Billig Strømleverandør | Forbrukslån Test 2019 | Billig Snekker | Sammenlign Sprengningsfirmaer | Billigste Forsikring | Boligalarm Test | Beste kredittkort | Beste Telefonabonnement
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Lapsuuteni kotikatu Vaasassa: Tehtaankatu

Lapsuuteni kotikatu Vaasassa: Tehtaankatu

Lapsuuteni Tehtaankatu

Lapsuuteni kotikatu oli Tehtaankatu Palosaarella. Talomme osoite oli Tehtaankatu 16. Isoisäni vaatturimestari Heikki Werneri Aromaa rakennutti talon josku 1920-luvun alussa. Tuolloin ”Tehtaankatu” oli vain polku, jonka varrella oli vain muutama talo. Minun muistelmani ajoittuvat vuosiin 1946-1958.

Tämä kirjoitus koskee lähinnä Onkilahdenkadun, Varisselänkadun, Työväenkadun ja Kapteeninkatujen rajaamaa aluetta.

Me Tehtaankadun asukkaat olimme ylpeitä kotikatumme merkkihenkilöistä. Huvilakadun asukkaat ylpeilivät sellaisilla muusikoilla kuin Pentti Vuosmaa ja Harry Strömsholm, mutta Tehtaankadun asukkaat panivat paremmaksi. Kadun ehdoton julkkis oli Per-Erik ”Pärre” Förars, 4. lokakuuta 1924 Vaasa – 14. tammikuuta 2011 Helsinki. ”Förarsin ensimmäinen levytys laulajana oli duetto Vieno Kekkosen kanssa: käännösiskelmä ”Kaksi unista ihmistä” levytettiin huhtikuussa 1956. Sitä seurasivat vuonna 1957 ”Marianne” ja ”Naurava kulkuri” . Parhaiten Förarsin levytyksistä menestyi ”Kerro, kultainen kuu”, joka oli vuoden 1959 alussa Suomen listakolmosena.” Wikipedia

Förarsin isä toimi talonmiehenä siinä punatiilisessä koulurakennuksessa, joka vieläkin seistä nököttää Wolfintien ja Tehtaankadun kulmassa. Toinen merkittävä muusikko oli Suomelan Eero, joka asui Tehtaankadun Varisselän puoleisessa päässä osoitteessa Tehtaankatu 20. Oli vielä kolmaskin muusikko postimies-kuvataiteilija-rumpali Harry Pesonen.

Förars saavutti muusikonmaineensa jo paljon ennen kuin levytti ensimmäisen kappaleensa. Per-Erik Förars oli moni-instrumentalisti, joka soitti viulua, klarinettia, tenorisaksofonia ja kitaraa. Hänestä odotettiin todellista viulun ihmelasta. Pärre toimi Vaasan orkesteriyhdistyksen solistina jo 12-vuotiaana. Pärre valitsi kuitenkin lakimiehen uran.

Kauppoja riittti

Tehtaankadun vaikutuspiiriin kuului tuohon aikaana myös Huvilakatu ja OnkilahdenkatuKäsityöläiskatu sekä Kapernaumi. Näiden kortteleiden rajaamalla alueella oli kolme kauppaa: oli Stenroosin  kauppa ja Vuosmaan kauppa ja Tehtaankadun varrella B. Holmbergin sekatavarakauppa ja sen seinän toisella puolella Meijeriosuuskunta Milkan (Enigheten) maitokauppa. Nykyisen Varisselänkadun varrella olivat vielä Työväen Osuusliike ja Weijolan siirtomaatavarakauppa.

Muita maamerkejä olivat Pik,kusauna ja Sundqvistin Peltisepänliike ja Setlementin lastentarha ja Strömsholmin mankeli Huvilakadulla, Kapernaumin mankeli ja pesutupa sekä Keskus-Sauna Työväenkadulla.

Bertil Holmbergillä oli Tehtaankadun ensimmäinen auto eli Mercedes Benz 170.

Bio-Bio

Varsin keskeinen maamerkki oli tietysti myös elokkvateatteri Bio-Bio Varisselänkadulla.  Elokuvateatterrin lipunrepijä Peter Wihore oli kaikille tuttu kovasta kuristaan.

Peter hukkui kalastusmatkalla Vaasan saaristossa.  Teatterin omisti venäläissyntyinen Aleksander Wihore.  Wihore järjesti 50-luvvun alussa suuria juhlia silloisille kulusille suomalaisille elokuvatähdille Vaasasa.

