Strømpriser | Refinansiering uten Sikkerhet | Elektriker pris 2019 | Best i Test Varmepumpe 2019 | Forsikring Sammenligning | Husalarm | Kredittkort i Utlandet | Billig Mobil
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Muistojen Villa

Näe syvemmälle Vaasaan: Muistojen Villa

Muistojen Villa –

kartano, huvila, ravintola ja lopulta vielä tv-studio

Kun Klemetsön kylän ikivanhasta tilasta 1809 lohkaistiin Sandvik-niminen tila, niin veljekset Simon ja Gabriel jakoivat tilan. Simon joutui lainaamaan rahat sairaalalääkäri Fredrik Sanmarkilta, ja takuuna oli kiinnityksenä nykyinen Villan alue.

Simon Sandvik ei pystynyt hoitamaan lainaa, ja tila siirtyi pilkkahinnasta Fredrik Sanmarkille. Mutta nyt paljastuikin, että Simonilla oli kuusi äiditöntä lasta! Simon sai pitää tilan navetan, perunamaan ja paikan rakentaakseen pesuelleen mökin.

Fredrik Sanmark oli pidetty lääkäri ja luonnonystävä – harrastuksena puutarhanhoito. Hän kuoli Helsingissä, jossa viimeiset toimi yleisen sairaalan ylilääkärinä 1886. Sandvikin tila oli ihanteellinen huvila, ja Sanmarkin nuorikko Sofie Roschier ihastui siihen. Sandvikin ohi säätyläiset purjehtivat ulkosatamaan Präntöön Sundiin huvittelemaan, ja siellä oli elämä iloista ja riehakasta.

Fredrik ja Sofie Sanmark suunnittelivat Sandviikin upean puutarhan, jossa kasvoi harvinaisia kukkia ja puita. Sitten tila myytiin Carl Johan Boylle, joka oli juristi, filosofian maisteri ja kova liikemies. Hän omisti Vaasassa kirjakaupan ja kirjapainon, jossa painettiin ensimmäinen vaasalainen sanomalehti Vasa Tidning, Vasabladetin edeltäjä. Boy oli myös aikaansaamassa säännöllistä laivaliikennettä Uumajaan, ja se alkoikin jo 1889.

Carl Johan Boy jäi varhain leskeksi ja hankki Tukholmasta kotiopettajattaren opettamaan vaasalaisperheitten tyttäriä hienoille tavoille ja viisaasti seurustelemaan todetaan dokumenteissa. Jossain lukee, että Boy oli elämäniloinen herra, mitä se sitten tarkoittanee? Boy on varsinainen Villan isä, sillä hän rakensi sen kartanoksi, ja sen piirsi J.A. Linder Uumajasta. Linder oli itseoppinut arkkitehti ja Uumajan maaseurakunnan komministeri ja varapastori, siis aikamoinen monipuolisuus.

Villa valmistui 1846. Vaasasta Villaan mentäessä vasemmalle puolella oli työläisten väentupa ja ulkorakennukset. Navetassa oli 20 friisiläislehmää, tallissa viisi hevosta, aluetta ympäröi kiviaita, josta on jäänteitä vielä näkyvissä. Koivu-, lehmus- ja pihlajarivistö johti tietä Villaan. Rannassa oli iso kivilaituri ja suuri lähde, josta otettiin vesi talouteen. On muistettava, että nykyiset urheilukenttä ja ravirata olivat veden alla ja Villasta siihen suuntaan myös merinäköala.

Bragen ulkomuseon kohdalla oli iso lammikko, ja sinne Sanmark oli istuttanut ruutanoita. Tämän vuosisadan alussa siellä uivat joutsenet, ja Boy oli puistoon istuttanut täällä harvinaisen sinivuokon, joka kukkii varhain toukokuussa.

Villan tuntumassa oli ns. totikiva, jolla Boy herravieraineen nautti toteja. Runeberg kävi Villassa 1851, vuotta ennen Vaasan paloa. Totikiven äärellä laulettiin juomalauluja ja kun sanat unohtuivat, niin Runeberg auttoi kuiskaajana, koska ei kuulemma ollut erikoisempi laulaja.

Palon jälkeen Snadvikin kartanon alue pakkolunastettiin kaupungille 1854 keisarillisella määräyksellä. Boy sai tilan sitten vuokralle 25 vuodeksi, koska katsottiin, että Villa oli niin kaukana kaupungista, että sitä ei ollut aihetta kaavoittaa omaksi kaupunginosaksi.

Vuokralle ja ravintolaksi

Boy kuoli 1860 Tukholmassa, ja vuokraoikeuden peri hänen ainut lapsensa everstirouva A. Wasastjerna. Perheellä oli jo huvila, ja Villaa vuokrattiin vaasalaisille huvilaksi. Myös ulkorakennuksia vuokrattiin kesäasukkaille lapsineen. Tegengrenin suku siellä vietti monta kesää, ja siellä kasvoi kuuluisa runoilija Jacob Tegengren.

