Related Articles
Vaasan palo oli tuho ja onni
Tulipalo on aina tuho, mutta miksi tämä Vaasan palo voidaan tulkita myös Vaasan onneksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että päästiin tänne Klemetinkadulle paremmalle paikalle ja C.A. Setterberg pystyi vapaasti täällä toteuttamaan arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelijan nerouttaan täysin vapaasti.
Nyt vaasalaisilla on avara, vihreä ja toimintakykyinen kasvamaan pystyvä kaupunkikokonaisuus – täällä on hyvä asua ja tehdä töitä. Kulkekaa viittä puistikkokatua ja muistakaa, että tällaista asemakaavaa ei löydy koko Euroopasta!
Tervasangosta kaikki alkoi, vai?
Elokuun 3:ntena tulee taas muistopäivä kun palo alkoi v. 1852. (edit 28. 2019) Se alkoi raatimies J. F. Aurénin talossa nykyisen Vanhan Vaasan Kauppiaankadun varrelta. Tervasankoteoria ei ole ihan varma: piiat olisivat käsitelleet navetassa varomattomasti tervasankoa, joka oli viety sinne kärpästen karkottamiseksi. Maistraatin kuulustelussa selvisi, ettei savulla olisi kärpäsiä hätyytelty.
Vöyriläisen piippu
Palon syy oli palamaan jäänyt piippu. Monihan nykyäänkin kuolee vuoteeseen tupakan takia. Vöyriläinen farmari oli tullut Vaasaan ja asettui yöpuulle. Aurénintalon ulkovajaan. Sinne oli varastoitu kuivaa sammalta, jota silloin käytettiin `fyllinä` rakennuksissa. Kovana tupakkamiehenä tunnettu vöyriläinen heräsi, sytytti piipun ja tietysti nukahti kuten helposti sattuu.
Sammaleet syttyivät kuin ruuti, ukko heräsi, loikkasi hevosensa selkään ja painui kotinurkilleen. Kuuma kesäaamun tyven muuttui kovaksi tuuleksi ja Vaasan kuolinkellot kumahtivat. Tiheä puutaloasutus, tämä ilma ja ennen kaikkea veden puute edesauttoivat nopeaa paloa. Vaasa oli mennyttä kalua.
Seuraavana päivänä kaupungin 379 asuintalosta oli jäljellä 24. Tuho oli nopea ja täydellinen, muutama valtion kivitalo jäi pystyyn… olisikohan edes tämä meidän huippumoderni ja vikkelien poikien `brankkari` edes pärjännyt?
Vöyriläinen ripittäytyi
Palon syntymispaikka oli heti selvillä silloisille byrokraateille, mutta ei itse syyllinen. Vuosi kului ja vöyriläinen teki kuolemaa kotosängyssään. Omatunnon karvainen peikko koputti olkapäälle ja Vöyrin mies kutsui paikalle prelaatin, papin, ja tunnusti piipputoimensa siellä sammalten seassa. Jonkun tunnin päästä hän erosi tästä elämästä mieli kevennettynä. Rauha hänen muistolleen!
Rahat säilyivät
Mainio ajantiedon tutkija ja Vaasan kaupunkihistorian paras tuntija Victor Hoving tietää tarkkaan, miten rahojen kävi: läänin `vaihtokonttorin`, Helsingissä olevan `Vaihto-, Laina-, ja Sijoitus-Konttorin alaosaston rahat pelastivat henkensä kaupalla kassanhoitaja Borgenström ja vahtimestari Basilier.Myöhemmin pankista tuli Suomen Pankki. Lääninhallituksen käteiset, rahastonhoitaja Willebrandt ja pari ryssän kasakkaa veivät vesisangoissa hänen kotiinsa. Ja postimestari Bladh poikiensa kanssa pelasti postin rahat ja arvopaperit. Valtion rahat siis säilyivät, mutta taloudellinen palon tuho oli hirvittävä.
Urutkin valittivat
Kaupungin kirkko oli graniittia, mutta katto puuta. Kato paloi ja sytytti sisustuksen ja urut. Perimätieto kertoi ajantiedon tutkijalle, että tuli viuhui uruissa ja soitteli epäsointuja, jotka olivat surkeita valitushuutoja! Tornikello ehti lyödä vielä kahdentoista lyönnit ja toisten tietojen mukaan jopa vielä kolmen kellonajan…
`Kaikk män`
Kaupungissa oli tuolloin vain 3200 asukasta ja monet tuona elokuun aamuna pelloilla tai kalastamassa olleet huomasivat palatessaan olevansa puilla paljailla.