Elokuvateatterissa oli yksinkertaiset ovet teatterista poistumista varten valkokankaan oikealla puolen ja kun pikkupojat menivät pissille juuri silloin kun cowboy suuteli valittuaan, kangas valaistui niin että kuva katosi, nostivat tytöt hirmuisen metelin. Taisivat pojat tietää, mikä tyttöjä harmitti.

”Bio-Bion konehuoneeseen mentiin ulkokautta.  Kun sen aikuinen nitraattifilmi katkesi niin Vihoren Petteri vain avasi oven ja heitti filminpätkän rakennuksen takana olevalle kiviselle tontille ja liimasi kunnolliset filminpätkät yhteen.

Tästä oli kaksi seurausta.  Filmissä ratsastava cowboy muutuikin äkkiä biisoniksi ja me pojat saatiin nitraattifilmiä polttolasilla poltettavaksi.  Polttolasina oli litteäparistoisen taskulampun mulkosilmä, joka tietysti varastettiin faijalta. Nitraattifilmi syttyi räjähdysmäisesti ja oli vaara että se poltti näpit.

Venny Kontturi ja Elvi Sinervo

Elvi Sinervon romaanissa Palavankylän seppä (1938) päähenkilö Hermanni katselee Palosaarella sijainneen baptistikirkon toisen kerroksen korttelihuoneesta ”Lemmenkujalle” tai Kontturin ”Ruukinkujalle” tai Sinervon ”Roistokujalle.

Hermanni oli tullut Palosaarelle Salinin konepajaan Laihian kautta Helsingistä. Kujan muita nimiä ovat olleet Sammonkuja ja Tiilitehtaankuja.

Venny Kontturi ja Elvi Sinervo asuivat lapsuudessaan saman kujan (Lemmenkuja, Tiilitehaankuja) varrella mutta eivät tunteneet toisiaan. Kirjailijat tapasivat uudelleen varttuneella iällä sattumalta junassa joskus 1960-luvun alussa. Tapaaminen johti kirjailijoiden loppuelämän kestäneeseen syvään ystävyyteen.

Elvi Sinervo vieraili usein Venny Kontturin luona Palosaarella Onkilahdenkatu 7:ssä sijainnessa tönössä ja viipyi kerralla pitkiäkin aikoja. Tähän oli myös konkreettinen syy. Sinervo käänsi romaaneja ja mm. Bertold Brechtin runoja ”lennosta” puhumalla kääännökset Vennylle, joka kirjoitti ne paperille.

Sinervon tunnetuin käänös lienee Brecht/Weillin ”Mackie Messer” eli Puukkomackie ”Ompi hailla hirmuhampaat/hai ne kantaa kidassaan/Mackiella on puukko/mutta hän ei näytä puukkoaan/…

Venny

Venny Selma Sylvia Kontturi , 20.5.1913 Vaasa – 4.3. 1981 Helsinki.oli vaasalainen kirjailija. Hän oli suosittu pakinoitsija Vaasa-lehdessä (nyk. ´Pohjalainen. Hän käytti nimimerkkiä Männistön Muori.

Vennyn ystävät kiinnittivät huomiota siiten, että Venny Kontturi nautti huomiosta ja viihtyi hyvin seurassa kuin seurassa. Merkillepantavaa oli juuri pukeutuminen ja erityisesti isokokoiset hatut. Vennyn luona vierailleet kiinnittivät huomiota myös kirjailijan tapaan tehdä luovaa työtä sekä kodin ympäristöön. Puutarha, piha ja marjapensaat saivat elää omaa elämäänsä. Niihin Vennyn kiinnostu ei yltänyt.

”Venny istui koivet oikoisina ja piti kirjoituskonetta jalkojensa päällä. Siinä syntyvät pakinat ja kirjat. Vennyllä roikkui ”pilliklupi suupielesssa ja hän kirjoitti useimmiten alushameessaan”. Vennyn kotitalon osoite oli Onkilahdenkatu 7.

Monipuolinen taiteilija

Kotturi elätti itsensä 15 vuotta ”apurahoilla ja pakinoilla” Kiihkeimpänä luomiskautene Venny kirjoitti jopa viisi pakinaa viikossa. Vauhti oli niin hurja että kodin siivoaminen jäi vähemmälle. Vennyn luona käyneet huomasivat että keittiön pöydällä saattoi olla viikon vanhat perunankuoret ja keittoastiat ja lautaset olivat pesemättä..

Vennyn julkikuva oli melko harmiton viihdyttäjä. Vain harva tiesi että Venny oli myös luokkatietoisten kisällilaulujen ja rapsodioiden kirjoittaja. Syvemmät kerrokset tulivat kyllä sitten esille Viiran elämästä kertovissa teoksissa.

