Related Articles
Muisteloja Vaasasta
Muutin Vaasan vuonna 1952, vaikka olinkin syntynyt siellä jo neljä vuotta aiemmin. Äitini Eva oli tuolloin Laihian kunnanlääkärin sijaisena, jolloin silloin piipahdin syntymässä Vaasassa.
Asuimme silloin Harjavallassa, missä äitini oli töissä Harjavallan sairaalassa.
Isäni Leevi, monien ikääntyneiden vaasalaisten tuttu, asui silloin vielä kotitalossaan Laihialla, ja kävi meitä tapaamassa viikonloppuisin, eli oli kai aikaansa edellä.
Nythän korostetaan sitä, ettei tarvitse asua samalla paikkakunnalla, kuten 1950-luvulla?
Vuosi oli 1952, kun muutimme Kirkkopuistikolle uuteen Suomen Pankin taloon. Oli muuten ”komia”, punakeltainen ja iso pieneen miehen silmissä. Ja se bränkkäri, eli palokatu, se vasta loisti meikäläisen silmissä. Ja jatkossa tuotti monia elämyksiä, joista sitten myöhemmin.
Näin aluksi voin sen verran kertoa, että rakennusmiehet ymmärsivät lapsia. Kävi näet niin, että kun he kerran poistuivat ruokatunnille, niin me, talonmiehen tytär Inger ja minä saimme sudit käsiimme ja maalasimme sen tunnin aikana jo maalatut pinnat ihan uuteen uskoon.
Emmekä saaneet pyyhkeitä, maalarit olivat aluksi vihaisia, mutta totesivat sitten, että työn teko on kunniassa. Niin oli näemmä silloin ja toivottavasti on jatkossakin.
