Related Articles
Mikseivät pienipalkkaisten naisten irtisanomiset kiinnosta
Anttila haettiin konkurssiin heinäkuussa. Monien työntekijöiden viimeinen työpäivä oli viime viikolla. Anttiloita ja Kodin1 -tavarataloja on Suomessa 31, työntekijöitä lähes 1 300. Kun suru-uutista vertaa joihinkin muihin irtisanomisuutisiin, huomaa helposti, että naisvaltaisen, matalapalkkaisen alan irtisanomiset eivät tunnu olevan lainkaan saman luokan tragedia kuin hyväpalkkaisten miesinsinöörien irtisanomiset.
Kolmannes Anttilan työntekijöistä on pääkaupunkiseudulla, loput muualla maassa. Uuden työn löytäminen voi esimerkiksi Kainuussa olla vaikeampaa kuin Helsingissä. Meillä Vaasassa työpaikkoja katoaa noin 30 pk-yrityksen verran.
Pohtikaa hetki, millaista on ollut palvella asiakkaita alennusmyynneissä tietäen, että työt todennäköisesti loppuvat. Mediassa ja somessakin ärtymys tuntuu kohdistuvan lähinnä jonoihin ja paketteihin.
Kauppojen katoaminen keskisuurten kaupunkien keskustoista edennee jälleen. Tämänkin konkurssin myötä kiinteistöjä saattaa jäädä tyhjilleen, kilpailu vähentyä, valikoima kutistua ja suuret kauppakeskukset taajamien ulkopuolella houkutella ihmisiä entistä enemmän. Se on kaupunkikeskustoille sääli.
Kun Nokia irtisanoi Salon matkapuhelintehtaan työntekijät, kokoontui silloinen hallitus hätäistuntoon. Keväällä nykyinen hallitus reagoi Microsoftin irtisanomisiin laajalti ja ryhtyi puuhaamaan avustusta EU:n globalisaatiorahastosta. Ministerit antoivat lausuntoja, media komppasi ja insinöörien tuleva työttömyys sai kansan sympatiat. Tämä on ihan oikein.
Viime viikolla saapui ilouutinen, että Euroopan komissio myönsi viisi miljoonaa euroa avustusta. Siitä toivottavasti ymmärtävät lausua kiitoksen myös ne hallituspuolueiden jäsenet, joiden kesäharrastus on ollut EU:n parjaaminen. Seuraavaksi summa tulee hyväksyttäväksi meille Euroopan parlamenttiin sekä jäsenmaiden ministerineuvostoon.
Microsoftilta irtisanottiin suunnilleen saman verran kuin Anttilasta, 1 350 ihmistä.
Työministeri Lindström ilmoitti kehottaneensa ministeriötä selvittämään, voisiko EU:n globalisaatiorahastosta saada tukea myös Anttilan irtisanotuille. Se on hyvä asia.
Ministeri pohti bloggauksessaan, täyttyvätkö hakukriteerit.
Helsingin yliopiston irtisanotuille on haettu viime kuussa rahaa globalisaatiorahastosta. Irtisanomiset johtuivat hallituksen omista toimista, joten nähtäväksi jää, täyttääkö se globalisaation aiheuttaman muutoksen kriteerit. Toivottavasti päädytään hakemaan tukirahaa myös Anttilan työttömäksi jääneiden jatkotoimiin.
Suomessa on kerrottava ja konkreettisesti todistettava anttilalaisille, että heidän työttömäksi jäämisensä on iso kolaus. Nyt emme ole sitä tehneet – valtakunnallinen kiinnostus työttömäksi jääneiden kohtalosta on ollut kovin vähäistä. Irtisanottujen eteen on tehtävä kaikki voitava. Tuhat naista ja heidän kohtalonsa ei voi jäädä lomailun vuoksi unhoon.
Pienipalkkaisen naisen työttömäksi jääminen ei ole pienempi tragedia kuin vientialan koulutetun insinöörin. Vanhemman, vähemmän koulutetun myyjänaisen on vähintään yhtä vaikea, todennäköisesti vaikeampaa työllistyä uudelleen kuin koulutetumman insinöörin. Insinöörin paremmasta palkasta on kenties kertynyt enemmän säästöjä pahan päivän varalle.
Kyse on ennen kaikkea tasa-arvosta. Hallituspuolueet vakuuttavat, että kaikki työ on arvokasta. Niin onkin. Sen pitäisi näkyä myös irtisanomisten aikana.
MIAPETRA KUMPULA-NATRI
Euroopan parlamentin edustaja (sd.)
itsekin insinööri