Venny kuului myös ompeluseuraan, jonka jokaisen jäsenen perheenjäsen oli joutunut valtiollisen poliisin kuulusteltavaksi ja pieksettäväksi.

Venny ja hänan miehensä olivat iso-isäni ja mummoni hyviä tuttuja.

Romaanit

  • Ruukinkuja, 1967
  • Kankurikello, 1968
  • Karikkoiset vuodet, 1970
  • Ehtoomaisemat, 1972
  • Paperikengät, 1977

Pakinakokoelmat

  • Passaasko tituleerata, 1964
  • Neliskanttista, 1978

Oskar ja Ann Peltokangas

Lapsuudessani en tiennyt, että Oskar Peltokaan kotitalo sijaitsi Onkilahdenkadun ja Varisselänkadun kulmassa. Kukaan ei koskaan maininnut asiasta. Tieto Oskarin kotitalosata ja sisaresta Ann´ista tai Annista tuli vasta tämän jutun julkaiseminen jälkeen vanhalta päräntööläiselta luokkakaverilttani Erik Modigilta.

Näin Wikipedia: Oskar Vilhelm Peltokangas, 2. 1 1893- Vaasa-26 .2. 1918 Messukylä, oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomaen sisällissotaan komppanianpäällikkönä ja oli yksi niistä ensimmäisistä miehistä, jotka aloittivat venäläisjoukkojen aseistariisunnat Vaasassa.

Wikipedia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Peltokangas

Peltokankailla oli useita lapsia ja yksi heistä oli Ann tai Anni. Tietojeni mukaan ennen USAaan muuttoa hän toimi näyttelijänä Wasa Taternissa. Muutettuaan USAan hän sai julkaistua muutamia sävellyksiä nimellä Ann Pelto. Yhdysvalloissa hän käytti nimeä Annie Peltokangas. Ankara googlus vahvistaa, että Annie teki joitakin sävellyksiä.

USAn Library of Congressin luetteloista löytyy pari-kolme mainintaa. Tällaiset tiedot löysin: ”Peltokangas Annie: Our fairylanad of dreams, Våra drömmars fagra land, äänaelle ja pianolle. New York 29. 5. 1951, Clipper Music. Paper kisses, Papperskyssar, Clippaer Music 30. 3. 1951. New York, sanat ja sävel Annie Peltokangas.” Tilanne muuttuu heti jos jostakin löytyy lisää savikiaekkoja tai valokuvaia. Jatkan kaivelua.

Erik Modig kertoo kuunneleensa sävellyksiä talossa asuneen perheengramofonilta.

-Ann tai Anni omisti talon Onkilahdenk. ja Varisselänkatujen kulmassa. Jossa edesmennyt kaverini Roy asui nuoruudensa. Heillä kuulin savikiekkoja hänen levyistään.

– Talo missä oli Oskar Peltokankaan koti vielä ainakin ,70 luvulla asui heidän sukulaisia. Viereisen talon omisti Ann Peltokangas, jossa asui myös luutavasti hänen veljensä Hugo perheineen., kertoo Erik.

Frans Åkerman

Huvilakadulla asui myös taiteilija Frans Åkerman, joka on yksi Jorma Ojaharjun Vaasa-triologian Jonas Korfendan esikuvista. Åkerman oli purjelaivakauden merimies ja teosofi. Vanhat palosaaarelaiset muistavat hänet valkotukkaisena ja lempeäkatseisena miehenä, joka nöyränä olkihattu päässään kaupitteli kesäisin taulujaan perheenemännille. Muita paikallisia kuuluisuuksia olivat muusikot Pentti Vuosmaa ja huuliharpisti Harry Strömsholm. Myöhemmin 50-luvulla Huvilakadulla asui myös laulajana mainaetta hankkinut Maj-Len Keskiaho. Huvilakadulla asui myös nuoruudenkaverini Byholmin Lasse ja hänen kaksi sisartaan.

Matinkraana

Me laskimme Tehtaankadun vaikutuspiiriin myös Onkilahdenkadun. Onkilahdenkadun merkkihenkilöitä olivat joviaali poliisi Matti Minni ja seppä Matti Hägglund. Matin paja sijaitsi Onkilahden rannassa heti siinä missä alkaa Varisselankatu.Seppä-Matti oli, jos ei nyt aivan maankuulu, niin ainakin maakunan kuulu valmistamistaan ”matinkraanoista. Matinkraana on kolmijalka, johon on kiinnitetty vinssi ja talja ja vaijeri. Tällä pelillä on väännetty kivet sadoilta tai tuhnasilta rintamiestonteilta ja huviloilt. Matinkraanaa kysellään internettissä vienä nykyäänkin.Matin pajan paikalla oli myös Wickström-veljesten ensimmäinen paja.

