Related Articles
Pitääkö vielä valehdellakin
Nyt on kyse Raamatussa mainituista ”vähäisimmistä” eli vammaisista lähimmäisistämme. Pohjalaisen iso lööppi 8.6.2017 kertoo, miten kaupungin uudet vammaisten kuljetuspalvelun säännöt suututtavat.
Olen ikäväkseni joutunut perehtymään monivammaisen kuljetuskysymykseen sisältä päin. Vaasan kaupungin nk. taksikortti oli tarkoitettu 18 ”asiointi- ja virkistysmatkaan” kuukaudessa. Kuitenkin jo vanhassakin käytännössä oli niin runsaasti rajoituksia, että palvelun käyttö useissa tapauksissa hankaloitui tai estyi.
Kuluvan kuun alussa voimaan tullut ehtojen tiukennus pudottaa käytännössä matkaoikeuden puoleen eli yhdeksään per kuukausi.
Mikäli vammainen päättää virkistäytyä ostamalla kukat hautajaisiin, on tilattava taksi kahdesti.
Jos hän asioi laboratoriossa, ei korttia saa käyttää ollenkaan, koska ”matka kuuluu Kelan korvattaviin”. Kun 20 euron taksimatka labraan ja toinen takaisin kotiin tuottaa peräti 2 euron korvauksen, on verinäytteelle tullut hintaa 36 euroa!
Tätä byrokratiaa ei mitenkään saa vältellä taksikortilla, josta kaksi omavastuuta on 6,40 euroa. Tällaista rikollisuutta voisi olla jopa 9 kpl kuukaudessa!
Mutta eipä hätää: ”Sosiaali- ja terveystoimi seuraa palvelun käyttöä ja väärinkäytökset annetaan viranomaisten tutkittavaksi”.
Luojan kiitos, saadaan poliisillekin tärkeää tekemistä.
Jos vammainen tarvitsee esimerkiksi jalkahoitoa, on hänen parasta salata lääkärin lähete. Omasta aloitteesta hoitoon meno kuuluu palvelun piiriin.
Sairaalan labrakäynti taksikortilla onnistuu vain, mikäli samalla käy katsomassa tuttua potilasta ”vierailukäyntinä”. Tämäkin on periaatteessa rikkomus.
Kaiken kukkuraksi uusi käytäntö pakottaa tilaamaan kuljetuksen ula-taksi-keskuksesta. Lisäksi on tehtävä joka kerta ”sukuselvitys”.
Puhelinlinja on tukittava kertomalla kuka tilaa, mistä ja minne, onko pysähdyksiä ja tuleeko saattaja tai muita, tarvitaanko apuvälineitä, onko niitä itsellä, yhdistelläänkö muita matkustajia matkan varrelta jne. jne.
Jos auto saadaan täyteen, tulee noita 3,20 euron omavastuita niin paljon, että tavallinen taksa tuskin ylittyy.
”Palvelu” maksaa puhelinkulut ja omavastuut, mutta ei maksa kaupungille mitään – mikä kai onkin koko byrokratian ydin.
Otsikossa puhun valehtelusta.
”Tavanomaisen elämänkokemuksen perusteella” toivon, että vammaiselle aiheutetun ahdingon lisäksi jätettäisiin valehtelematta.
Saamani tiedon mukaan on kuljetuspalveluista tänä vuonna määrätty säästämään 300 000 euroa. Tämä heikennys on virkamieskielellä ”palvelun laadun parantamista” ja asiasta kertova ahdistava, kolmisivuinen holhouskirje lähetetään ”avuksenne”.
Jos 17 miljoonan 3/4 jalkapallokenttä on saanut rahat loppumaan, olisi rehellistä kertoa, ettei vammaisille enää riitä sitä vähääkään.
Byrokraatti ei kykene ymmärtämään sitäkään, että vammaisen ”virkistys” on yleisimmin elämän pakollisten asioiden hoitoa. Yhteisten verovarojemme säästö tällä alueella varmasti toteutuu, sillä useimmat vammaiset hammasta purren jättävät anteliaan palvelun käyttämättä.
Kaupan päälle saamme hyvän olon siitä, että mahdollistamme taas jonkin hienon areenan ylittää budjettinsa 50 prosentilla!
Yllä sanotun jälkeen olen keskustellut asiaa hoitavien virkamiesten kanssa. He ovat yllättävän samaa mieltä sanomastani ja pahoittelevat kaupunginhallituksen säästövaatimuksia, joita ei voi välttää.
KALLE LANAMÄKI
Vaasa
