Related Articles
Juuso Kahlos on julkaissut mainion tarinan Fritz Jacobssonista
Vaasalainen Fritz Jakobsson (s. 8.1.1940) on kansainvälisesti menestynyt suomalainen taidemaalari. Hänet tunnetaan asiantuntevissa taidepiireissä paavi Johannes Paavali II:n ja Ruotsin kuningatar Silvian muotokuvien maalaajana. Hän on maalannut Vatikaanissa myös kardinaaleja ja ruhtinattaria, samoin kotimaassa lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä.
Fritz Jakobssonilla on kolme intohimoa, joista ensimmäisenä tulee luonnollisesti halu vangita maailmaa kankaalle, maalaukseen, ja tämän asian filosofinen pohdiskelu. Maalaamisen jälkeen toisena intohimona on musiikki. Fritzin lähipiiri tietää, että tässä tapauksessa Musiikki pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella, sillä musiikilla on niin suuri merkitys Fritzille. Rakkaus musiikkiin on periytynyt muusikkoisältä. Monilahjakkaan taiteilijan kolmas intohimon kohde on golf.
Fritz Jakobssonin studio ”Vanhassa Vaasassa” on todellinen aisteja kutkuttava suurelämys. Rakennuksessa on osia 1600-luvulla rakennetusta vanhasta tiilitehtaasta. Osa rakennuksen hirsistä on katkaistu perinteiseen tapaan kirveellä.
Jakobsson on maalannut mielikuvitusta inspiroivassa studiossaan vuodesta 1982 lähtien.
”Minulla oli vanha koulutoveri Svenska Folkskolansa vännerin puheenjohtajana. Hän sanoi, että mene nyt katsomaan sitä paikkaa”, Fritz Jakobsson kertoo ja myöntää, että ei ollut aluksi kovin innoissaan.
Vaikea lapsuus
Fritz Jakobsson oli vielä kapaloissa, kun hän joutui lastenkotiin. Hänen isänsä oli kiertävä muusikko. Äiti kulki miehensä mukana. He olivat Porissa, kun Fritz syntyi. Se oli ensimmäinen pommitusyö Porissa, 8. päivä tammikuuta.
Molemmat vanhemmat sairastivat keuhkotautia. Ensin kuoli äiti. Sitten isä. Näin 10 kuukauden ikäinen Fritz päätyi lastenkotiin Vaasaan.
”Isä oli sairaalassa ja kuoli sinne sodanaikana, kun ei ollut penisilliiniä. Hän oli muusikko, ja sen vuoksi soittaminen on minulle aina ollut kovin tärkeätä. En tiedä mitä minä olen. Mutta haluan osata kaikkea”, Fritz Jakobsson sanoo.
”Kaikki alkoi kun olin 2-vuotias. Minulla ei ollut vanhempia. Sitten minut haki yksi Irene Sandström, jota minä kutsuin mummuksi. Hän haki Vaasasta Pietarsaareen. Asuin 10 vuotta hänen luonaan”, Fritz Jakobsson kertoo onnellisesta lapsuudesta mummon luona.
”Niin… Mummu aina kehotti minua piirtämään, etten menisi ulos, etten vilustuisi. Hän kertoi tarinoita ja pyysi minua piirtämään. Hän oli aina kiinnostunut minun tekeleistä ja pani seinälle. Aina kun tuli väkeä, hän esitteli niitä. Ja siihen aikaan käytiin paljon kylässä.”
”Sitten kun menin kansakouluun, osasin piirtää mitä vaan: Hevosia, juoksijoita tai vaikka moottoripyöriä.”
Irene Sandström kuoli sydänhalvaukseen. Fritz oli silloin vasta 10-vuotias. Siihen tavallaan päättyi hyvä lapsuusaika. Kovia kokemuksia sisältävä hyvä lapsuus. Hänet siirrettiin isän veljen perheeseen, mutta siellä hänelle osoitettiin kaikin tavoin, että hän ei kuulunut joukkoon.
”En saanut syödä samassa pöydässä. Seuraavat kuusi vuotta olivat erittäin kovaa aikaa minulle. Ei kenellekään soisi sellaista.”
”16-vuotiaasta olen ollut täysin yksin. Se on ollut parasta mitä minulla on. Yksinäisyys on minulle erittäin hyvä. Tykkään olla täysin yksin. Silloin mikään ei estä minua keskittymästä siihen mitä minä teen.”
Kyse on itsetunnosta
Fritz Jakobsson tunnustaa lahjakkuutensa. Mutta hän määrittelee lahjakkuuden mielenkiintoisella tavalla.
”Sain suuren lahjakkuuden. Mitä lahjakkuus on? Se on jano. Pitää aina tyydyttää se jano”, hän luonnehtii.
”Jollain tavalla ihminen, jolla on huono itsetunto, joutuu aina todistamaan osaamisensa. Luulen, että minulla on tällainen ”vika”. Minä joudun koko elämäni todistamaan. Jos minulla olisi hyvä itsetunto ei olisi suurta tarvetta briljeerata, todistaa osaamistaan.”
Fritz Jakobsson ryhtyi ammattitaiteilijaksi vuonna 1968.
”Minulla oli silloin sellainen tapa, että panin maate lattialle, laitoin silmät kiinni, kädet eteen, ja olin löytävinäni suuren purjeen, tai saatoin nähdä veneen.”
”Katsoin vielä tarkemmin, kunnes olin näkevinäni osittain jonkun kuvan. Kun tutkii hetken aikaa – sitten pomppaa ylös ja pystyy heti alkaa toteuttamaan sitä ideaa.”
”Olen pohtinut, että tämä yhdistää kaikki ihmiset. Kaikki mitä teemme, on lähtöisin ideasta, joka meidän päässä on. Ihminen ei koskaan voi toteuttaa täysin sitä ideaa. Heti kun koskemme siihen raakaan ideaan, se muovautuu ja muuttuu. Se pätee kaikilla alueilla, se yhdistää koko ihmiskuntaa.”
”Se lähtee ideasta. Jokainen ihminen on eräänlainen taiteilija. Hän toteuttaa ideaa teokseksi, jonka avulla kommunikoi.
Vaikuttava studio
Suomen historian havinan voi miltei kuulla Fritz Jakobssonin studiossa Vaasassa. Raatimies Stjärnvall sai aikanaan tontin, joka oli kooltaan 100×100 m. Itse kuningas Kustaa III oli tontin lahjoittaja. Raatimies Stjärnvallin lisäksi viisi muuta virkamiestä sai puistomaiselta alueelta tontteja. Kuningas halusi että virkamiehet viihtyvät kuninkaallisessa kaupungissa, kunnioittaahan jo Vaasan kaupungin nimikin Ruotsin kuninkaallisia.
Kustaa III antoi rakennuttaa Vaasaan ”suurenmoisen puistikon”, kuten Fritz Jakobsson luonnehtii. ”Tämä alue on yksi ehjimpiä kustavilaisia kokonaisuuksia. Aleksanteri I kävi täällä vuonna 1819. Täällä ovat käyneet myös Runeberg, Topelius, Vasastjärna, Carl von Linné…”
Alueelta löytyy osia kaupungin vanhasta eteläisestä muurista. Fritzin studio on alueella, joka oli Vanhan Vaasan keskustaa. Tori oli aivan vieressä. Mielikuvitus lähtee laukkaan, kun kuuntelee Fritz Jakobssonia.
Lue lisää:
