Venny Selma Sylvia Kontturi (20. toukokuuta 1913 Vaasa – 4. maaliskuuta 1981 Helsinki) Kontturi oli suosittu humoristinen pakinoitsija Vaasa-lehdessä (nyk. Pohjalainen). Hän käytti nimimerkkiä Männistön Muori. Vuonna 1967 ilmestynyt esikoisteos Ruukinkuja aloitti Kontturin kirjailijan uran. Romaani on nyt dramatisoitu näytelmäksi, jonka ensi-ilta on marraskuussa Vaasan kaupunginteatterissa. Kontturin historiankierros su. 10.10. 2010 Diashow: Johan Hagström
Kunnianosoitus Venny Kontturille
Präntöö on maailman keskipiste
”Präntöö on maailman keskipiste.
Katsoi minnepäin tahansa,
niin aina on puoli maapalloa edessä.”
Venny Kontturi
Vennyn ”Ruukinkujan” Viiran lapsuuden maisema oli Ruukinkuja, oik. Tiilitehtaantie, joka tunnetaan Vaasassa myös Lemmenkujana, Kujan asukkaat olivat tavallisia työtätekeviä palosaarelaisia mutta kujalla asui myös trokareita, seiloreita ja ”kiinniottajanaisia”, joista kuulusimmat olivat ”Kalkkilaiva” ja ”Jerikon-Ruusu”
Jerikon-Ruusu sai lempinimensä siitä että hän kukki vain öisin. Kalkkilaiva taas tunnettiin hienostelevasta hatustaan ja paksusta kalkkipuuterista kasvoilla. Lemmenkujasta ovat kirjoittaneet Elvi Sinervo ja Venny Kontturi ja hieman piilotetusti myös Jorma Ojaharju. Sinervon tekstissä Lemmenkuja on Roistokuja.
Varsinaiseksi elämänympäristöksi Vennylle tuli kuitenkin Onkilahdenkatu pienine tönöineen. Onkilahdenkadun varrella sijainneessa kaksikerroksisessa talopahasessa Kontturi kirjoitti viisi kirjaa ja kasvatti myös viisi lastaan.
Vennyn elämän ydinaluetta olivat Palosaarentien, Onkilahdenkadun, Tehtaankadun ja Varisselänkadun rajaamat korttelit. Varisselänkatu oli vielä viikymmenluvulla Gerbyntkatu. Nyt vanhasta maisemasta ei ole juuri mitään jäljellä.
Näiden kortteleiden rajaamalla alueella oli kolme kauppaa: lähinnä Vennyä oli Stenroosin kauppa ja Vuosmaan kauppa ja Tehtaankadun varrella B. Holmbergin sekatavarakauppa ja sen seinän toisella puolella Meijeriosuuskunta Milkan (Enigheten) maitokauppa. Nykyisen Varisselänkadun varrella olivat vielä Työväen Osuusliike ja Weijolan siirtomaatavarakauppa.
Muita maamerkejä olivat Pikkusauna ja Sundqvistin Peltisepänliike Tehtaankadulla ja Setlementin lastentarha ja Strömsholmin mankeli Huvilakadulla sekä Keskus-Sauna Työväenkadulla. Varsin keskeinen maamerkki oli tietysti myös elokkvateatteri Bio-Bio Varisselänkadulla. Elokuvateatterrin lipunrepijä Peter Wihore oli kaikille tuttu kovasta kuristaan.Peter hukkui kalastusmatkalla Vaasan saaristossa. Teatterin omisti venäläissyntyinen Aleksander Wihore. Wihore järjesti 50-luvbun alussa suuria juhlia silloisille kulusille suomalaisille elokuvatähdille Vaasasa.
Elokuvateatterissa oli yksinkertaiset ovet teatterista poistumista varten valkokankaan oikealla puolen ja kun pikkupojat menivät pissille juuri silloin kun cowboy suuteli valittuaan, kangas valaistui niin että kuva katosi, nostivat tytöt hirmuisen metelin. Taisivat pojat tietää, mikä tyttöjä harmitti.
