Related Articles
Abstrakti taide ja Mikolan akvarellisalin kohtalo
Katkelmia yksityisviestistä
Aikanaan 80-luvulla ns. Kahvikompanjantalon osakkaana ja asukkaana olin suunnitellut piharakennuksen muutokset ja myöhemmin tuo yläkerta oli otettu näyttelykäyttöön. Nyt eräs talon osakkeita haalinut rikas keinottelija aikoo lopettaa taidekäytön ja väkisin muutattaa tilan ”höydyllisemmäksi”.
Mikolan vielä runsas taidejäämistö ehkä jo ½ vuoden kuluttua siirretään jostain muualta löytyvään varastoon. Eli melkein viime tipassa sain 85v- näyttelyni tänne.
Oli mukavaa että lisääntyvistä vanhuuden krempoista ym. huolimatta sain viime viikolla houkuteltua n. 40 ihmistä, useimmat tuttujani veisosnäyttelyyni. Näyttely on auki elokuun viitenä päivänä viikossa. (Mikolan Akvarellisali Raastuvankatu 21 sisäpiha – Vaasa 6.8-1.9.2016)
Avajaisten jälkeisenä päivänä näyttelyyn ei kävellyt kukaan. Tietysti turha kuvitella että se ”suuri yleisö” kiinnostuisi muusta kuin figuratiivisista kiiltokuvista. Sellaista kitsch-”taidetta” nämä uudet museovirkamiesnaiset ovat nyt järjestelleet ainakin Vaasan taidehalliin jonne turhaan tarjosin näyttelyäni lahjoitettuani museolle/kaupungille läjän veistoksiani.
Pitää itse houkutella muutama ihmisryhmä ennakkoluulojaan murentamaan ennen näyttelyn ikävää purkuhommaa. ”Art City Vaasa” (mainosnimi) on melko takapajuinen.
Sisareni Totte lähetti hiukan kuvia veistoksistani madridilaiselle poikieni ikäiselle Diego Canogarille joka tekee hyvää abstraktia taidetta. Vilpittömän tuntuisesti kehui täällä epämuodikkaiksi väitettyjä töitäni.
Veistokset jäävät usein alakynteen jos samassa näyttelyssä 2-ulotteisia seinät täyttäviä töitä. Nyt näiden”läpinäkyvien” veistosteni muodot erottuvat kun neutraali valkoinen seinäpinta taustana. Jos olisi (hiukan tätä parempi) kunnon valaistus voisivat varjot taustalla rikastaa sommitelmaa.
Varmaan kaikilla abstraktia kuvataidetta tekevillä ongelma nimien keksimisessä töilleen. Työt ainakin omalla kohdallani syntyvät vähitellen rakentamalla. Jokaiseen löydettävä rytmi.
Nyt on kyllä tullut hiukan muotiin, että jonkin yhteisnäyttelyn kuraattori keksii komealta kuullostavan teeman näyttelylle ja osallistujat sitten nimeävät tuotteitaan teemaan sopiviksi. Joskus olen puolivahingossa löytänyt työlleni sitä kuvaavan nimen.
Muutamia vuosia sitten kasasin veistoksen jonka keskellä erisuuntiin sojottavat raudanpalat taistelivat keskenään mutta sotkun rauhoitti sen neliömäisesti ympäröivä rakennelma. Nimi oli “Hillitty kiukku”. Pidin itse kuten joku aluenäyttelyn jyryttäjäkin aikanaan työstä. Viime talvena rakentelin sille hiukan isokokoisemman sukulaistyön. Kuva noissa jotka liitteenä tähän tekstiin.
Toinen veistosteema syntyi Railin sairautta sivusta seuratessani. 4 veistosta muodostavat yhdessä nimen “Sairauskertomus”. Ensimmäinen nimeltään “Sarkoomasaatana” ja viimeinen “Lähtö/kuolema”. Yritin löytää muodot jotka vastaisivat nimeä ja tunteitani jotka olen kokenut. “Hoitovirhe”-veistoksessa pysty- ja vaakasuuntaiseen iskeytyy diagonaali osa jonkinlaisena riitasointuna.
Pitää itse houkutella muutama ihmisryhmä ennakkoluulojaan murentamaan ennen näyttelyn ikävää purkuhommaa. “Art City Vaasa” (mainosnimi) on melko takapajuinen.
Sisareni Totte lähetti hiukan kuvia veistoksistani madridilaiselle poikieni ikäiselle Diego Canogarille joka tekee hyvää abstraktia taidetta. Vilpittömän tuntuisesti kehui täällä epämuodikkaiksi väitettyjä töitäni.
Asko Halme
Tapio Heikki Parkkari jakoi käyttäjän Vaasan kaupunki – Vasa stad kuvan.
