Related Articles
Täysistunto 90/2014
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia (1.10.2014)
Ensi kevään eduskuntavaalit herättävät kiinnostusta siihen, mitä valitsemamme kansanedustajat oikein eduskunnassa sanovat. Vaasalaisia info julkaisee kaikkien vaasalaisten kansaneadustajien eduskuntapuheenjuorot vaasalaisia info blogissa.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Minä olin erittäin iloinen siitä, että tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä kiinnitettiin niin paljon huomiota oppimiseen — erilaiseen oppimiseen, erilaisiin tapoihin ja erilaisiin kategorioihin, oikeastaan näin voisi sanoa. Tänä päivänä on erittäin tärkeää, että me havahdumme. Tulevaisuusvaliokunta on näköjään havahtunut siihen, että olemme nukkuneet pitkään prinsessan unta, josta on syytä nyt herätä. Meidän Pisa-menestyksemme hiipuu, olemme pudonneet 10 sijaa alaspäin. Koulumenestystä meillä ei juurikaan ole. Se ei ole enää sellaista, mitä oli aikaisemmin.
Kysymys kuuluukin: onko meillä enää olemassa tämän puolen vientiä? Jos meidän koulutustasomme, tämän päivän uutisten mukaan, on alhaisempi kuin Espanjassa, Puolassa, Australiassa, Pohjois-Koreassa ja aika monessa muussa paikassa, silloin on syytä havahtua ja on syytä ruveta katsomaan sitä tulevaisuutta, mikä meidän nuorillamme on. Tänä päivänä tilanne on se, että ainoastaan nuoret naiset loistavat koulutustasollaan. Ikävää tässä asiassa on se, että tämän hetken päätösten mukaan heitä tullaan lyömään tästä loistamisesta korville, koska he tulevat menettämään tässä nyt suunnitellussa eläkeratkaisussa.
Sinänsä hämmästyttävää, että meitä alhaisempi koulutustaso Euroopassa on Saksassa. Mutta se on totta. Saksalaiset kuitenkin hoitavat nuorensa, he nimittäin kouluttavat heitä tällä hetkellä oppisopimuksella ammattiin. Ja kysymys kuuluukin: Olisiko meillä pelastus oppisopimuksen voimakkaassa nostamisessa ja mestari—kisälli-toiminnan tuomisessa työelämään? Saisimmeko me sillä koulutettua meidän nuoremme sellaisiin ammatteihin, millä he tienaisivat sellaista palkkaa, jolla he eläisivät? Tänä päivänä ongelmana tuntuu olevan se, että työ ei nuorille kelpaa, ja sanotaan, että tarvitaan ulkomaista työvoimaa. Eihän se pidä paikkaansa. Työ kelpaa kaikille, kunhan työstä saa palkkaa — sellaista palkkaa, jolla elää — ja siihen meidän on syytä pyrkiä tässäkin maassa.
Mutta se, että me pääsemme siihen, ja se, että meidän nuoremme saavat kunnollisen koulutuksen, asettaa meille suuria haasteita. Ehkä meidän pitää tarkastella uudestaan sitä, tarvitsemmeko me kuitenkin sen opistotason — sitähän meillä ei enää ole — ja onko sillä alemmalla korkeakoulutuksella, HuK:n papereilla, hum. kandin papereilla, merkitystä vai eikö ole. Ehkä niilläkin olisi merkitystä, niitä pitäisi arvostaa siten, että ne saavutettuaan pystyisi myös työelämään pääsemään.
Pari vuotta sitten Suomessa oli koulupudokkaita 48 000, tai oikeastaan yhteiskunnan ulkopuolisia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet töissä eivätkä koulutuksessa, nuoria ihmisiä. Heistä 7 700 oli hoitovapaalla, eli se kertoo alhaisesta koulutustasosta myöskin. Tietysti hyvin koulutetut ovat myöskin olleet hoitovapaalla, mutta heidät lasketaan tähän samaan lukuun. Jos meillä on koulupudokkaita joka ikinen vuosi peruskoulusta lähtien, niin heistä tulee ajan mittaan syrjäytyneitä nuoria aikuisia. Heistä tulee tulevaisuudettomia aikuisia, ja se ei ole kenenkään etu. Sitä tuskin meistä kukaan haluaa.
Tämä sama ongelma, että koulupudokkuudesta joudutaan yhteiskunnan ulkopuolelle, on tällä hetkellä koko Euroopassa. Euroopan unionin alueella on pyrkimys, että vuoteen 2020 mennessä koulupudokkuus pystyttäisiin painamaan alle 10 prosenttiin. Mikä on Suomen toivomus tai aikomus tässä asiassa? Toisaalta kukapa meistä tietää tulevaisuudesta? Emme ole ennustajaeukkoja. Mutta silti on erittäin hyvä asia, että tällä tasolla, Suomen parlamentin tasolla, pohditaan sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitä se voi tuoda tullessaan, ja käännetään lantin molempaa puolta, toivottavasti hyvin, jotta tiedetään, voidaan arvioida, mitä tämä ratkaisu merkitsee, kun katsotaan se kaikilta puolilta.
Kaiken kaikkiaan pidän nyt tehtyä tulevaisuusvaliokunnan mietintöä erittäin hyvänä. Siinä on puututtu moneen asiaan. Siinä puhutaan työllistymisestä, työttömyydestä, oppimisesta, ja toivottavasti tämä herättää meidät siitä unesta, että me olisimme niin hyviä, että meidän ei tarvitse enää mitään tehdä.
