Related Articles
Vöyrinkaupungilla sijainneen viinatehtaan Pohjolan Polttimon ovat aikoinaan omistaneet tunnetut vaasalaiset laivanvarustaja Carl-Gustav Wolff, pankinjohtaja Victor Schauman ja Nokia Oy:n uudistajan Kari Kairamon isoisän isä Alfred Kihlman.
Otsikkokuva: Vaasan kuvia 1900-luvulta
Kieltolaki tuhosi valmistuksen ja myynnin vuonna 1919 ja tuli viinaprännin vuonna 1941. Polttimon rakennukset muutettiin asunnoiksi. Monet niissä asuneista muistetaan edelleen. Maailmannäyttelyssä palkittua viinaa
Kulttuurihenkilö Kaarlo Autio julkaisi ansiokkaan artikkelin Vaasa 400-nimisessä vihkosessa vuosi pari sitten otsikolla ”Vaasalaista viinapolitiikkaa viime vuosisadalta.” Yhdeksi lähteistään hän ilmoitti osan tutkija Krister Jernin aineistosta.
Vanhassa Vaasassa toimi sairaalan taloudenhoitaja Johan Jakob Sundènin viinapolttimo vuodesta 1848. Toinen osakas oli Carl Johan Björkman, joka sivumennen sanoen oli innokkaimpia muuttomiehiä: ajoi siis Vaasan muuttamista nykyiselle paikalleen palon jälkeen. Carl-Gustav Wolff puolestaan vastusti muuttoa aluksi, koska oli hakannut valtaosan rahoistaan kanavaan.
Vuonna 1866 kiellettiin keisarin mahtikäskyllä kotona ”viinaa keittämäst ja ilonpäivii viettämäst.” Teollista valmistusta ei kielletty, mutta laki lopetti noin 40 000 pikkupolttimon toiminnan.
Tilalle tulivat isot viinatehtaat, joihin myös Pohjolan Polttimo kuului. Kun Sundèn vuonna 1869 kuoli vuokrasi Porista Vaasaan muuttanut kauppias Hjalmar Reinhold Nordgren tehtaan Sundènin leskeltä. Nordgren oli kokenut viinantislaaja. Hänen tuotteensa palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878. Kinoksen lasihiomo
Leipurimestari Otto Johan Magnus Blom perusti vuonna 1869 viinanpolttimon Pitkänlahden lammen rantaan, paikkaan, jossa nykyisin sijaitsee Malmöntalo. Paikalla oli jo aiemmin ollut olut-ja portteripanimo. Blomin velvollisuudeksi sovittiin se, että hän pitää yllä tietä uudelle hautausmaalle.
Seuraa tietokilpailukysymys: mistä tulee nimi ”portteri?”
Vastaus: porter on englantia ja suomeksi kantaja, mutta myösovimies, vaunupalvelija, huolto- ja talonmies, siivooja. Heille pantiin oma olut, tumma ja vahva porter periaatteella raskas työ vaatii raskaat huvit.
Kun polttimon vuokra-aika päättyi vuonna 1881 perusti Hjalmar Nordgren Pohjolan Polttimon Träsken eli Pitkänlahden lammen kaupunginpuoliselle rannalle. Samassa talossa on nykyisin Vaasan Lasihiomo Oy, jonka perusti Heikki Fabian Kinos. Träsken virallinen nimi on Tiklaslampi. Se on lapsuuteni valtameri ja seudun pikkupoikien seikkailujen tärkein tyyssija. Hautausmaan tien kunnossapito lankesi nyt Blomin ja Nordgrenin yhteiseksi velvollisuudeksi.
Kieltolaki lopetti toiminnan
Nordgrenin polttimo ajautui konkurssiin vuonna 1884. Jotkut jo unohtuneet yrittäjät innostuivat siitä, mutta luovuttivat pian. Tunnetut vaasalaiset C. J. Hartman ja Viktor Schauman omistivat hekin välillä polttimon, mutta myivät osake-enemmistön norjalassyntyiselle Johan Edward Moelle, jolla entuudesta oli hallussaan osa Pitkänlahden Polttimosta lammen toisella rannalla.
Viinanolttimon omistaja Sundèn anoi marraskuussa 1865 oikeutta myydä viinaa vähittäin. Maistraatti kutsui koolle porvareitten ja talonomistajien eli kaupunginvanhinten kokouksen päättämään asiasta.
Kihlman = Kairamo
Rehtori A.G.J. Hallstèn ja kauppaneuvokset Joachim Kurtèn, laivanvarustaja C.G. Wolff sekä teollisuusmies Alfred Kihlman esittivät, ettei mainittua oikeutta pidä antaa yksityisille. Myynti oli varattava yksin kaupungille. Ja rahat yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Juoppoutta ei viinaa myymällä edistettäisi vaan ehkäistäisiin. Tämä kaksoisajattelu on siis 135 vuotta vanha. Tiukka juridinen kanta voitti. Se hävisi vasta 1919 kun työväestön ja raittiusväen kannattama kieltolaki astui voimaan.
Rehtori Hallstèn piti kuuluisan puheensa vanhalle Vaasalle ja sen unohtumattomille muistoille Seurahuoneella vuonna 1862 kun kaupunki virallisesti muutti nykyiselle paikalleen.
