Related Articles
Täysistunto 126/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (9.12.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti terveydenhuoltojärjestelmämme tarvitsi uudistusta, ja sen takia sote-uudistus on hyvä asia. Toivon todella, että se saadaan maaliin, kunhan saadaan nämä lastentaudit — jos niin voisi sanoa — tästä välistä pois. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin asia toimii oikealla tavalla. Tämä on vähän samankaltainen ponnistus kuin meillä oli silloin 70-luvulla, kun ajoimme kansanterveyslakia ylös tähän maahan. Se toimi alussa hyvin mutta kaatui sitten loppujen lopuksi omaan mahdottomuuteensa ja tällaiseen möhkälemäisyyteensä.
Arvoisa puhemies! Toivon, että sote-uudistuksen myötä me saamme todellakin uudistettua rakenteita ja me pystymme takaamaan sen, että meillä on lääkäreitä tarpeeksi niitä tarvitseville. Lääkäreiden määrä ei Suomessa ole ongelma tälläkään hetkellä, mutta heidän saamisensa perusterveydenhuoltoon on näköjään ollut aikamoinen ongelma.
Se, mikä tässä sote-uudistuksessa hirvittää kaikkein eniten ja ihmetyttää kaikkein eniten, on se, että me syyllistämme tällä uudistuksella sellaiset kunnat, joissa sattumoisin sattuu asumaan sairaita ihmisiä tai paljon vanhoja ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon hoivaa. Minun omalla alueellani, Vaasan vaalipiirissä, tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Vaasalle, jossa on paljon työikäistä väestöä — ihmiset käyvät töissä, eivät sairasta niin paljon — tämä tuo hyvää, per capita menee vähemmän rahaa vuodessa terveydenhuoltoon kuin aikaisemmin, ja se sen sijaan Seinäjoki ja esimerkiksi Kristiinankaupunki joutuvat maksumiehiksi: ne joutuvat maksamaan enemmän yhtä ihmistä kohti vuodessa siitä, että näiden ihmisten hoito hoidetaan.
Arvoisa ministeri, voiko tilanne todellakin olla niin, että kunnat laitetaan maksumiehiksi siitä, että alueella asuu enemmän sairaita ihmisiä, ja toiset kunnat päästetään sitten ikään kuin tälle plussan puolelle, ne pääsevät vähemmällä? Arvoisa ministeri, onko keskustelupöydässä ollut koskaan ratkaisua, missä tasattaisiin nämä asiat? (Erkki Virtanen: Sehän tehdään!) Sote on koko kansan yhteinen asia. Sen on oltava yhteinen asia, koska muutoin se ei toimi. Onko olemassa sellaista tilannetta, että pannaan siihen samaan debet ja kredit ja katsotaan lopputulos ja sen jälkeen katsotaan, onko meillä palautettavaa kaikille kunnille per asukas vai pitääkö jokaisen kunnan maksaa hieman lisää, jotta kaikille pystyttäisiin takaamaan nämä palvelut? Jos tällaista tasaussysteemiä ei tehdä, niin pelkään pahoin, että meillä on edessä sitten nämä paljon puhutut ja paljon parjatut pakkoliitokset kunnissa. Ongelmaksi nousee silloin se, kuka haluaa tehdä pakkoliitoksen, jos on kasvukeskus ja ympärillä on 5—6 sellaista keskusta, jotka eivät ole kasvukeskuksia. Kenen hartiat kestävät kantaa mukana 5—6 köyhää kuntaa? Eivät varmasti kenenkään. Tähän asiaan on löydettävä ratkaisu.
Mutta lähtökohtaisesti, kun lähdemme parantamaan terveydenhuoltoa, parannetaan se, mutta parannetaan ne perusrakenteet, rakennetaan tukevalle pohjalle, sellaiselle pohjalle, että meidän maksukykymme riittää, ja siitä viedään asiaa eteenpäin. On äärimmäisen tärkeää, että tässä maassa, joka on hyvinvointivaltio, löytyy palveluita peruspalveluista aina sinne yliopistolliseen sairaalaan saakka ja vaikka siitä ylikin, jos sitä tarvitaan. Meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että kansalaiset saavat hoitoa ja hoivaa silloin, kun he sitä tarvitsevat.
Toivon menestystä tälle sote-asialle. Toivon, että se saadaan vietyä todellakin maaliin, kun vain saadaan nämä pienet asiat korjattua, jotka saattavat olla varsin suuria.
Täysistunto 126/2014
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Tässä soten yhteydessä on julkisuudessa ollut tietoja siitä, että osalla kunnista kulut nousevat, osalla kunnista laskevat, ja 400 euroa on se raja. Mutta arvoisa ministeri, miten käy niiden kuntien, joilla ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa 400:aa euroa per capita, jotta pystyttäisiin hoitamaan tämä asia? Tuoko tämä mukanaan nyt sitten pakkoliitoksia, jotta nämä heikkojenkin kuntien asukkaat saisivat palveluita, ja mitä tapahtuu sellaisessa tapauksessa — tämä on nyt ihan hypoteettinen tapaus — että kukaan ei haluaisi ottaa tätä köyhää, huonoa kuntaa ja sen asukkaita kontollensa? Kuka sitten pitää huolen siitä, että myöskin ne kunnat, jotka eivät ole vetovoimaisia, joissa ei ole kasvukeskusta eikä isoja työpaikkoja, pystyvät huolehtimaan asukkaistaan?
