Billigst Strømleverandør | Låne Penger | Beste varmepumpe | Varmekabler | Båtforsikring | Boligalarm | Kredittkort Liste | Mobilselskaper 2019
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasan vanhoja kirjastoja

Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasan vanhoja kirjastoja

Vaasan vanhoja kirjastoja
Eija Kareno ja Greta Ahlskog

I VAASAN RUOTSALAISEN LYSEON KIRJASTO

Koulukirjastojen historiaa on tutkittu vähän. Syynä tähän lienee niiden nykyinen luonne suljettuina kirjakokoelmina ja arvio, että ne sisältävät lähinnä koulukirjoja.

Koulukirjastot ovat vanhimpia kirjastojamme. Keskiaikaiset katedraali- ja luostarikirjastot olivat alan edelläkävijöitä.1600-luvulla perustettiin alkeiskouluja eli pedagogioita, triviaalikouluja ja kaksi kymnaasia, Turkuun v.1630 ja Viipuriin v.1641. Vaatimattomia kirjakokoelmia alkoi kertyä kouluihin.

Koulukirjastot lainasivat kirjoja myös koulun ulkopuolisille henkilöille. J. Kr. Swanljung kirjoittaa teoksessa Minnen från Vasa gymnasium 1844-1847: ”kymnaasikirjastoa käyttivät ahkerasti sekä kymnaasin oppilaat että kaupungin asukkaat ja ympäristön säätyläiset”. Aina vuoteen 1974 saakka ilmoitettiin koulujen kirjastojen aukioloajat ajoittain sanomalehdissä. Koulukirjastot ovat olleet kulttuurin vaalijoita ja kiinnostaneet kaupunkilaisia. Ne kasvoivat lahjoitusten ansiosta ja saivat tieteellisen kirjaston luonteen. Monet niistä toimivat hieman maakuntakirjastojen tapaan.

Lyseon kirjasto

Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjasto (1872 -1974) on sen kirjaston perillinen, jota koko maakunta oli kokoamassa. Perinne ottaa lahjoituksia vastaan jatkui lyseon aikana. Kirjaston kokoelmat kasvoivat tuolloin nopeasti. Kirjasto oli viimeisinä vuosikymmeninään Suomen suurin koulukirjasto. Se käsitti noin 52 000 nidettä. Porvoon lyseon kirjastossa oli 1970-luvulla noin 30 000 nidettä ja Kuopion lyseon kirjastossa 1990-luvulla noin 30 000 nidettä.

Koulun entisen rehtorin, J.O.I. Ranckenin kokoelma, vanhat akateemiset tutkielmat ja oppikirjat muodostavat Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjastossa omat erityiset yksikkönsä. Noin 12 000 nidettä on tällä hetkellä Turussa ja Helsingissä. Loput ovat Vaasassa. Jo vuosina 1909 ja 1927 siirrettiin Ranckenin kokoelmista osia etelään, jotta ne olisivat paremmin tutkijoiden tavoitettavissa. Rancken oli mm. folkloristiikan ja kansatieteen uranuurtaja. Mirjam Lehtikanto kirjoittaa teoksessa Vaasa kirjastokaupunkina (1964), että tuskin mikään muu koulu on saanut sellaista anteliaisuutta osakseen.

Vasa Övningsskolan perustamisen jälkeen vuonna 1974 ei Lyseon kirjastoa ole käytetty koulukirjastona, mutta tutkijat ovat käyttäneet sitä jonkin verran.

Velvoittava perintö

Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjaston siemen kylvettiin 1600-luvulla Uudessakaarlepyyssä. Sinne perustettiin vuonna 1641 triviaalikoulu, jonka piti kattaa koko Pohjanmaan korkeamman koulutuksen tarve. Vuonna 1684 koulu muutti Vaasaan. Isonvihan melskeissä (1716-1721) koulun vähälukuinen kirjakokoelma tuhoutui. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan papisto alkoi kerätä omassa piirissään varoja uuden kokoelman hankkimiseksi. Valistusaatteet olivat alkaneet jo vaikuttaa. Papiston ansiosta saatiinkin uusi kirjasto alkuun. Sen kasvuvauhti oli kuitenkin hidas.