Nimimerkki “Pappa Razzi” kertoo foorumin “Kadonnutta Vaasaa etsimässä”- ketjussa hauskan anekdootin Bio-Biosta:
“Bio-Bion konehuoneeseen mentiin ulkokautta. Kun sen aikuinen nitraattifilmi katkesi niin Vihoren Petteri vain avasi oven ja heitti pätkän rakennuksen takana olevalle kiviselle tontille ja liimasi kunnolliset filminpätkät yhteen.
Tästä oli kaksi seurausta. Filmissä ratsastava cowboy muutuikin äkkiä biisoniksi ja me pojat saatiin nitraattifilmiä polttolasilla poltettavaksi. Polttolasina oli litteäparistoisen taskulampun mulkosilmä, joka tietysti varastettiin faijalta.
Nitraattifilmi syttyi räjähdysmäisesti ja oli vaara että se poltti näpit. Rutiineihin kuului myös että pantiin rahat tasan ja ostettiin Veijolasta Rosita-pienoissikareja, jotka maistuivat pirun pahoilta ja olivat väkeaviä. Jotta henki ei olisi haisssut ostimme Kuhnankulman indvalidikioskilta mermeriä, jota myös ukot käyttivät että vaimot ei haistaisi pilsnerin hajua. Olimme 7-10 vuotiaita (50-luvulla) ja elämä oli täyttä seikkailuja.”
Frans Åkerman
Huvilakadulla asui myös taiteilija Frans Åkerman, joka on yksi Jorma Ojaharjun Vaasa-triologian Jonas Korfendan esikuvista. Åkerman oli purjelaivakauden merimies ja teosofi. Vanhat palosaaarelaiset muistavat hänet valkotukkaisena ja lempeäkatseisena miehenä, joka nöyränä olkihattu päässään kaupitteli kesäisin taulujaan perheenemännille. Muita paikallisia kuuluisuuksia olivat muusikot Pentti Vuosmaa ja huuliharpisti Harry Strömsholm.
Matinkraana
Onkilahdenkadun merkkihenkilöitä Vennyn lisäksi olivat mm. isovatsainen joviaali poliisi Matti Minni ja seppä Matti Hägglund Seppä-Matti oli, jos ei nyt aivan maankuulu, niin ainakin maakunan kuulu valmistamistaan ”matinkraanoista. Matinkraana on kolmijalka, johon on kiinnitetty vinssi ja talja ja vaijeri. Tällä pelillä on väännetty kivet sadoilta tai tuhnasilta rintamiestonteilta ja huviloilt. Matinkraanaa kysellään internettissä vienä nykyäänkin.
Hägglundin pajaa vastapäätä sijatsevalla Taliininmäellä asuivat paikalliskuuluisuudet Kalle Juurela ja Jenny Salo. Juurela toimi Vaasan kaupunginteatterin iltanäyttelijänä ja Jenny Salo puvustajana. Kaarlo Juurela saavutti myöhäisiälllään valtakunnallista mainetta tv:n hupiohjelman ”Vekseli-Villenä” ja Alfred Tannerin kuplettien tulkitsijana.
Puuvilla ja Kapernaumi
Läheisen Kapernaumin eli Vaasan Puuvillatehtaan työläisasuntokorttelin tunnetuin henkilö oli Pomppa-Sulo. Sulo oli luonnonoikku, jonka silmäluomen avautuivat alhaalta ylöspäin.
Kapernaumia ei voida käsitellä ilman Vaasan Puuvillatehdasta. Vaasan puuvillatehtaan perusti 1857 kauppaneuvos August Alexander Levon. Yhtiön kehruutehdas valmistui vuonna 1859 ja kutomo 1868. Jo 1900-luvun alussa yhtiön palveluksessa oli yli 1000 työntekijää.