Mainittakoon tässä muistelussa lehtori Torsten Rune Renvallin kohtalo. Torsten, vaimo ja lapset hädin tuskin säilyttivät henkensä, vähäinen pelastettu omaisuus lastattiin veneeseen ja vene lähti Turkuun, se hävisi miehineen matkalla. Torsten olikin sen ajan kova jäärä eikä antanut periksi. Hän teki kovasti töitä ja kuoli Turun arkkipiispana 81-vuotiaana. Yksi pojista luki lakitieteen tohtoriksi, Heikki, ja tämä Heikki Renvall oli vapaussodan aikana v. 1918 Vaasan hallituksen päämiehenä. Tämäkin on syytä muistaa näin itsenäisyytemme 70-vuotisjuhlavuonna! Varsinkin vaasalaisten.
Topelius tuli
Onhan meillä tuossa kirkon tuntumassa Sakari Topeliuksen patsas ja hän on ollut monessa mukana Vaasan asioissa. Se kolmas lapsi siinä patsaassa, haltijatar, on Topeliuksen tytär nimeltään Mielikki!
No, äijä kuuli Uudessakaarlepyyssä palosta, lähti Vaasaan tutustumaan tuhoon ja lähetti silloiseen Helsingfors Tidningarna-lehteen surkean kuvauksen `Vaasan Raunioilta`. `Kaikki ovat paenneet ja leiriytyneet läheiselle Palosaarelle ja kyliin. Jumala ja myötätuntoiset kansalaiset auttakoon Vaasaa…
Jo palon jälkeisenä päivänä elokuun 4:ntenä tuli Pietarsaaresta yksitoista hevoskuormaa ruokaa kaupunkilaisille, joilta tosiaan oli kaikki mennyt, myös ruokavarastot. Viipurista, Helsingistä ja Uumajasta tuli puhdasta rahaa. Nikolai I:n sivuadjutantti toimitti vaasalaisille Nikolain omia käteisvaroja peräti 5.000 ruplaa. Nikolai oli ankara ja autoritäärinen hallitsija ja tämä paroni Fredericksz sai varmaan käyttää kaikkien kaunopuheisuutensa ruplien saamiseksi. Avustusrahoista oli tarkka kirjanpito ja joka raha kuitattiin nimikirjoituksella. Tämä pitkä vaasalaisten avustusluettelo on tänä päivänä Suomen Valtion arkistossa, löytyisiköhän sieltä esi-isän kuittaus?
Alexander Armfelt
Hän oli kuuluisan Gustaf Mauritz`in poika ja ministerivaltiosihteeri, kreivi. Hän oli aikansa hovimies ja diplomaatti ja hänellä oli suuri vaikutusvalta keisari Nikolaihin. Suomi sai määrärahoja hänen ansiostaan eikä `venäläinen välikausi` ollut kovin nöyryyttävää aikaa. -Olen sanonut Hänen Majesteetilleen kaiken mikä on tarpeellista tässä asiassa (Vaasan palo siis), Armfelt kirjoitti kuvernööri Federleylle.
Keisari käskikin hänet heti matkustamaan Vaasaan tutustumaan tilanteeseen. Hän tuli heti tänne jo elokuussa. Koulut siirrettiin aluksi Uuteenkaarlepyyhyn ja Pietarsaareen. Uusi tyttökoulu piti avata palovuoden syksyllä v. 1852 ja sekin siirrettiin heti Pietarsaareen. Venäläinen sotaväki asutettiin lähikyliin ihmisten pariin, eikä tämä suinkaan lisännyt sopua. No, sitten meille kasvoi tämä uusi ja uljas Vaasa, se onkin jo taas toinen tarina…
Peku Haapalinna
Toimittaja Pertti ”Peku” Haapalinna, myöh. Sommerfelt kuoli Vaasassa 27.12. 2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 27. 09. 1933 Terijoella. Pekua jäivät kaipaamaan lapset perheineen ja laaja ystävien joukko.
Pertti ”Peku” Sommerfelt (aik. Haapalinna) kirjoitti vuosina 1988-90 kymmeniä artikkeleita vaasalaisiin ilmaisjakelulehtiin Vasa Tindning, Vaasan Ikkuna ja Uusi Vaasalainen.
Sommerfelt luovutti kirjoituksiensa oikeudet Tapio Parkkarin ylläpitämälle vaaslaisia.info sivustolle kesällä 2006.
