Related Articles
Tässä päivänä eräänä viestittelin Islannissa majailevan kirjailijan kanssa, joka on syvästi liikuttunut Ukrainan tapahtumista. Hän on käsittääkseni kirjoittamassa aiheesta ja tarvitsi perustietoa kivääreistä, joita oli uutiskuvissa sotilaiden nähnyt kantavan.
Koska olen muiden saavutusteni ohella sattumoisin myös upseeri, autoin mielelläni naista mäessä.
Dialogimme keskiössä oli AK-47 Kalasnikov eli planeetan suosituin rynnäkkökivääri. Sitä arvioidaan löytyvän maailmasta, hieman lähteestä riippuen, satoja miljoonia kappaleita, niin aitoina-, lisenssi- kuin piraattiaseinakin.
Kersantti Kalasnikovin vuonna 1947 suunnittelema ase on oikeastaan ikoni, rynnäkkökiväärin arkkityyppi ja muotoilun klassikko. Sitä on vuosikymmenien aikana käytetty tuhansissa konflikteissa, sodissa, kansannousuissa ja terroriteoissa suunnilleen Prahan keväästä Pariisin tuoreeseen satiirilehti-iskuun.
Kyseessä on ase, joka on päätynyt lukemattomiin kirjoihin ja elokuviin, valtiolippuihin, lahjukseksi, lahjaesineeksi, jopa valuutaksi ja käytännössä määritellyt sen, millaiseksi tuliase ylipäätään globaalisti ajatellaan.
Olisi klisee jälleen kerrata Kalasnikovin kestävyyteen, varmatoimisuuteen ja helppokäyttöisyyteen liittyviä yksityiskohtia. Mainittakoon silti, että eräs sen suora sovellus on Suomen puolustusvoimien vakioase RK-62, jonka suurin osa oikeista miehistä ja melko moni nainenkin nykyään osaa lihasmuistinsa turvin purkaa, kasata ja kohdistaa parin minuutin hypistelyn jälkeen.
Kiinnostavampaa on pohtia sitä, miten tämä neuvostoliittolaisen asesuunnittelun tuotos on saavuttanut maailmanlaajuisen asemansa.
Aiheesta enemmän innostuville suosittelen New York Timesin toimittajan C. J. Chiversin kirjaa Aseiden ase, jossa hän sijoittaa Kalasnikovin esineenä historian ja teknologian näkökulmien ohella myös sosiaaliseen ja psykologiseen viitekehykseensä.
Chiversin mukaan rynnäkkökivääreistä muodostui kylmän sodan todellisia aseita, koska ne olivat kaikin puolin ydinaseita käyttökelpoisempia.
Erityisesti Neuvostoliitto jakeli auliisti näitä yhden miehen sotarautoja ympäri maailmaa.
Länsi suosi omissa valtapyyteissään myös monipuolisempia asejärjestelmiä.
Kommunismin vararikko ja suuren punaisen hajoamista seurannut laittoman asekaupan räjähdysmäinen kasvu viimeistelivät Kalasnikovin aseman kaikille aatteille ja ideologioilla sopivana välineenä, joka pelkästään kestävyytensä johdosta on täydellinen esimerkki kuluttajalta toiselle kierrätettävästä tuotteesta.
Meillä kirjoittajilla on omahyväinen tapa väittää kynän olevan asetta mahtavampi, mutta onko asia todella niin?
Oma arvioni on se, että jos parin vuosikymmenen kuluttua katsomme jälleen vastavirtaan ajan juoksua ja kohti näitä päiviä, näemme esimerkiksi Charlie Hedbon tapauksen yhtenä juuri niistä hetkistä, joissa korulauseista ja hipsterisympatiasta huolimatta ase tosiasiallisesti voitti kynän ja määritteli tulevaisuuden.
Muistaakseni Ulrike Meinhof pohti jossain turhautuneessa alkuvaiheen kolumnissaan vähän samanlaisia juttuja.
Hmmm…
HARRI V. HIETIKKO
. HietikkoKirjoittaja on virkamiesboheemi ja kirjailija
