En menisi suoralta kädeltä torpedoimaan vastikkeettoman rahanjakamisen lopettamista. Ajatus on kehittelemisen arvoinen. Ihan alkuun on kuitenkin sanottava, että sosiaaliavustuksia tai harkinnanvaraisia tukia ei ole syytä tehdä vastikkeellisiksi.
Mutta esimerkiksi työmarkkinatuen ja peruspäivärahan osalta asiaa sietäisi harkita. Kansantaloudellisesti on järkevämpää antaa työikäisille, työkykyisille ja työhaluisille rahaa vain vastiketta vastaan kuin jakaa sitä ilmaiseksi ja samalla vielä estää lyhytaikaisen työn vastaanottaminen. Suomessa on aivan liikaa työnteon estäviä kannustinloukkuja.
Muutama tunti yleishyödyllisessä toiminnassa antaa paitsi tekijälleen myös saajalleen sisältöä ja apua elämään. Tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda orjatyömarkkinoita. Mutta jos henkilö saa vaikka 480 € kuukaudessa, sitä vastaan voisi tehdä viikon verran työtä.
Tekemätöntä yleishyödyllistä työtä on vaikka kuinka paljon, esimerkiksi ystävätoimintaa, vanhusten seurana olemista sekä vanhusten, vammaisten ja sairaiden ulkoiluttamista. Tähänhän meidän kunnalliset resurssimme eivät yllä. Ala-astelaiset tarvitsisivat koulumatka-avustajia turvallisen koulutien takaamiseksi, puistot kaipaavat siivousta, naapurin mummo lumien pluukausta ja kortteliluistinradat aukikolaamista heti lumisateen jälkeen jne. Perusperiaate olisi se, että kohde on vapaaehtoistoiminnan kaltainen, mutta sinne pitää säännöllisesti mennä.
Tähän ei kuitenkaan saa tehdä suomalaisille perin tyypillisiä kompastuskiviä eli säännöksiä, jotka kieltävät muun vapaaehtoistoiminnan tai talkoot.
Mitä hyötyä tästä sitten olisi? Ainakin se rytmittäisi varsinaista palkkatyötä vailla olevan päivän tai kuukauden. Se olisi myös omiaan antamaan ihmiselle tunteen siitä, että hän on tärkeä ja tarpeellinen. Minä tunnen useita työttömiä, jotka tekisivät mielellään jotakin mielekästä, jos vain saisivat sitä tehdä.
Korvausten vastikkeellisuuden toteuttamisessa tarvitaan yhteiskunnan apua siinä, että valtio tai kunnat maksaisivat toiminnasta eläkettä ja tekijä olisi myös työterveyden piirissä. Rahat tähän saataisiin niistä sadoista miljoonista, jotka kunnat joutuvat maksamaan valtiolle laiminlyötyään pitkäaikaistyöttömien työllistämisvelvoitteensa. Rahaa saataisiin myös säästyneistä sosiaalituista, koska tällä järjestelmällä olisi mahdollisuus estää tukien karkaaminen kuukausien päähän, jos on saanut muuta lyhytaikaista oikeaa palkkatyötä.
TE- keskuksille tästä aiheutuisi lisätyötä, mutta silloin ne ainakin joutuisivat etsimään työkohteita työttömille.
Porkkana kortistossa olevalle olisi se, että työtoiminnan vastaanottajalta poistuisivat työllistymisen esteet. Jos hän saisi yleishyödyllisen toiminnan lisäksi palkkatyötä viikoksi tai kahdeksi tai vaikka vain päiväksi, se ei söisi vastikkeellista korvausta pois eikä alkuun edes pienentäisi sitä. Vastikkeellista korvausta olisi mahdollisuus saada siihen saakka, että työllistyy kokoaikaisesti.
Tällä hetkellähän lyhytaikaista tai parin tunnin päivittäistä työtä ei kannata ottaa vastaan, koska se syö korvaukset ja työssä käymällä saa vähemmän rahaa käteen, kuin työttömänä. Järjetön, hullu juttu.
Meillä on vuosikausia hehkutettu juhlapuheissa työllistymisen esteiden ja kannustinloukkujen purkamista. Mitään ei ole asian eteen tehty. Toimeen ei ole tarttunut sen enempää nykyinen kuin edellinenkään hallitus. Nyt olisi korkea aika tarttua härkää sarvista, kääriä hihat ja ryhtyä toimiin.
Maria Tolppanen (ps.)
kansanedustaja Vaasa