Kun pelko tuli kylään
Sattuipa päivänä muutamana pienessä kirkonkylässä, jossain entisen Vaasan läänin alueella, että aivan keskustan tuntumaan muutti kaksi perhettä, jotka olivat omaksuneet hyvin oikeusjärjestelmämme heikkoudet.
Muutosta ei kulunut montaakaan tuntia tai ainakaan päivää, kun tapahtumat alkoivat vyöryä jatkuvana sattumusketjuna. Vanhusten luona kaupiteltiin rihkamaa kymmen- tai satakertaisella voitolla. Pankkiautomaatin tuntumassa pidettiin päivystystä, josko sattuisi sopiva uhri ja hetki pikku rikastumiselle. Paikallisessa marketissakin tietysti asioitiin. Keskiolutpakkaus ja mahdollisesti muutakin kädessään röyhkimys käveli rohkeasti kassan ohi ja kertoi maksavansa ehkä huomenna. Sivukylillä pyrittiin iäkkään eläkeläisen mökkiin, vaikka ovi oli lukittuna. Eläkeläinen soitti poliisit avukseen ja kuin ihmeen kaupalla he ehtivät ajoissa ja toiminta keskeytyi.
Poliisin mielestä rikosta ei ollut tapahtunut, vaikka häiriö oli kestänyt pitkän aikaa.
Kuinka paljon muuta sattui, lienee tarpeetonta jatkaa luetteloa. Tärkein anti kertomuksessa on se, kuinka yhteiskunta turvaa jäseniään tällaiselta terrorilta? Itse ajattelen, että jos olisin kansanedustaja ja tällainen peli jatkuu ja jatkuu, häpeäisin silmätkin päästäni.
Häirintä loppui ja rauha saatiin aikaan aktiivisten kyläläisten toimesta. Joukko miehiä kävi vierailulla asianomaisten häiriköiden luona mukanaan kansallispelistä tuttu lyöntiväline.
Annettiin samalla mitalla takaisin ja näin muistutus siitä, että pelko voi yllättää sillä valtaa pitävänkin. Tulijoille annettiin lyhyt määräaika paikkakunnalta poistumiseen. Näin tapahtuikin ja rauha palasi pikku paikkakunnalle. Jatkossa nähdään, kumman puolella oikeuslaitos seisoo.
Palautteena suurkiitokset vanhusten ja markettien puolesta rohkeille kylän miehille. Tekonne oli tämän päivän sankaruutta, jossa järki pelasi kun se jossain on lakannut täysin toimimasta.
Risto Kukko
Vaasa