Paperisilta

1950-luvulla rakennettiin Malmontalon nurkalta Palosaaren puolelle suunnileen paikalle, missä oli sijainnut Matin paja tiepenger, joka sai kansan suussa nimen Paperisilta. Nimi tuli siitä että sillan täytteenä käytettiin kaikenlaista roinaa, josta osa oli paperia. Tuuli levitti paperinpalat pitkin pengertä. Sillan Palosaarenpuoleisessa allikossa oli pieni hatara tönö, jossa asui luokkkakaverini Markus Sillanpää. Perheellä taisi olla myös tytär. Sillanpäät saivat lisuketta leivän päälle keräämällä rojua ja myymällä sitä romukauppaan sekä keräämällä rättejä ja keittämällä niitä lipeäassä sekä myymällä Vaasa-lehden rotaatioon. Rättejä käytettiin painotelojen puhdistamiseen. Olin muutaman kerran auttamassa Markusta rättien keräämisessä. Sillanpäillä oli Paperisisllalta löydertty täysin toimiva torvigramofoni.

Taliininmäki

Hägglundin pajaa vastapäätä sijatsevalla Taliininmäellä asuivat paikalliskuuluisuudet Kalle Juurela ja Jenny Salo. Juurela toimi Vaasan kaupunginteatterin iltanäyttelijänä ja Jenny Salo puvustajana.  Kaarlo Juurela saavutti myöhäisvuosillaan valtakunnallista mainetta tv:n hupiohjelman ”Vekseli-Villenä” ja Alfred Tannerin kuplettien tulkitsijana. Hänen ehkä suosituin kuplettinsa oli A. Tannerin ”Mamman lellipoika”. Taliininmäki oli alunpitäen venäläisten sotilaiden asuttama taloryhmä.

Puuvillan pilli ja Kapernaumi

Puuvillatehtaan pilli antoi työpäivinä rajat palosaarelaiselle elämänmenölle. Tehtaan pilli piippasi useita kertoja päiväss. Viisi minuuttia ennen ruokatuntia, ruokatunnin alkamisen merkiksi, sen päättyessä ja iltapäivällä töiden päättymisen merkiksi.

Tehtaankadun Kapernaumin eli Puuvillan työläisasuntojen tunnetuin hahmo oli oli Vanha-Andersson, joka komeilla hevosen vetämillä kuomuilla haki Tehtaankadun Milkan maitokaupasta puuvillan herroille kahvikermaa aina siihen saakka kunnes myymälä lakkautaettin. Se oli Anderssonin ainoa tehtävä, jonka hän suoritti arvokkaasti joka työpäivä.  Herrat halusiat pitää Anderssonin jonkinlaisena reliikkinä vaikka maailma oli jo siirtynyt autokantaan.

Andersson toimi myös Kapernaumin puolivirallisena ”pillupoliisina”.  Andersson asui ns. ”Likkojentalon” ensimmäisessä asunnossa heti kun tultiin ulko-ovesta sisälle taloon. Andersson vahti että friiarit eivät päässeet ”likkojen” murjuihin.  Talon kellarikerroksessa oli käytävän molemmin puolin pieniä huoneita puuvillanlikoille, samoin  muutama huone toisessa kerroksess Aivan pitävä ei Anderssonin seula kuitenkaan ollut, sillä Palosaarella sanotiin, että ”Ennen vahtii kapallista kirppuja kuin puuvillan likkoja”.

Kapernaumin toinen ”kuuluisuus” oli Pomppa-Sulo. Pomppa-Sulo muistetaan silmäluomistaan, jotka olivat nurinniskoin eli luomet olivat vaihtaneet paikkaa. Sulo myös kulki pomppien ja taisi hänellä olla yllään ”pomppakin”. Pomppa on raskas manttelimallinen päällystakki. Kapernaumissa asuivat myös Jaakko Isokangas, myös muusikko, ja hänen veljensä Sauli sekä Laitisen Lasse.

Lapset ja Tehtaankatu

On luonnollista että asetan keskuspaikaksi kotitaloni. Meistä seuraavassta talossa Varisselankadulle eli silloisellle Gerbyntielle asui Nanna ja Rurik Sjöholmin ja headän lapsensa Kaj, Paul ja Svenna. Talo yläkerrassa asui Siposen Raimo äitinsä kanssa.