Kirjasto inventoitiin vuonna 1784. Siksi tiedämme nykyisin jotakin vanhimman kokoelman koosta ja sisällöstä. Sata vuotta sitten lyseon lehtori L.L. Laurén yritti luokittaa kokoelmaa inventoinnin pohjalta. Kokoelma käsitti 176 volyymia. Laurénin mukaan kolmasosa kirjoista oli tarkoitettu klassisten kielten ja heprean opiskeluun. Sanakirjoja on 14 kappaletta, mm. yksi kaldeankielinen. Kirjat oli varustettu merkinnällä ”Liber Scholae Trivialis Wasaensis”. Kirjastosta löytyy nytkin melko paljon kirjoja, jossa on tämä merkintä ja jotka siis ovat peräisin triviaalikoulusta.

Myös koululaitoksen kehittymisvaiheet vaikuttivat kirjakokoelmiin. Vuonna 1841 triviaalikoulu jaettiin kahtia, ala-alkeiskouluksi ja yläalkeiskouluksi. Vuonna 1844 perustettiin Vaasan kymnaasi. Yläalkeiskoulu sai triviaalikoulun kirjakokoelman.

Kymnaasin tulo Vaasaan sattui samaan aikaan kansallisen heräämisen kanssa. Maakunnan innostus uudesta koulusta ilmeni mm. tahtona perustaa koululle kirjasto. Jo ennen kuin koulu oli ehtinyt avata oviaan, virtasi sinne kirjalahjoituksia. Vaasan koulukirjastojen kulta-aika oli alkanut.

Heinäkuussa 1846 rehtori Fredrik Julius Odenwall ilmoitti, että kymnaasin kirjasto omisti 1731 teosta 2840 niteenä ja että lähes kaikki teokset oli saatu lahjoina. Kirjoista oli ostettu vain noin 10 prosenttia. Vuonna 1852 kirjastossa oli noin 7000 teosta. Vaasan palon (1852) seuraukset olivat hirvittävät: 9095 teosta jäi liekkien saaliiksi ja vain 1015 kirjaa pystyttiin pelastamaan. Sen sijaan yläalkeiskoulun kirjasto saatiin pelastetuksi suurimmaksi osaksi. Palossa menetettiin korvaamattomat kirjalahjoitukset.

Lahjoittajista mainittakoon Vaasan lukukirjaston entinen kirjastonhoitaja P.U.F. Sadelin (80 teosta), Vaasan lukukirjasto (823 teosta, joista joitakin on säilynyt Lyseon kirjastossa) sekä vapaaherra Axel Reuterholm (1894 teosta). Lahjoittajien joukossa on pappien lisäksi, jotka jo triviaalikoulun aikoina osoittivat lahjoitushalukkuuttaan, myös muiden ammattiryhmien edustajia. Lahjoituksia saapui kaukaakin. Esimerkiksi turkulainen Frenckell & Son’in kirjakauppa lahjoitti lyseon kirjastolle 178 teosta, joista suurin osa oli suomenkielisiä.

Palon jälkeen laadittiin luettelo pelastuneista 1015 kirjasta. Niiden joukossa oli kuusi 1500-luvulla painettua kirjaa: Heinsiuksen latinankielinen teos, painettu Amsterdamissa 1557; Pliniuksen Historia mundi, Leidenissa 1561; Ovidiuksen Epistulae Heroidum, Frankfurtissa 1582; Claudius Tolomeuksen teos, Venetsiassa 1558; ”luettelo roomalaisista kirjailijoista”, Bolognassa 1559 ja Lodovico Richettin Rime Piacevoli di Cesare Caporali, Ferrarassa 1592.

Tälläkään kertaa kirjastoa ei jätetty ilman apua. Kymnaasi toimi 11 vuotta Pietarsaaressa, kunnes se muutti Uuteen Vaasaan apteekkari Lindebäckin taloon (nykyinen hallintotalo). Jo ennen muuttoa oli jälleen alettu koota uutta kirjastoa. Julkaisemalla vetoomuksen Post- och Inrikes Tidningar -lehdessä Tukholmassa onnistui Adolf Ivar Arvidssonin saada Pohjolan oppineet ja kirjanystävät innostumaan kirjakeräyksestä. Helsingfors Morgonblad käynnisti samanlaisen keräyksen Suomessa. Lahjoituksia alkoi saapua ulkomailta ja koko Suomesta. Vaasalaiset ja ympäristökuntien asukkaat jatkoivat niin ikään kirjaston tukemista. Lahjoituksina saatiin monenlaisia kirjaharvinaisuuksia. Matti Pohto esimerkiksi lahjoitti 19 suomenkielistä almanakkaa.

