Ihmetyttää, kummastuttaa sekalaisesti
Valinnaisesti aiheita hämmästelylle on itse kullekin runsaasti, aiheista ei ole puutetta.
Tuon esiin joitakin.
Kuinka usein kansan selkeän enemmistön ja lainsäätäjän sekä –käyttäjän näkemykset ja toimet kohtaavat? Viimeisin tapaus tietenkin on käräjäoikeuden päätös ja tuomio, jossa oikeusaste löysi (halusi löytää) lieventäviä asianhaaroja joukkoraiskaustapauksessa eikä käytännössä jakanut rangaistuksia lainkaan. Ehdollinen tuomio kun usein jää lähinnä vitsiksi.
Sipilän uuden ihmeitä tekevän hallinnon puheet ja toimet alkavat jo kovasti muistuttaa edeltänyttä. Puheet ja tavat ovat kovin tuttuja. Mikä ei tietenkään ole sinällään yllätys, naamat ovat liiankin tutunomaisia. Täydennystä toisaalta on tehty itselle sopivilla untuvikoilla, joilla ei juurikaan ole elämän kokemusta ja näkemystä. Tasa-arvoakin sovellettu ”överiksi” asti.
Ollaan nyt toisiaan kompaten havaittu kaikissa puolueissa, että sääntelyä, rajoituksia ja byrokratiaa on purettava. Yllättävän kekseliästä porukkaa. Tämänkin kansalaiset ovat tienneet, tunteneet ja kokeneet jo liian kauan. Mitenkähän käytännössä menee ja kuinka pitkään kestää? Vai haudataanko asia hiljaisuudessa läheisten läsnäollessa?
Muuntotuomioiden käyttöönotto nosti hälyn poliisi-, syyttäjä- ja vankeinhoitotoimessa kustannusten vuoksi. Oikeus on oikeutta ja maksaa mitä maksaa, yhteiskunnan sisäinen turvallisuus ja oikeudenmukaisuus ei saa olla rahakysymys. Toteutus on järjestettävä paremmin, ei siten, että jotkin rikollisuuden alueet jätetään huomiotta.
Koulutuksessa on pallo hukassa. Liikunnan osuutta opetusohjelmassa on leikattu. Perusvalmiudet ovat lähes nollassa. Käsinkirjoitus (edes kynää ei pidetä ergonomisesti) ja käsityöt on julistettu pannaan. Samoin päässälasku, muistamisharjoitteet jne. ICT jyrää ja eril. mobiililaitteiden näpelöinti ja nettisurffailu. Tieto on verkossa, ei omassa päässä ja korvien välissä.
Mediassa äidinkieli ja oikeinkirjoitus ei onnistu. Uutisointi on lähes mitä sattuu sekä journalismi on kateissa. Toimittajien yleistietouden taso on laskenut.
Ennen oli yleistä käsitys, että kaikki painettu sana on totta – sen täytyy olla.
Tämäkin kirjoitus mahdollisesti julkaistuna on täyttä totta – uskoo ken haluaa.
Uskottava tarinointi on kiehtovaa. Kysykää lapsilta vaikka.
Bert Lundström
Vaasa