Elvi Sinervon romaanissa Palavankylän seppä (1938) päähenkilö Hermanni katselee Palosaarella sijainneen baptistikirkon toisen kerroksen korttelihuoneesta ”Lemmenkujalle” tai Kontturin ”Ruukinkujalle” tai Sinervon ”Roistokujalle. Hermanni oli tullut Palosaarelle Salinin konepajaan Laihian kautta Helsingistä. Kujan muita nimiä ovat olleet Sammonkuja ja Tiilitehtaankuja. Kuva: Heimo Hokkanen
Kontturi ja Sinervo saman kujan kasvatteja
varttuneen iän ystävyys kesti elämän loppuun saakka
Venny Kontturi ja Elvi Sinervo asuivat lapsuudessaan saman kujan (Lemmenkuja, Tiilitehaankuja) varrella mutta eivät tunteneet toisiaan. Kirjailijat tapasivat uudelleen varttuneella iällä sattumalta junassa joskus 1960-luvun alussa. Tapaaminen johti kirjailijoiden loppuelämän kestäneeseen syvään ystävyyteen.
Sinervo ja Kontturi kertovat tarinan 70-luvun alussa radion kulttuuritoimitukselle tekemässäni radio-ohjelmassa. Unohduksen aallot ovat pyyhkineet tarkemmat vuosiluvut, mutta toivottavasti ohjelma on siirretty kantanauhalle, joten se on sieltä toistettavissa.*
Tapio Parkkari
Kuuluisa kuja
Sinervo kertoo kujasta novelleissaan ”Lapsi katselee” ja ”Haju”. Molemmat ilmestyivät novellikokoelmassa ”Runo Söörnäisitä. Romaanissa ”Palavankylän seppä” Sinervon isä, romaaninimeltään Hermanni, katselee baptiostikirkon kortteerihuoneen ikkunasta Lemmenkujalle ja miljöö on aistittavissa myös Romaanissa ”Viljami vaihdokas”.
Venny Kontturille kuja on Ruukinkuja, jota pieni Viira-tyttö katselee lapsen silmin. Ruukinkujasta tehty tetterisovitus saa ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterissa 5. marraskuuta 2010.
Ystävyys
Elvi Sonervo vieraili usein Venny Kontturin luona Palosaarella Onkilahdenkatu 7:ssä sijainnessa tönössä ja viipyi kerralla pitkiäkin aikoja. Tähän oli myös konkreettinen syy. Sinervo käänsi romaaneja ja mm. Bertold Brechtin runoja ”lennosta” puhumalla kääännökset Vennylle, joka kirjoitti ne paperille.
Sinervon tunnetuin käänös lienee Brecht/Weillin ”Mackie Messer” eli Puukkomackie ”Ompi hailla hirmuhampaat/hai ne kantaa kidassaan/Mackiella on puukko/mutta hän ei näytä puukkoaan/…
Yhteistyö alkoi Sinervon puolison kuoleman jälkeen. Elvi Sinervo oli naimisissa kansanedustaja-lääkäri Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Sinervo kertoo asiasta Kansan Uutisiin kirjoittamassan Kontturin muistkirjoituksessa 10. 03. 1981.
”-Minä, turhautunut kirjailija aloitin silloin parikymmentä vuotta kestäneen kääntämisurakkani, sanelin Vennylle suoraan silloin kun hän oli vierailulla tai lähetin sanelemiani nauhoja hänelle Helsingistä Vaasaan. Ja vaikka Venny valittikin, että varsin usein minun väsymyksestä uninen ja laahaava ääneni oli vähällä nukuttaa hänet, niin hän rakasti yhtä paljon kuin minäkin niitä kirjailijoita, joiden kertomaa nauhalta minun äänelläni tuli, ja se auttoi ja innosti häntä ja hän tunsi sen opiksi alkaneella kirjailijantiellään.”
Sinervo Vaasassa
Sinervon ja Kontturin 60-luvulla tavanneet muistavat että sanelu ja kirjoittaminen jatkui myös Vaasassa mutta pääasiassa kirjailijat ”paasasivat” keskenään maailman menosta. Sinervo osallistui myös innokkaasti Palosaaren dem. naisten ompeluseuran toimintaan. Ompeluseuraan yli 10. vuotta kuulunut vaasalainen Eila Ilola muistaa hyvin Sinervon.
-Hän osallistui aina Vaasasa ollessaan ompeluseuran istuntoihin. Muistan hyvin Sinervon laihan ja hiukan riutuneen olemuksen. Hän oli hyvin ”tavallinen” ja mukava. Hän ei koskaan kertonut ajastaan poliittisena vankina Hämeenlinnan vankilassa, koska tiesi että tunsimme hänen vaiheensa. Jatkosodan aikana Sinervo pidettiin vankeudessa, turvasäilössä, poliittisen vakaumuksensa vuoksi.
-Asia oli muutenkin arka, sillä ompeluseuramme jäsen Alma Pirran mies kidutettiin kuoliaaksi ohranan (vasemmistolaisten Etsivästä keskuspoliisita käyttämä haukkumasana.) kuulusteluissa ja ompeluseuramme jäsen Fanni Männistö oli Hämeenlinnassa kaksi vuotta poliittisena vankina sen jälkeen kun hänen sulhasensa oli polttanut hänet. Sulhanen A. V murtui ohranan kidutuksissa. Kaikilla ompeluseuran jäsenillä oli perheenjäseniä, sukulaisia tai tuttavia, jotka olivat olleet tekemisissä Etsivän keskuspoliisin kanssa.
Poliittiset naisvangit Suomessa *
Kiilan albumit *
-Elvi Sinervolla oli aina mukanaan pinkka Kiilan Albumeja. Hän myi niitä meille. Minäkin ostin muutaman. Hän luki niistä omia kirjoituksiaan tai tärkeiksi kokemiaan artikkeleita. Näin saimme tietää mitä uutta Suomen ja maailmankirjallisuudessa tapahtui. Jossakin Kiilan albumeista oli myös juttu Vennystä. (1966)
-Yksi ompeluseuramme jäsenistä, Saimi Itkonen, tunsi Suomen- ja maailmankirjallisuuden läpikotaisin ja pystyi keskustelemaan Elvin kanssa tasaveroisesti. Saimi toimi kalakauppiaana Vaasan kauppahallissa ja toimi myös poliittisena agitaattorina ympäri maakuntaa. Saimi ehti olla myös muutaman kuukaudxen Vaasassa ns. Punaisen Valpon kanslistina ja tutustui tietysti ensimmäisenä kortistoon, missä oli tiedot siitä ketkä vaasalaiset olivat vasikoineet ohranalle ja mitä heille oli maksettu. Tästä riitti tietysti meillä puhetta.
Punainen Valpo **
Ei aivan tavallinen ompeluseura
-Meidän ompeluseuramme ei varmasti ollut aivan tavallinen työläisakkojen ompeluseura. Toki puhalsimme höyryä ukoistamme ja puhuimme naisen elämän kipeitä asioista mutta keskustelimme myös laajasti ajankohtaisista poliittisita ja kulttuurikysymyksistä, muistaa Eila ilola.
Radio-ohjelma
*Olen ollut yhteydessä Ylen Elävään Arkistoon kyselyllä, josko nauha löytyisi. Olen saanut vastaukseksi, että ”Moikka! Katsotaan, miten ehditään tekemään. Kiitos juttuvinkistä!” toimitusharjoittelija Janne Leppälältä 18.10. 2010.
Tapio Parkkari
Etsi lisää tietoa Vennystä ja Elvistä
Jos lainaat tältä sivulta, niin kerro myös lähde.
Read more
