Related Articles
Olemme jo muuttaneet Suomen Pankin talosta Kirkkopuistikolta Hovioikeudenpuistikko 3:een, eli olin jo varmaan 10-12- vuotias, kun aloitimme kaverieni kanssa yrittämisen. Eli elettiin vuotta 1958-60.
Meillä kaikilla oli jo tuolloin polkupyörät, ja pyöräilimme eri puolilla Vaasaa. Liikenne oli tuolloin aivan eri luokaa, kuin nyt, joten vanhempamme eivät olleet liian huolettomia, vaikka naperoita olimmekin. Yksi suosikkikohteemme oli Vaskiluodon satama, mihin usein poljimme.
Matka sillan yli oli jo kokemus, oikealla Hietasaari ja sen laiturit ja uimakopit. Ei kai ole enää? Ei pääse poratun reiän avulla tirkistelemään?
Mutta satamaan pyöräilymme huomasivat myös meitä vanhemmat pojat ja myös aikamiehet, ja tekivät tarjouksen. Eli lupasivat korvauksen, jos hakisimme heille viinaa. No, totta kai autoimme hädässä olevia, otimme reput mukaan ja poljimme satamaan.
Saimme toki ennalta ohjeet, mm. laivan nimen ja homma sujui kuin tanssi. Marssimme laivan reelingin viereen, sanoimme vodka, näytimme fyrkat ja homma hoitui. Pullot reppuihin ja paluumatkalle. Useimmiten ilman mitään ”hämminkiä”, mutta joskus tullimiehet kysyivät, mitä me satamassa teimme? Laivoja ihastelemassa, vastasimme, ja jatkoimme matkaa.
Ja saimme toki hakupalkkaa, kuinka paljon, sitä en muista. Mutta naperon mielestä hyvän korvauksen. Ja olimme rinta kaarella, kun pystyimme siihen, mihin isot miehet eivät.
Seppo
