Related Articles
Täysistunto 127/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta (10.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Kiitän myöskin minä tietenkin tästä, mutta nyt tästä on hyvä jatkaa. Tässä kohdassa ei ole syytä jäädä laakereille lepäämään. Meillä on vammaisten ihmisten kohdalla aikamoisia ongelmia saada heille työtä ja toimeentuloa. Meillä on olemassa erilaisia päiväpaikkoja, missä ihmiset ovat ja tekevät periaatteessa ihan kokoaikaista työtä ja saavat siitä noin 100 euroa kuukaudessa pientä palkkaa.
Silti he tekevät muun muassa suurille yrityksille, kuten Finnairille, pusseja, joihin laitetaan haarukat, veitset ja hammastikut ja jotka jonkun pitäisi joka tapauksessa tehdä. Minusta tämä olisi semmoinen seuraava asia, johon voitaisiin kiinnittää huomiota, että heidät rinnastettaisiin tasavertaisina ihmisinä työelämässä silloin, kun he tekevät sellaista työtä, jota jonkun täytyisi joka tapauksessa tehdä.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksesta erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Ihminen voi syntyä vammaiseksi tai hän voi vammautua myöhemmin sairauden tai onnettomuuden takia. Yksi surullisimmista asioista on rattijuopon aiheuttama pysyvä vamma. Muitakin surullisia tapauksia on, muun muassa se, jos nuori ihminen vammautuu esimerkiksi liikuntaharrastuksessaan. Mutta nämä ovat esteitä, joita ihmisen pitää voittaa ja joihin me voimme vaikuttaa.
Vammaisten henkilöiden vammojen laatuja on useita, mutta esimerkiksi kuulo-, näkö- tai vaikkapa liikuntavamma eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen tai muuhun älylliseen toimintaan. Sen sijaan ne saattavat luoda suuriakin esteitä ihan jokapäiväiseen elämään, sellaisia esteitä, mitä voitaisiin poistaa hyvällä tahdolla ja pienellä rahalla. Meidän tehtävämme on varmistaa, että esimerkiksi kuulo-, näkö- ja liikuntavammaisilta poistetaan koulunkäyntiesteet ja että he saavat henkilökohtaisen avustajan ja kouluavustajan. Koulun jälkeen meidän tehtävämme on varmistaa, että he saavat koulutuksen joko ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, kukin oman valintansa mukaan.
Sen lisäksi pitää vielä tehdä töitä sen eteen, että myös vammaisia ihmisiä työllistetään — ja että myös kehitysvammaisia ihmisiä työllistetään, sellaisia ihmisiä, joiden opillinen tausta ei yllä niin korkealle mutta jotka silti pystyvät tekemään aika paljon erilaisia asioita ja pystyvät asumaan jopa yksin ja pitämään puhtaudestaan ja syömisestään ja tällaisista jokapäiväisistä asioista huolta.
Kehitysvammaisilla on olemassa järjestö, jonka nimi on Me Itse ry. Nämä henkilöt, kehitysvammaiset tai Me Itse ry on huomioitu muun muassa STM:ssä. STM on pitänyt heitä mukana suunnitellessaan asuntoja vammaisille henkilöille, koska he ovat niitä ihmisiä, jotka tuntevat ja tietävät sen, minkälaisia asuntoja tarvitaan. Näin meidän pitäisi toimia muissakin yhteyksissä: ottaa mukaan kehittelytyöhön ne ihmiset, joilla se vamma on ja jotka tietävät, mitä he tarvitsevat. Mehän voimme itse asiassa vain kuvitella sen asian.
Sinänsä vammaisia henkilöitä meillä on vauvasta vaariin, se on ominaisuus, joka ei katso ikää eikä syntyperää. Se on yksi niistä ominaisuuksista, joita ihmisillä vain on. Silti jokainen vammainen, jokainen heistä on erityinen, aivan samalla tavalla kuin joku muukin ihminen.