Vuodesta 1870 lyseon kirjastossa toimi eräitä suomenmielisiä koulumiehiä. Heitä oli mm. G.Z. Forsman (sittemmin Yrjö Koskinen). Noihin aikoihin otettiin käyttöön leima ”Waasan lukion kirjastoa”. Leima oli käytössä 1890-luvulle saakka.

Vuosina 1870-74 kymnaasi ja yläalkeiskoulu yhdistyivät lyseoksi. Kirjastot yhdistettiin vuonna 1872. Kirjasto tuli käsittämään 6789 nidettä (kymnaasin 5100 ja yläalkeiskoulun 1089 nidettä). Lyseo sai tilat entisestä raatihuoneesta, jonka alakerrasta sai sijansa myös kirjasto. Kirjat luetteloitiin ja järjestettiin uudelleen.Työtä johti J.O.I. Rancken. Vielä nykyisinkin ruotsalaisen lyseon kirjat on järjestetty Ranckenin systematiikan mukaan. Luettelointijärjestelmä on ainutlaatuinen ja ansaitsisi oman tutkimuksensa.

Talon peruskorjauksen yhteydessä vuonna 1939 kirjat siirrettiin kolmanteen kerrokseen, jossa ne ovat edelleen. Vaasan palon jälkeen kirjoja on suojeltu tulelta ja savulta, mutta ei kulutukselta.

Tänään Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjasto edustaa tutkimatonta kirjastohistoriaa. Se ei kuvasta ainoastaan kouluhistoriaa vaan myös kulttuurihistoriaa. On todettu, ettei vain lyseon kirjasto, vaan myös kaikki sen varhaisemmat edeltäjät ovat olleet pohjalaisen yhteiskunnan lempilapsia. Lyseon kirjasto on siksi nykyajalle perintö, joka velvoittaa.

II VAASAN LYSEON KIRJASTO

Lyseon kirjasto perustettiin joulukuussa 1880 kerätyllä vaatimattomalla rahasummalla. Aluksi kirjastoa kartutettiin lahjoituksin, joihin kuului hyvinkin arvokkaita teoksia. Niitä olivat esimerkiksi pastori A. F,. Ingmanin antama ruotsinkielinen hartauskirja vuodelta 1592 ja laihialaisen räätälin, J. Lehtosen antama käsin kirjoitettu saarnakokoelma 1700-luvun puolivälistä.

Syksyllä 1892 lyseoon yhdistettiin alkeiskoulu, joka toi mukanaan kirjastonsa 649 sidosta. Lyseon kirjastossa oli ainoastaan 98 sidosta, mutta yhdistymisen jälkeen lyseon kirjasto käsitti 747 sidosta. 1890-luvun suurimman kirjalahjoituksen teki kauppias Oskar Hartman, joka testamenttasi kirjastolle peräti 1364 teosta.

Kirjastoa tuki myös hovioikeudenneuvos Oskar Rewell lahjoittamalla vuonna 1917 lyseolle kokoelmistaan 554 teosta ja seuraavana vuonna vielä 190 teosta. Niinpä kirjastossa oli vuonna 1919 jo 6467 teosta. Yksityisiä lahjoittajia on kiittäminen siitä, että lyseon kirjastossa on arvokkaita harvinaisuuksia, vaikkakaan, kuten Vaasan kirjastohistorian kirjoittaja Mirjam Lehtikanto on huomauttanut, se ei vedä vertojaan täkäläisen ruotsalaisen lyseon häkellyttävän rikkaalle kokoelmalle.

Vuonna 1963 lyseon kirjastossa oli 9520 teosta, joista noin 2500 sidosta oli painettu ennen vuotta 1900. Kirjastossa on myös vanhoja aikakauslehtiä. Nykyisin vanhaa kirjastoa ei enää kartuteta, vaan se säilytetään omana kokonaisuutenaan Vaasan lyseon lukion kellarissa. Kirjastotila ja kirjaston kunto eivät ole tällä hetkellä parhaat mahdolliset.

