Related Articles
Hannu Ojalan kuvia Kammarissa
Lounasravintola Kammarissa on esillä vaasalaisen Hannu Ojalan töitä . Ojala on harvinainen ilmestys vaasalaisessa taidemaailmassa. Hän on maalannut vain kolme vuotta ja siitä huolimatta hänen työnsä on huomattu.
-Se on vain osa totuutta. Nuorena nöösipoikana piirtelin paljonkin ja olen koko elämäni ajan ”katsellut”, taideteoksia. Itse päätin ryhtyä maalaamaan aktiivisti kolmisen vuotta sitten, kun kaipasin muutosta elämään ja ehkä myös järjestystä uudessa elämäntilanteessa, sanoo Ojala.
Ojala ei halua liputtaa minkään taidesuunnan, eikä mikään tekniikan puolesta. Hän haluaa antaa ajatusten ja tekniikoiden viedä.
– Työskentelytarvikkeita pitää olla vähän ja metodi yksinkertainen. Otan esimerkin eskimoiden keittokirjasta: ”Keitetty pöllö: kyni ja puhdista pöllö ja keitä se padassa, jossa on runsaasti vettä. Lisää suolaa maun mukaan.”
Ojala saa leipänsä rakennuslaskennasta. Tältä pohjalta on ymmärrettävä myös hänen lauseensa, jonka mukaan ”Taiteessa ei ole toteltava. Muussa elämässä on pakko.”
Lounasravintola Kammarissa on esillä vain viisi työtä, mutta ne tuntuvat täyttävän hyvin koko ravintolan. Töillä ei ole varsinaista nimeä, mutta ne voi hyvin nimetä motiivin mukaan: Faros, Rantakatu, Hovioikeus, Lääninvankila.
Synteettinen paperi ja vesiliukoinen tussi
Hannu Ojalan valitsema tekniikka on varsin erikoinen.
Ojala on maalannut työnsä synteettiselle paperille. Motiivien tekoon Hannu Ojala on käyttänyt vesiliukoisia tusseja.
Tuloksena on yhdistelmä tarkkaan suunniteltuja rakenteita ja sattumaa.
Yhdessä työssä Ojala on käyttänyt pelkästään värin ominaisuutta levitä synteettisellä paperilla. Tulos muistuttaa spontanismia vai pitäisikö puhua tašismista (ransk. tache = läikkä, tahra) Nimitystä käytti tässä mielessä ensimmäisen kerran ranskalainen kriitikko Charles Estienne 1954. Yksi kummeista lienee myös amerikkalainen Jackson Pollock, vaikka Ojala ei ismejä kunnioitakkaan.
Aamuihmisiä
Hannu Ojala sanoo olevansa aamuihmisiä. Hän nousee aamulla kello 4:n aikaan, työskentelee muutaman tunnin teostensa parissa ja menee sitten arkiseen työhönsä.
Kysymys taulujen myymisestä saa Ojalan hymyilemään leveästi.
-Taiteen tekeminen kaupallisessa tarkoituksessa on itsensä huijaamista. Kuvia vain yksinkertaisesti on, ja niitä tuotetaan, liikaa – joka viikko viemme jätepaperiin sylillisen teoksia (painokuvia), joista renessanssiajan mesenaatti taatusti olisi maksanut hyvän hinnan.
Näkee selvästi, että Ojala on myös filosofi. Haastattelua edeltäneestä sähköpostista poimin vielä yhden ajatelman
Taide lähentää sinua itseesi, mutta voi hyvä tavaton miten pitkä matka on lähelle ja kuinka rankka taival – varsinainen Via Dolorosa.
Tapio Parkkari
