Related Articles
Täysistunto ja suullinen kyselytunti
124/2014
Pohjoismaat EU:ssa — EU Pohjoismaissa (4.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa päämies! Tietysti pohjoismaisessa yhteistyössä on myöskin erittäin tärkeää tämä kulttuuriyhteistyö ja sen lisäksi Nordjobb.
Mutta sitten siellä on yksi sellainen asia, mistä on puhuttu vuosikausia, eikä siitä tunnuta pääsevän yhteisymmärrykseen. Se on se, että ruotsalaista läskedryck-limukkapulloa ei voi palauttaa Suomessa ja saada siitä pullopanttia, eikä missään muussakaan maassa. Tämä on sillä tavalla isompi ongelma, jota voitaisiin laajentaa myöskin EU:n alueelle. Kun meillä nyt on olemassa sisämarkkinat, niin voitaisiin sopia siitä, että nämä pullopanttihinnat olisivat samat eri maissa ja niitä pulloja voisi sisämarkkinoilla palauttaa mihin tahansa. Samalla ehkä voisimme puuttua myöskin niihin maihin, missä pulloja ei kerätä. Tämähän on ongelma ennen muuta sellaisissa maissa, missä tarvitaan esimerkiksi puhdas vesi ottaa pullosta ja tuodaan pullossa kotiin. On maita, joissa näistä ei saa yhtään mitään, vaan ne viedään roskikseen, ja se on taas tämmöinen kestävämmän kehityksen alainen asia, missä voisi tehdä yhteistyötä ja saada sitten sen pullopantin sieltä jossakin vaiheessa yli rajojen.
Täysistunto ja suullinen kyselytunti 124/2014
Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta (KAA 3/2013 vp) (4.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Tämän lain hyväksymisen kannalta on ehkä syytä palauttaa mieliin se, mitä se oikeasti merkitsee, mitkä ovat sen vaikutukset. Sateenkaariperheille, ihmisille, joilla on tällä hetkellä mahdollisuus solmia rekisteröity parisuhde, tai ihmisille, jotka muuten elävät samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, tämä mahdollistaa sen tunteen, että minä pääsen avioliittoon, voin solmia avioliiton kirkossa tai voin solmia sen maistraatissa. Tämä on varmasti näille ihmisille hyvin tärkeä asia, sen uskon.
Mutta legaalisesti: mitä muuttuu? Se muuttuu, että nämä ihmiset voivat tämän avioliiton myötä käyttää yhteistä sukunimeä tai kaksiosaista sukunimeä. Toinen asia, mikä muuttuu, on se, että he saavat adoptio-oikeuden. Paradoksaalista tässä adoptio-oikeudessa on se, että se lyö korvalle sen takia, että on maita, kuten Kiina ja Venäjä, jotka eivät luovuta lapsia sellaisiin maihin, joissa tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa. Eli nämä ovat ne paikat, mistä Suomeen on tullut kaikkein eniten ulkomaisia adoptioita. Sen lisäksi ovat Etelä-Afrikan maat. Niistäkään osa maista ei tule enää tämän jälkeen antamaan adoptiolapsia tänne.
Se, mikä tässä on ikävää, on se, että tämä tulee koskemaan erittäin pahasti nimenomaan nyt sateenkaariperheitä eli tasa-arvoisen avioliiton solmivia ihmisiä sen takia, että aikaisemmin heillä oli sinkkuihmisinä ollessaan mahdollisuus adoptoida lapsi yksinäisinä henkilöinä ja sen jälkeen tehdä perheen sisäinen adoptio, kunhan tuo parisuhde rekisteröidään. Sen jälkeen lapsella olisi ollut kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, joko miestä tai naista. Se olisi ollut mahdollista, mutta tämä ei ole enää tämän lain hyväksymisen jälkeen mahdollista.
Huomionarvoista on myös, että suomalainen adoptiolapsia välittävä järjestö Pelastakaa Lapset ei ole koskaan toimintansa aikana luovuttanut yhtään ainutta lasta sateenkaariperheisiin, ei sen takia, että järjestö olisi asiasta päätöksen tehnyt, vaan sen takia, että äidit eivät ole halunneet. En tiedä syitä, mitkä tässä ovat. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella maailmassa on parempi olla Suomessa sateenkaari-, hetero-, sinkku-, leski-, uusio-, monikko-, ylikansallisessa tai jossakin muussa perheessä kuin katulapsena Kabulissa. Ja tämä on se asia, minkä takia minä en voi tätä lakia kannattaa. Minä ajattelen tätä lakia näiden lasten kannalta, joilta me epäämme hyvän ja turvallisen kodin Suomessa minkälaisessa perheessä tahansa.
Tämä on se asia, miksi minä vastustan tätä lakia. Minulla ei ole uskonnollista syytä siihen, eikä minulla ole henkilökohtaista syytä siihen. Minä menen tähän asiaan lapsen edun kannalta. Ja tämä on minun mielestäni semmoinen asia, joka kannattaisi muistaa, kun tästä asiasta seuraavan kerran äänestetään. Ja kannattaisi muistaa myöskin se, kenen oikeuksista noin pitkässä juoksussa tässä on kysymys: aikuisten ihmisten oikeudesta vai niiden lasten oikeudesta, jotka tarvitsisivat kodin, jotka tarvitsisivat paikan, joka ei olisi kadulla, jotka tarvitsisivat paikan, missä heitä ei hyväksikäytettäisi, jotka tarvitsisivat paikan, missä heitä ei alistettaisi lapsityövoimaksi? Tämä on se asia, mihin tässä on kiinnitettävä huomiota.