Wasastjernat tarjosivat Villaa myyntiin, mutta sen vuokrasi 1874 kellarimestari (ravintoloitsija) Holmberg, jolla oli hotelli ja ravintola nykyisen Koulukatu 20:n kohdalla.

Holmbergin jälkeen Villassa piti ravintolaa Oulusta tullut saksalainen Alexander Ernst, samannimisen hotelli-ravintolan pitäjä Vaasassa. Näihin aikoihin Villan puistosta tuli suosittu ajanviettopaikka – pyhänä siellä kuljettiin perheittäin äidit koristeellisissa hameissa ja isät eivät riisuneet tiukkaan napitettua takkiaan koskaan. Kalpeus oli muotia, sillä rusketus kuului köyhille ulkotöitä tekeville.

Vappuna pihalle pystytettiin vappusalko, juhannussalkoa muistuttava koristeltu puutanko; tapa tuli Ahvenanmaalta. Pikkutytöillä oli tärkätyt hameet; farkkumuoti vielä odotti aikaansa. Iltaisin ajettiin hevosvossikalla ravintolaan hienosti illastamaan. Tanssia ei vielä silloin harrastettu ravintoloissa.

Telttateatteri Uumajasta

Teatteri harrastettiin Villan tuntumassa, sillä Uumajasta tullut teatteriseurue pystytti sinne ison teltan. Pöytien ääressä seurattiin esityksiä. Tämä ravintolateatteri on vasta hiljattain tullut Suomeen, joten Villa oli tässä edelläkävijä jo sata vuotta sitten.

Villan alue oli suurten juhlien pitopaikka. Suuret laulujuhlat pidettiin siellä 1894. Ne ovat jääneet kaupungin historiaan: Vaasassa oli asukkaita 11 000 ja juhlilla kuulijoita 5 000! Toukokuussa pidettiin Majfest. Kouluissa tehtiin koristeita, valittiin Kuningatar ja hoviväki. Kulkue lähti kaupungista kohti Villaa torvisoittokunta kärjessä. Juhlan teema oli Topeliuksen ideasta eläinsuojelu, ja kouluilla oli omat liput ja niissä lintujen kuvia samoin Topeliuksen ehdotuksesta.

Ei Vaasassa turhaan ole Topeliuksen patsasta Kirkkopuistikolla. (Muuten, se pikkutyttö oikealla on kuvaveistäjän tytär nimeltään Mielikki.) Juhlapuheet käsittelivät pikkulintujen suojelua. Puistossa tarjoiltiin juhlien aikana mehua, sokeripossuja, pullaa ja vadelmakaramelleja.

Villan tuntumaan rakennettiin kesäteatteri 1910 sen silloisen omistajan ravintoloitsija Avellanin aloitteesta. Palovartija, joka siihen aikaan vartioi vesitornissa, havaitsi 1922 palon kesäteatterissa Villan vieressä. Jostakin syystä erehdyksissä vesi vedettiin meren ääreen kilometrin päästä Hietalahden mäen vesipostista ja kesäteatteri oli hetkessä tuhkana.

Venäläisluutnantti karautti saliin

Ennen sotia mm. ylioppilaat pitivät juhliaan Villassa. Monet perhejuhlat on Villassa vietetty. Venäläiset matruusit mellastivat Villassa 1916 ja inspiroivat aidon miekkatanssin keittiöveitsillä. On totta, että kuullessaan asiasta eräs venäläinen luutnantti karautti ratsullaan suoraan ravintolasaliin miekka kourassa; jo loppui matruusien kahinointi.

Viimeksi ennen nykyisiä korjauksia Villa korjattiin 30-luvulla, ja sodan aavistuksissa se uutena avattiin vappuna 1939. Salin vallitseva väri oli viininpunainen, tarjoilijoilla musta hame ja hohtavan valkoinen pusero, pöydillä valkeat liinat ja aina tuoreet kukat. Hyvä pukeutuminen ja runsas ateria kuuluivat vielä silloin asiaan Villa-iltana.

Oi niitä aikoja! Nyt Villa Sandvikenissä nauhoitetaan televisio-ohjelmia. Työ alkaa taas lokakuussa.

Peku Sommerfelt/Haapalinna

Toimittaja Pertti ”Peku” Haapalinna, myöh. Sommerfelt kuoli Vaasassa 27.12. 2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 27. 09. 1933 Terijoella. Pekua jäivät kaipaamaan lapset perheineen ja laaja ystävien joukko.

Pertti ”Peku” Sommerfelt (aik. Haapalinna) kirjoitti vuosina 1988-90 kymmeniä artikkeleita vaasalaisiin ilmaisjakelulehtiin Vasa Tindning, Vaasan Ikkuna ja Uusi Vaasalainen.

Sommerfelt luovutti kirjoituksiensa oikeudet Tapio Parkkarin ylläpitämälle vaaslaisia.info sivustolle kesällä 2006.

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Wolffilla oli suurperhe

Ulkovaasalainen/Heikki Halonaen/ 25.7. 2015 Kauppaneuvos C.G.Wolffin perhe on jo 1800-luvunkin säätyläisten mittapuun mukaan suurperhe, vaikka …

Vastaa