1930-luvun alussa Vaasan Puuvillatehtaan osuus koko Suomen puuvillatuotannosta oli 12,5 %. Ulkomainen tuontikilpailu ja kohonneet tuotantokustannukset johtivat siihen että Vaasan Puuvilla Oy fuusioitiin 1964 Finlayson Foorssa-yhtiöön. Vielä 50-luvun loppupujolella maakunnasta kulki aamuin-illoin ”Lumiahon” linja-autoja tuoden maakunnan väkeä töihin. Linja-autoja oli enimmillään yli 20.
Puuvillatehtaan pilli antoi työpäivinä rajat palosaarelaiselle elämänmenölle. Tehtaan pilli piippasi useita kertoja päivässä… Viisi minuuttia ennen ruokatuntia, ruokatunnin alkamisen merkiksi, sen päättyessä ja iltapäivällä töiden päättymisen merkiksi. Ruukinkujan Viira ja siis myös Venny Kontturi, menivät puuvillaan töihin 14-vuonna vuonna 1924.
Yksi tämänpuolen palosaarelaisten tajuntaan piirtyneitä hahmoja oli Vanha-Andersson, joka komeilla hevosen vetämillä kuomuilla haki Tehtaankadun Milkan maitokaupasta puuvillan herroille kahvikermaa aina siihen saakka kunnes myymälä lakkautaettin. Se oli Anderssonin ainoa tehtävä, jonka hän suoritti arvokkaasti joka työpäivä. Herrat halusivat pitää Anderssonin jonkinlaisena reliikkinä vaikka maailma oli jo siirtynyt autokantaan.
Andersson toimi myös Kapernaumin puolivirallisena “pillupoliisina”. Andersson asui ns. “Likkojentalon” ensimmäisessä asunnossa heti kun tultiin ulko-ovesta sisälle taloon. Andersson vahti että friiarit eivät päässeet “likkojen” murjuihin. Talon kellarikerroksessa oli käytävän molemmin puolin pieniä huoneita puuvillanlikoille, samoin muutama huone toisessa kerroksessa.
Aivan pitävä ei Anderssonin seula kuitenkaan ollut, sillä Palosaarella sanotiin, että “Ennen vahtii kapallista kirppuja kuin puuvillan likkoja”.
Jos Palosaren Onkilahdenpuoleista syrjää katsoo variksen silmin niin mukaan tulevat myös Ruukinkuja ja Palosaarentiellä sijainnut Seppelinin sauna ja baptistikirkon rukoushuone, jonka yläkerran kortteerihuoneesta Elvi Sinervon ”Palavankylän sepän” Hermanni katseli ”Ruukinkujalle.” Sinervo ja Kontturi asuivat molemmat ”Ruukinkujalla” vaikka eivät lapsena tunteneet toisiaan.
Hermanni näki ikkunastaan varmasti myös poliisi ”Fällysilmä-Seppelinin”, jonka hahmo esiintyy niin Kontturin kuin Sinervon ja Jorma Ojahrjun kirjoissa. Ojaharjun Valkoisessa kaupungissa poliisi Seppelinillä on merkittävä rooli. Romaanissa hän esiintyy nimellä ”Villasilmä Seppälä”. Katso linkki:
Tuotantoa:
Venny Kontturi: Ruukinkuja
Venny Kontturi: Paperikengät
Venny Kontturi: Karikkoiset vuode
Venny Kontturi: Paperikengät
Venny Kontturi: Kankurikello
Venny Kontturi: Passaasko tituleerata
Venny Kontturi: Neliskanttisia pakinoita
Venny Kontturi: Ulukomaan virahia
Venny Kontturi: Ehtoomaisemat
Valon ja varjon välkettä: toim. Iiris Ekola
Ruukinkujasta Lemmenkujaksi
Pohjalaisen juttu kierrokselta:
Venny tais Präntöön kielen:
Ruukinkuja Vaasan kaupunginteatterissa:
“Pohjanmaan Helmi”, sanat Venny Kontturi:
Tapio Parkkari
Lue Lisä Vennystä ja Palosaaresta:
Read more