Sinänsä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä — minulle ei ole auennut se asia — että jos solmitaan rekisteröity parisuhde, miksi se ei riitä, koska silloinhan joka tapauksessa tunnustetaan se, että kahden aikuisen ihmisen välillä voi olla minkälainen rakkaussuhde tahansa. Sinänsä, jos me puhumme rakkaudesta ja oikeudesta rakkauteen, ne eivät tarvitse instituutioita. Vanha totuus on se, että rakkautta voi teeskennellä hetkeksi sinne, missä sitä ei ole, mutta siellä, missä sitä on, sitä ei voi peitellä.
Täysistunto ja suullinen kyselytunti 124/2014
Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta (KAA 3/2013 vp) (4.12.2014)
Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin kansalaisaloitteesta ja kansalaisaloitteiden voimasta ja sanottiin, että perussuomalaiset vastustavat kansalaisaloitteita, koska vastustavat tätä näin. Ei tämä asia näin ole. Ensimmäinen kansalaisaloite koski turkistarhausta, ja se ei mennyt sellaisenaan läpi tässä salissa.
Kansalaisaloite on hyvä työväline. Se on sellainen työväline, millä kansalaiset saavat tärkeäksi kokemansa asiat eduskunnan käsiteltäväksi pikavauhtia. Mutta kansalaisaloite ei tarkoita sitä, että kansalaisaloite menee sellaisenaan läpi, vaan se käy asiallisesti valiokuntakäsittelyt ja se käy salikäsittelyt, aivan niin kuin kaikki muutkin aloitteet. Sen jälkeen eduskunta käyttää edustuksellista päätäntävaltaansa, äänestää asiasta ja katsoo, meneekö se kansalaisaloite läpi vai eikö se mene läpi.
Minun mielestäni silloin, jos puhutaan kansalaisaloitteesta, jos ollaan eri mieltä sen kanssa, ei voida tuomita eikä voida sanoa, että tuomitaan kansalaisaloitteet, koska niitähän ei missään nimessä tuomita. Se on kansanvaltaa, se on demokratian levittämistä, ja se on hyvä asia, että meillä on otettu käyttöön kansalaisaloitteet. Mutta ei se, jos 50 000 taikka 150 000 tai 160 000 ihmistä allekirjoittaa jonkun kansalaisaloitteen, tarkoita sitä, että se automaattisesti menee läpi ilman puimista, ilman käsittelyä ja ilman asian katsomista useammalta eri puolelta.
Täysistunto ja suullinen kyselytunti 124/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ajoneuvojen romutuspalkkiokokeilusta (4.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Me olemme tämän lakiesityksen kanssa tekemässä tähän maahan hyväosaisten sosiaalitukea. On totta, että uudet autot ovat huomattavasti parempia, huomattavasti turvallisempia, huomattavasti miellyttävämpiä ajaa kuin vanhat autot, mutta niille ihmisille, joilla on varaa ostaa 20 000 euron auto tai 36 000 euron auto, ei merkitse yhtään mitään se, saavatko he yhden 1 000 euroa siitä alennusta vai eivät. Todennäköisesti he saavat sen alennuksen jo sinne autokauppaan mennessään.
Tämä myöskin mahdollistaa parempiosaiselle autottomalle ihmiselle toki tuhannella eurolla halvemman auton — tai sanotaan 900 eurolla, koska hän voi käydä ostamassa ensin satasen auton ja sen jälkeen viedä sen tuonne. Mutta tämä ei edesauta sitä asiaa, mitä tällä haluttaisiin auttaa eli sitä, että tämä uudistaisi meidän autokantaamme sen takia, että meidän vanhoilla autoilla — jotka eivät ole liikenneturvallisia, jotka eivät ole miellyttäviä ajaa, jotka ovat bensasyöppöjä ja sen lisäksi vielä päästävät kauheasti päästöjä — ajavat sellaiset ihmiset, joiden kynnet eivät yllä edes siihen kymppitonnin autoon. Tämä on tämän mitalin toinen puoli, sanokaamme se suoraan.
Sinänsä olen sitä mieltä, että autokantaa pitää pystyä uudistamaan, ja en pane vastaan sitäkään, että autokauppaa piristetään, koska autokauppahan on tässä laman aikana laskenut — mutta keinon pitää olla joku muu kuin hyväosaisten sosiaalituki.
Samaan aikaan kuin me tiedämme, että meillä on ihan oikeasti ihmisiä, jotka joutuvat tulemaan toimeen — sen jälkeen, kun pakolliset kulut on otettu pois — 100 eurolla kuukaudessa, me viemme näiltä ihmisiltä kirkkain silmin 7 euroa joka ikinen kuukausi sen takia, että kun heillä ei ole verotettavaa tuloa, niin ei voida antaa lapsilisäkompensaatiota.
Kyllä tässä salissa täytyy jossakin välissä jonkinnäköinen inhimillisyyskin löytyä, ja tässä kohdassa se olisi ehkä ihan hyvä ottaa esille.
Täysistunto ja suullinen kyselytunti 124/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ajoneuvojen romutuspalkkiokokeilusta (4.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Minä olen samaa mieltä, että tallin takaa täytyy saada ne sinne romuttuvat autot ja sinne maatuvat autot vietyä pois. Mutta eikö saman tien voitaisi tehdä lakia, että siitä maksettaisiin, kun ne autot viedään pois, että se ei edellyttäisi sitä uuden auton ostamista? Nimittäin silloin se on aikamoinen kuluerä sille ihmiselle, jos se tarvitsee sen, että siihen täytyy uusi auto ostaa tilalle. Näillä asioilla on useampia puolia, mutta toivotaan yhteisesti, että tämä nyt hetken aikaa, mitä tämä nyt on voimassa, antaa piristysruiskeen edes sille autokaupalle.