Puuvillatehtaan suuntaan Tehtaankadun ja Käsityöläiskadun kulmassa oli, ja on vieläkin, kaksikerroksinen puutalo, jossa asuivat Norgårdin Ulla ja Ronsun Martti ja hänen siskonsa Kerttu. Perheella oli taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja Martti adoptoitiin sukulaisten toimaesta Kanadaan. Martti oli tuolloin 7-8 vuotias. En ole kuuullut hänestä sen koomin. Talossa asui myös ylioppilas Mauri Palomäki, josta tuli sittemmin Vaasan yliopiston talousmaantieteen professori.

Klapien heittelyä

Me pikkupojat saimme aina joskus tehtäviä kadun mummoilta ja perheenemänniltä. Oli kaupassakäyntiä ja klapien heittelyä kadulta kellariluukun kautta kellariin. Se olikin erittäin haluttua, sillä siitä saattoi saada muutaman markan. Kerran sain kokonaisen ranskanleuvän puoliskan, jonka päällä oli paksulti voita ja halvanmakkaran viipaleita.

Holmbergin kaupantalon lapsista muistan vain Isokankaan Sakarin. Mutta talossa oli runsaasti maitakin lapsia.

Käsityöläiskatu

Käsityöläiskadun varrealla Hjortin talon sisäpihalla asui Piiran Kalervo sisaruksineen ja korttelin toisella laidalla Varinselankadun Työvöen Osuusliikkeen talossa Riemun Marja. Riemu oli osuuskaupan talonmies. Työväen Osuusliikkeesta ostimme paljon, koska säästetyistä kuiteista sai ” ´bonusta”, vaikka sanaa ei silloin käytetty.

Svinhuvudia kannattanut iso-isäni ei pitäny osuusliikkeestä, koska siellä asioivat hänen mielestään vain ”Taliininmäen köyhät”.

Pikkusauna

Pikkusauna oli yksi Tehtaankadun maamerkeistä. Kävimme siellä lauantaisin. Saunassa oli sekä miesten että naistenpuoli. Pikkupojat seurasivat äitejänsä kunnes ryhtyivät työntämään karvaa ja siirtyivät sitten miesten puolelle. Miestenpuolen ehdoton valtias oli saunoittaja Muuriumäkiskä. Muurimäkiskä oli pienikokoinen sitkas nainen. Legendan mukaan hän oli ainoa ”selvä” saunassa sulkemisaikaan saakka vaikka nautti joka saunailta lukematatomia ryyppyjä miehiltä. Pkkusaunan tontilla asui luokkatoverini Seppo Martin. Vielä muisytan Vuosmaan kauniit tyttäret.

Lasten leikit

Minä saatoin olla etuoikeuterttu lapsi, sillä isäni oli töissä autokorjaamossa ja hän valmisti minulle rautajalaksilla vaarustetun tyyrikelkan, potkukupyötän ja polkuauton eli kinnerin. Muita poikasten leikkejä oli tussarit ja korkkiupiipujen rakentelu sekä nitraattifilmin polttaminen polttolasilla Bio-Bion tyhjällä tontilla.

Jokakeväisiä leikkejä oli tietysti Neljänmaalin pelaaminen, reekaaminen sekä prekkaaminen ja puttaaminen Holmbergin kaupan betoniseinää vasten. Seinä toimimyös tyttöjen palloittelualustana. Kaupan edessä tytöt myös rinttasivat ja lengasivat.

Asuimme Tehtaankatu 16 yläkerrassa huoneen ja kakluunikamarin asunnossa. Asunnossa oli vain kylmä vesi ja lämminvesipoileri. Mieleeni on jääny, että saimme radion joskus vuonna 1951. Se oli pienikokoinen mustakylkinen ”Matti-radio”, joka nostettiin keittiökaapin päälle.

Muistan ihmetelleeni, että meidän radiosta tuli kaikenlaista: tuli uutisia, lauantain toivotut ja pienoisparlamentti. Sen aikana piti olla hiljaa silloin kun Hertta (Kuusinen) puhui. Alakerrassa asuneen isoisän radiosta ei tullu kuin iltahartaus, STT:n uutiset ja Markussedän lastentunti.

Muutin Tehtaankadulta 11-vuotiaana Vanhaan-Satamaan. Nyt 73-vuotiaana minusta tuntuu, että elämäni ensimmäisten 11-vuoden aikana imin vaikutteta kuin pesusieni.

Tapio Parkkari 11/2019

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Merenkurkun mielenkiintoinen historia

Merenkurkun historiaa Koska Merenkurkku Pohjanlahden kapeimpana osana yhdisti Pohjanmaan ja Västerbottenin oppivat ihmiset täällä jo …

Vastaa