Se, että meillä on vammaisten oikeudet nyt ratifioitavana, on erittäin hyvä asia. Häpeällistä on vain se, että ratifiointia on pitänyt odottaa näin kauan, mutta kuten sanottu, hyvää kannattaa odottaa ja parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Ihan tähän loppuun, arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman lauseen, jotka Me Itse ry:n ihmiset ovat tehneet. He ovat huomioineet tulevat eduskuntavaalit, ja he ovat painattaneet kortteja, ja näissä korteissa lukee neljä tärkeää asiaa: 1) Älä kiusaa 2) Laitos ei ole koti 3) Työstä palkkaa ja 4) Minulla ei ole hintaa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ne menevät aivan koulusta työelämään ja ihan ihmisen koko elämään saakka. Eli kyllä ajatuksia liikkuu, ja meidän on syytä tukea näitä ajatuksia, joita heillä on.
Olen todella iloinen siitä, että vammaisten oikeuksien julistus saadaan Suomessa ratifioitua.
Ainoa puheenvuoro
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Tässäkin kohdassa on pakko todeta, että harmittavaa, että asianomainen ministeri ei ole paikalla, tästä olisi nimittäin aika paljon kysyttävää. Tässä nytten puhutaan ajokorttilain uudistamisesta, taksinkuljettajien ja ammattikuljettajien tutkinnoista ja siitä, miten tuota ammattipätevyyskorttia pitää uudistaa viiden vuoden välein.
Tästä olisi syytä kysyä, ja haluaisin kysyä ministeriltä, onko samat säännöt olemassa myös niille ulkomaalaisille kuljettajille, jotka saavat tulla Suomeen ajamaan. Vaaditaanko esimerkiksi tilatakseihin ja koulukuljetuksiin samat vaatimukset kuin suomalaisilta vaaditaan, vai onko siinä voimassa sitten erilaiset sisämarkkinasäännöt.
Sen lisäksi ihmettelen hirveästi, miksi tässä laissa esitetään, että kun saa tämmöisen kuljettajatutkintotodistuksen, se antaa oikeuden ajaa tutkintoa vastaavaa autoa Suomessa mutta ei Ahvenmaalla. Miksi, vaikka meille saavat muut tulla ajamaan?
Sen lisäksi tässä on mukana vammaisten pysäköintilupa. Tämäkin on asia, josta pitäisi keskustella: tällainen väliaikainen pysäköintilupa silloin, kun ihminen esimerkiksi katkaisee jalkansa mutta täytyy joka tapauksessa hoitaa asioita ja ajaa autoa, ja silloin jos ei autoa saa parkkeerattua, se on aika hankala asia.
Sitten vielä semmoinen, minkä haluaisin esittää ministerille, on, että onko ministeristä oikein se, että meillä tällä hetkellä, kuten julkisuudesta olemme kuulleet ja saaneet lukea, koulujen koulukyytejä ajavat sellaiset henkilöt, jotka eivät osaa sanaakaan sitä kieltä, mitä lapset puhuvat. Onko se lasten kannalta oikein, ja onko se lasten kannalta turvallista — mutta en voi kysyä.
Tämä on yksi osoitus siitä, miten meillä näköjään nykyisin halutaan hankalia lakeja nuijia pöytään. Meillä ei haluta, että niistä keskustellaan. Meillä halutaan kuntarakenteita panna pöytään, meillä halutaan tämmöiset asiat nuijia pöytään ilman, että ministeri vaivautuu edes vastaamaan meille näistä asioista. Tämä on lähetekeskustelu. Tämä on käsittämätöntä.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä, kun sanoitte, että tässä on tarkoitus paitsi edesauttaa rakentamista myös helpottaa kilpailua, tehdä kilpailusta parempaa: tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että kilpailua laajennetaan radikaalisti koko sisämarkkina-alueelle, ja onko sen mitalin toinen puoli se, että meidän kotimaiset työt näiltä osin karkaavat sitten muille sisämarkkinoilla oleville valtioille ja heidän työntekijöilleen? Tuleeko tässä sitten käymään niin, että myöskin ulkomaisen työvoiman määrä lisääntyy Suomessa tätä kautta, mikä tarkoittaa osaltaan sitä, että meidän kotimainen työttömyytemme — tarkoitan kotimaalla Suomea, Suomen työttömyys — saattaa kasvaa entisestään?