Polttimoitten toiminta lopetettiin ensimmäinen kesäkuuta vuonna 1919. Yksi höyrykoneista myytiin Peräseinäjoelle Ronnalan myllyyn voimanlähteeksi. Polttimon rakennukset muutettiin asunnoiksi sen jälkeen kun tuli oli ne tuhonnut vuonna 1941.
Alfred Kihlman oli toimelias mies. Hän oli perustamassa Nokia Oy:tä ja omisti 13 kantaosaketta. Kihlman oli myös perustamassa Yhdyspankkia, Kansallispankkia, Osuuspankkien Keskuspankkia ja Hypoteettipankkia. Hän oli Kari Kairamon isoisän isä.
Kinoksen Kaj ja Kinnu-Kaj
Kauniissa puutalossa lähimpänä Tiklaslampea, asui aikoinaan taiteilija Einari Uusikylän perhe. Heidän yläpuolellaan asui toinen taiteilija Väinö Alppinen, jonka poikia ovat Antti, Erkki ja Yrjö. 1950-luvun alussa Uusikylän entisiin huoneisiin muuttivat Kurikasta tulleet Taipalukset.
Mäen suunnassa hautausmaalle päin nousevassa panimorakennuksessa asui mm. Hemppa Kinnusen perhe, hänen komiat tyttärensä Irma ja Hilkka ja toimelias poikansa Kaj, joka oli töissä Vaasa Oy:ssä ja perusti sittemmin kaupunkilehden nimeltä Vasa Tidning.
Vanhassa viinaprännissä asui kaksikin kaitsua, Kinnu-Kaj ja Kinoksen Kaj. Juuri Kinoksen Kaj omistaa Vaasan Kuvastin ja Lasihiomon. Kinoksen Kaitsun sukunimi ei ole Kinos vaan Lindholm. Se periytyy hänen tädiltään Emilia Lindholmilta. Nimi Kinos tulee Kajn enolta H.F.Kinokselta. Cantare
Polttimon konttori sijaitsi nykyisessä Cantaren rakennuksessa Vöyrinkadun ja Kalastajankadun kulmauksessa. Se valmistui vuonna 1894 ja sai ensimmäiseksi asukkaakseen polttomestari Wilhelm Gössmanin. Mirjam Lehtikannon mukaan talon arkkitehti ei ole tiedossa, koska piirustusten arkistokappaleet katosivat. Polttimon lopetettua toimintansa talo myytiin ja jaettiin kolmeksi huoneustoksi.
Siinä asui mm. limunaatitehtailija jota sanottiin Pitkäksi-Ekholmiksi. Pitkä oli hänen tyttärensäkin. Miehen etunimi taisi olla Alvar? Ekholmin tehdas sijaitsi aluksi rakennuksen kellarissa, mutta joutui myöhemmin muuttamaan Pitkänlahdenkatu 23:n. Ekholm työnsi mehua ja limunaatia käsirattailla kauppoihin vielä 1940-50-luvuilla. 1950- ja osin 60-luvulla kiinteistössä sijaitsivat bussiyhtiö Finne & Beijarin tallit.
Samassa talossa asui pitkään Roland Mickelsen tyttärineen, joista nimeltä muistan vain Elsen. Tanskalaissyntyinen Roland soitti kaupunginorkesterissa viulua ja antoi sen lisäksi tunteja musisoimisen jalossa taidossa. Törmät ja Korpelat
Vöyrinkatu 5 kuului polttimon piiriin niinikään. Rapattu talo, jonka pääty on puolipyöreä toimi viinavarastona. Nuorin veljeni Reijo asustelee juuri tuossa päädyssä sijaitsevassa huoneistossa. Samassa talossa asustelivat lapsuuden kavereista 1940- ja 50-luvulla Asser Korpela perheineen ja poikansa Raimo, jota myöhemmin kutsuttiin Juhaniksi. Puisessa piharakennuksessa asui Törmän Pertti, joka valmistui insinööriksi.
Pertin veljen nimi on Markku ja hän toimii isännöitsijänä Halli Oy:ssä. Piharakennuksessa asui myös Oiva Väisänen perheineen. Muistan hänen poikansa Martin ja tyttären, jonka nimi taisi olla Kati?
Myös Vaasan Palloseuran puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Niilo Laakso asui samassa talossa. Laakso & Väisänen-niminen yritys valmisti ulkoiluvaatteita. Se toimi aluksi tämän nimenomaisen kiinteistön alueella, mutta muutti myöhemmin seuraavalle tontille
Kotirannalle päin, siihen, missä invalidien työpaja nykyisin sijaitsee. Jalkapallosankarit Mappe Häyhä ja Tuppu Torala asuivat Vöyrinkatu 5:n talossa ja työskentelivät Laakso & Väisänen Oy:llä kumpikin.
Jorma Ojaharju
Jorma Ojaharju syntyi 16. lokakuuta 1938 Vaasassa ja kuoli kotonaan Helsingin Kontulassa 8. helmikuuta 2011.
Ojaharjun pääteoksena pidetään kolmiosaista Vaasa-trilogiaa (1976-1982), jossa hän kuvaa pohjalaisen kaupungin elämää sisällissodasta 1970-luvulle. Ojaharju julkaisi yli 40 teosta, pakinoita ja näytelmiä. Varsinkin Ojaharju Vaasaa käsittaelevät ”tilapäisteokset” ovat kulunaeet vaasalaisissa käsissä. Ojaharju käytti myös pseudonyymejä Vic Torbek ja Iso-Vaasa.
