Biotalous on saavuttamassa vankan aseman ja suosion niin politiikassa kuin liike-elämässä, se tulee vastaan monissa puheissa ja linjauksissa.
Biotalouden menestys ei sen kiistattomista hyödyistä huolimatta ole itsestään selvää. Konkreettisia tekoja ja asian määrätietoista edistämistä tarvitaan. Esimerkiksi biomassan käytössä ja nykyisten innovaatioiden markkinoille saattamisessa on todellisia haasteita poliittiselle päätöksenteolle ja markkinoille. Suomi ja Eurooppa kaipaavat kipeästi talouskasvua ja työpaikkoja. Maailma ja me sen asukkaat tarvitsemme kestävän kehityksen varaan rakennetun tulevaisuuden. Siksi Suomen tärkeimpiä vaikuttamispyrkimyksiä on edistää biotalouden asemaa Euroopan unionissa.
Yksinkertaisesti määriteltynä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa. Sen voi jakaa vihreään, keltaiseen ja siniseen viitaten metsiin, maatalouteen ja meriin, tai biomassaan ja elävän luonnon mahdollistaviin luontoon perustuviin ratkaisuihin.
Talouskasvun ja uusien työpaikkojen mahdollisuudet kumpuavat biotalouteen siirtymisen vaatimista uusista innovaatioista, tekniikasta sekä ajattelutavasta. Jo nykyisellään biotalouden katsotaan työllistävän Euroopassa 25 miljoonaa ihmistä. Innovaatioille on löydettävissä maailmalta rajattomat markkinat ja jatkuva väestönkasvu sekä elintason nousu kasvattavat kestävien ratkaisujen markkinoita kehittyvissä maissa entisestään.
Euroopan unionissa ollaan hyvin tietoisia biotalouteen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen pohjautuviin ratkaisuihin panostamisen tärkeydestä, kun pyritään tavoitteeseen älykkäästä ja kestävästä kasvusta. On ollut positiivista huomata, että biotalous kerää kiinnostusta eri alojen osaajilta ja toimijoilta. Nyt olisikin ensiarvoisen tärkeää muuttaa hyvät aikomukset aidoksi toiminnaksi niin EU:ssa kuin jäsenvaltioissa.
EU:n komissio on tehnyt laskemat, joiden mukaan jokainen Horizon 2020 -tutkimusohjelmasta biotaloustutkimukseen ja -innovaatioihin sijoitettu euro tuottaa kymmenen euroa. Pelkkä tutkimus ei kuitenkaan riitä, tuotteet tulee myös saada markkinoille. Surullinen kehityslinja on ollut, että me Euroopassa innovoimme, muut tuottavat. Biotaloudessa tämä tulisi välttää ja onnistua luomaan myös työpaikkoja.
Ilmiötä kuvaa hyvin se, että Eurooppa käyttää suurimman osan tutkimus- ja innovaatiorahoista, 94 prosenttia, tutkimusvaiheen tukemiseen ja kuusi markkinoille saattamiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yli puolet rahoituksesta suunnataan tutkimukseen ja toinen puoli kaupallistamiseen. Kiinassa luvut ovat puolestaan 42 prosenttia kaupallistamiseen ja 58 prosenttia tutkimukseen.
Suomen mahdollisuudet luoda kasvua biotaloudesta ovat erinomaiset. Meillä on paljon osaamista, vahva teollinen pohja sekä resursseja ja luonnonvaroja omasta takaa. Metsien ja puun rooli biotaloudessa on ilmiselvä ja keskeinen.
EU:n yhteisen metsästrategian yhtenä parlamenttivastaavana olen painottanut metsien biotalouskäyttöä. Meidän kilpailuetumme Euroopan sisällä on suuri, mahdollisuuksia ei saa nyt jättää käyttämättä. Puunjalostus ja sen sivutuotteet, bioenergia ja energiatehokas rakentaminen ovat vain muutamia suomalaisia vahvuuksia biotalouden saralla.
Euroopan unionin tulee erilaisten säädösten kohdalla edistää biotuotteiden pääsyä sisämarkkinoille, kanavoida rahoitusta innovaatioihin ja myös tutkimuksen jälkeisen tuotannon toteuttamiseen sekä välttää muun säätelyn biotalouden edistymiselle tuottamia esteitä.
Miapetra Kumpula-Natri
Europarlamentaarikko, S&D Teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunnan jäsen Parlamentin biotalousryhmän puheenjohtaja