan siihen hetkeen, kun kyseinen eläin ruokitaan. Mielestäni tällaisten lemmikkien pito kertoo ainoastaan ihmisten turhamaisuudesta. Aivan kuten eläinkokeetkin, joissa eläimet vasten omaa tahtoaan saavat kärsiä ainoastaan sen takia, jotta saataisiin kaljuutumista pelkäävälle täti-ihmiselle hiuksia tuuhentava shampoo.
Itselleni ei tulisi mieleenkään ostaa tuotteita, jotka on testattu eläinkokein. Älkää ihmiset tekään ostako. Älkääkä ostako niitä eksoottisia lemmikkejäkään, joita lapsenne hetken mielijohteesta teiltä kerjää.
MIKKO NEVANTAKAINEN
Vaasa