Related Articles
Eduskunta aloitti syyskautensa juhlallisuuksin. Sataviisikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun keisari Aleksanteri II kutsui senaikaiset valtiopäivät koolle.
Mielestäni oli oikein juhlistaa tapahtumaa, mutta mietin hengessäni heitä, jotka kotona TV:n ääressä seurasivat juhlallisuuksia. Monenkohan mielessä kävi ajatus, että eikö heillä todellakaan ole tärkeämpää tekemistä kuin juhlia, kun maa lainaa miljardeja miljardien perään.
Tyrmistyin vihreiden Oras Tynkkysen provosoivasta käytöksestä, kun hän sateenkaarisolmio kaulassaan piti puolueensa puheenvuoron eduskunnassa. Ajankohta ja paikka mielenosoitukselle Venäjän homoseksuaalimielipiteitä vastaan oli sopimaton.
Samaisena päivänä eduskunta oli tehnyt päätöksen rahastosta venäjän kielen ja kulttuurin oppimisen hyväksi. Olen liberaalinen ihminen, mutta en hyväksy, että Suomen eduskuntaa käytetään ponnahduslautana. Tämä oli pahempaa kuin kulttuuriministerimme heiluttamassa sateenkaarilippua Moskovan MM-kisoissa. On kai liikaa vaadittu uskoa, että nämä ymmärtäisivät, että tällaisesta käytöksestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Edellisten kaltaiset tapahtumat sekä iankaikkiset väittelyt erilaisista, suuremmista ja pienemmistä rikkeistä leimataan ”ihmiskaupaksi”. Monesti kyse on pelkästään vääristä tulkinnoista, kun pienyritykset ovat työllistäneet ulkomaalaista työvoimaa tuntematta suomalaisia työsopimuksia.
Eduskunnassa saavat seksinostolait, joita koskaan ei voida valvoa, ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudet yhä enemmän tilaa. En väitä, etteivät yllä olevat asiat olisi tärkeitä, mutta kaikkien pitäisi kuitenkin alkaa nähdä todella suuret ongelmamme.
On tärkeämpiä asioita kuin laatia lakeja, joita ei voi valvoa. Ellei lainrikkojaa voi tuomita lain vaatimalla tavalla, seurauksena on anarkia.
Meidän on tehtävä työtä luodaksemme lisää työpaikkoja. Pääministerin toistettua tämän budjettikäsittelyn alla eduskunnassa tiedustelin, miksi eivät suomalaiset ota vastaan tarjottuja työtehtäviä. Mielestäni tämän pitäisi herättää keskustelua.
Pääministeriltä en saanut vastausta, mutta kylläkin eräältä SDP:n kansanedustajalta. Hänen mielestään saksalainen malli ei sovi Suomelle. Hänen mielestään Saksassa on aivan liikaa alipalkattuja, emmekä halua tätä ilmiötä Suomeen.
En minäkään halua sitä, mutta eikö entinen luottamusmies tiedä, ettei kaikilla maassamme ole paperi- tai rakennusliittolaisten palkkoja. Puolet suomalaisista palkansaajista saa pienempää palkkaa, eikä Suomi pärjää ilman heitä.
Mutta meillä alkaa olla liikaa niitä, jotka mieluummin ottavat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta kuin tekevät väliaikaisesti vähemmän vaativaa työtä.
Jopa työttömien kattojärjestön edustajat, joiden kanssa neuvottelin eduskunnassa, ovat samaa mieltä. Työnteko on parempaa kuin kotona istuminen. Muutaman tunnin päivittäinen työskentely sosiaalialalla tai vanhustenhuollossa, Risikon mallin mukaan, kiinnosti.
Meidän pitäisi kaikkien yhdessä auttaa näitä, monesti hyviä työntekijöitä, takaisin työelämään. Ellemme aiemmin ole olleet samassa veneessä, niin nyt olemme.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari
