Related Articles
Carl Axel Setterbergin pitäisi olla kaikille itseään vaasalaisina pitäville tuttu nimi. Eikä suotta, sillä monien vaiheiden jälkeen uusi Vaasa päätettiin rakentaa Klemetinniemeen eli tälle nykyiselle paikalleen. Keisari Nikolai I ratkaisi paikan ja senaatti julkaisikäskykirjeen 1.3.1854 ja Vaasa alkoi palon jäljiltä syntyä uudelleen.
Setterbergi oli hoitanut lääniarkkitehdin virkaa vuoden verran ja sai tehtäväkseen kaupungin kaavoitustyön. Siinä hän tekikin suurarvoisen työn ja runsaan sadan vuoden kuluttua Vaasan asemakaava on aina vaan toimiva ja Setterberg nousee arvossaan.
Kaikki Vaasan merkittävät talot ja rakennukset on Setterberg piirtänyt. Hän oli nykymittapuun mukaan varsinainen työnarkomaani, kun muistetaan, että hän kuollessaan oli vain 58-vuotias, mies parhaassa iässä.
Setterbergin oma talo Rantakatu 6:ssa Hietasaarenkadun kulmassa on viimeksi toiminut Satamapuiston päiväkotina.
Vaasan kirkosta on puhuttu ja ruotsalaisesta lyseosta, kruunumakasiinista, Kirkkoapteekin talosta ja monesta muusta Setterbergin luomuksesta. Kahden ja kolmen puistikkokadun pohjaleikkaus on Setterbergin nerokkuutta ja alan huippu tänäänkin.
Setterberg piirsi paljonkin asuintaloja ja niitä ei edes ole yritetty säästää! Raastuvankatu 7 on jäljellä, mutta vuosien saatossa siihenkin on tehty monet muutokset. Hovioikeus on tyylinäyte parhaimmillaan ja sitä sanottiin ”residenssiksi”.
Sitten on mainittava Setterbergin ominaispiirre: Hän ei suvainnut pylväikköjä asuintalojen julkisivuihin. Ne oli säästettävä juhlavampiin taloihin. Poikkeus oli nykyinen hallintotalo Vaasanpuistikon varrella, sillä se oli apteekkari Herman Lindbäckille tehty asuintalo ja sen laajennusosa on alkuperäisen peilikuva ja tämän taas suunnitteli kaupunginarkkitehti Carl Schoulz 1929.
Maankuulun Vaasan linnan hän piirsi myös ja toi luonnopiirustuksia tullessaan tänne Ruotsista Gävlestä, missä toimi aikoinaan arkkitehtina. Nuori Ruotsissa opiskellut arkkitehti Hjalmar Lindahl oli Setterbergin apurina, kun ortodoksista kirkkoa suunniteltiin.
Siinä oli monta mutkaa matkassa ja työ oli S:n mukaan mutkikas, kun hän ei tuntenut kirkon seremonioita eikä sisustusperinnettä. Niinpä tässä sattuikin varsinainen fibaus eli emämunaus. Kirkon peruskiveä laskettaessa keväällä 1861 huomautti juhlalliseen toimitukseen osallistunut luultavasti venäläinen pappi, että ortodoksisen kirkon alttarin tulee olla aina idässä, eikä missään muualla ja kieltäytyi jatkamasta juhlallista seremoniaa!
Lindahl ripeästi muutamassa viikossa kaivautti perustukset uudelleen ja entiset kuivatuskanavat oli tehtävä uusiksi ja tästä hän sai korvauksia 300 ruplaa. Ilmeisesti aika hyvä summa, sillä rakennusaikataulu oli tiukka.
Tyypillistä Setterbergiä oli viisikulmainen tornikulmatalo. Vähän liioitellen puhutaan Vaasa-tyypistä, sillä näitä on enää kolme jäljellä: hallintotalo, Kirkkoapteekin talo eli Sundénin talo ja tämä Raastuvankatu 7 ja jo Rewellin keskuksen alta hävitetty upea Wolffin talo.
Vaasan kaupunki oli Setterbergin elämäntyö. Voisi luulla, että lääninarkkitehdin tehtävät olisivat jääneet sivuosaan, mutta nekin hän hoiti. Aikaa ja voimia vaativat laajat matkat läänissä hevoskyydillä. Kirjeenvaihdosta ilmenee, että ei ollut majakkarakennusten tarkistuskaan mitään leikintekoa.
Peku Haapalinna