III POHJANMAAN MUSEON JA KARL HEDMANIN KOKOELMIEN KIRJASTO

Lääkäri ja museon puuhamies Karl Hedman (1864-1931) lahjoitti kirjastonsa museoyhdistykselle vähän ennen kuolemaansa. Nyt Hedmanin kirjakokoelma on sekoittunut museoyhdistyksen kirjoihin niin, ettei Hedmanin kokoelmaa voi tarkoin arvioida, koska sitä ei ole koskaan luetteloitu.

Museon kirjastoon on kertynyt runsaasti harvinaisuuksia. Arvokkaimpiin niistä kuuluu David Chytraeuksen teos Apocalypsis Johannis perspicua et brevis. Vuonna 1575 Wittenbergissä painettu teos on sidottu hopeasoljin suljettaviin nahkakansiin, joihin on muotoiltu Martti Lutherin muotokuva ja henkilöhahmosarja. Kirjastoon kuuluu myös vanhin Vaasassa painettu kirja, Magister Eri Båldin Kaxitoistakymmendä Christillisyyden Muisto-sanaa. Kirjapainotyön on tehnyt Londicer vuonna 1777. Pobjanmaan museon kaikkein vanhin kirja on Hebraica Biblia vuodelta 1546. Teoksessa on 742 sivua ja sen korkeus on 36 cm.

Kaunokirjallisuutta museon kokoelmissa on luonnollisesti vähän, mutta se on sitäkin arvokkaampaa. Joukossa on esimerkiksi Leidenissa vuonna 1566 painettu Andrea Alciatin runoteos Embleta. Kirjan kutakin lehteä koristaa jotakin hyvettä tai pahetta kuvaava vaskipiirros. Museon kokoelmiin on kulkeutunut tusinan verran myös Vaasan Lukukirjaston kirjoja. Mirjam Lehtikanto arvelee, että ne olisi myyty vuoden l845 huutokaupassa. Niin ikään eräs Porin vanhalle lukuseuralle kuulunut kirja on nykyisin Pohjanmaan museon kokoelmissa.

Karl Hedman on kerännyt myös käsikirjoituksia, esimerkiksi maanmittarin mallikokoelman. Sanomalehtiä kokoelmassa on parisataa vuosikertaa. Virpi Harju on laatinut vuonna 1983 hyvän bibliografian museon vanhimmasta kirjallisuudesta, Pohjanmaan museon ja Karl Hedmanin kokoelmien kirjallisuus 1546-1799.

Mirjam Lehtikanto kirjoittaa vuonna 1964 ilmestyneessä teoksessaan Vaasa kirjastokaupunkina: ”Kun ankara tilanahtaus estää järjestämästä kallisarvoista kirjavarastoa tutkijain ulottuville, täytyy toivoa, että museon lisärakennushanke pian toteutuu ja että silloin muistetaan myös kirjaston elintilat.” Lisärakennushanke toteutui vuonna 1969, mutta antiikkikirjat on sijoitettu pieniin komeroihin, joissa ne ovat niistä kiinnostuneiden tutkijoiden melko hankalasti saavutettavissa.

Museon kirjasto on nykyisin jaettu kahtia: Pohjanmaan museon kirjasto ja Antiikkikirjasto. Jälkimmäiseen kuuluvat 1800-luvulla ja sitä aiemmin painetut teokset. Antiikkikirjastossa oli vuoden 1993 lopussa noin 6100 teosta. Vanhan kirjaston vuosikartunta on melko pieni.

Artikkelin kirjoittajat ja kääntäjät ovat

Greta Ahlskog
Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston osastonjohtaja

Eija Kareno
Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kirjastotoimen apulaisjohtaja

Alkuperäiselle sivulle:

https://www.tritonia.fi/sukkula/juhlakirja/kareno.html

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Merenkurkun mielenkiintoinen historia

Merenkurkun historiaa Koska Merenkurkku Pohjanlahden kapeimpana osana yhdisti Pohjanmaan ja Västerbottenin oppivat ihmiset täällä jo …

Vastaa