Kunnan omistuksessa olevien tavaroiden lainaaminen, omaan käyttöön ottaminnen, unohtaminen, lainaaminen kolmannelle osapuolelle jne. tuntuu olevan kovin tavallista Kuntasin modernin taiteen museossa. Tässä eri lähteistä koottu yhteenveto muutamista esille tulleista asioista, jotka on saatettu myös tarkastuksen tietoon.
Ne kuuluisat tarjoiluvaunut, joista on paljon puhutta ja joita käytettiin tyttären yo-juhlissa: Nämä hankittiin Salinin toimesta ilmeisesti juuri ennen juhlia eli kyseessä ei ollut ainoastaan museon irtaimiston lainaaminen yksityisjuhlia varten, vaan hankkiminen nimenomaan juhlia varten.
Ne ilmeistyivät vasta kuukausia myöhemmin museolle, vasta päiviä ennen kuin tarkastaja tuli niitä etsimään.
Designvalaisimet:
näitä oli hankittu kaksi kappaletta, sisustusliike Casasta. Tällaiset tiedettiin hankituksi, ja henkilökunta tiedustelu niiden perään. Salin kuittasi ympäripyöreästi asian, esim. sähkömiehen ottamisen kattovalaisimen asentamiseksi, toteamalla että joskus sitten.
Valaisimia ei myöskään kuukausiin nähty museoilla. Muutama päivä ennen tarkastusta, toinen valaisin löydettiin tuotuna varastoon, paikkaan josta se oli silmiinpistävän helposti inventoinnin yhteydessä löydettävissä. Toista alkuperäistä valaisinta ei koskaan tuotu museolle, vaan Salin oli omalla kustannuksellaan haetuttanut Casasta uuden.
Miksi??
Olisihan ollut paljon helpompaa ja vähemmän kiusallista toimittaa myös toinen alkuperäinen valaisin, sen sijaan että olisi haetuttanut uuden. Oliko valaisin annettu lahjaksi jollekin?
Sekalaista pikkutavaraa kuten koruja, huiveja jne. jota oli selvityksen hankittu museokauppoja varten oli hukassa tarkastusten yhteydessä varsin paljon.
Paljon "löydettiin" samalla tavalla kuin edellämainittu, varaston perälle sullottu valaisin.
Lähteiden mukaan löytöjä tehtiin eilaisista paikoista, laatikoista, kirjahyllyistä jne., ja yleensä löytämistä edelsi Salinin pyyntö inventoida tai järjestää ko. löytöpaikka. Eli kadonneet esineet haluttiinkin löytää mahdollisimman helposti.
