Related Articles
Veli Saarimäki on pikasuutareiden aatelia
erikoisin työtehtävä – kalukukkaro
Vanhan huulen mukaan suutari elää koroilla ja tekee töitä pohjapalkalla. Suutaria kehoitetaan myös pysymään lestissään. Jälkimmäinen ei pidä paikkaansa ainakaan nykyaikana, jolloin suutareiden työkenttä on laajentunut korkojen naputtaeluista avaimiin ja monenlaiseen muuhun osaamiseen. Sekään ei taida pitää paikkaansa, että suutarin lapsilla ei olisi kenkiä.
Vaasalaisen pikasuutari Veli Saarimäen ”Kantapaikka”-yritys toimii Vaasan Prismassa, on toiminut jo vuodesta 1988.
Suutaroimisen Veli aloitti vuonna 1983 kun armeijan harmaat vaihtui punaiseen takkiin. Punainen takki oli silloisen maailmanlaajuisen Mister-Minit-ketjun työasu.
Veli kiersi opissa Helsingissä, Kouvolassa, Seinajoella, Kokkolassa ja Vaasassa. Kiertolaisaikana pikapisteet tulivat tutuiksi. Veli kiersi paikkailemassa kollegoiden vapaita parin vuoden ajan kunnes sai ”auringonpistoksen” ja ajatteli, että miksi tehdä töitä jollekkin toiselle kun sitä voi tehdä itselle ja pisti vuonna 1985 loppuvuodesta ensimmäisen oman ”pajan” pystyyn Sepänkylän Ekstraan,,
Prismassa
Ekstrassa vierähti pari vuotta kunnes Veli oivalsi isommat kalavedet lähempänä. Muutaman palaverin jälkeen KPO ilmeisesti ymmärsi, että tuo kloppi vetää väkeä Prismaan, Siinä ei pitkään ”adleri suihkinut” kun suutarinverstas oli pystyssä.
Prismassa Veli naputteli ja teki avaimia yhteen soittoon aina vuoteen 2008 asti, jolloin uupumus iski. Veli oli rakentanut samaan aikaan Sarinsa kanssa pientä omakotitaloa lähes kahden vuoden ajan.
Äkkinäisiin päätöksiin tottunut Veli pyrki Wärtsilään tuttaviensa kautta, ja pääsikin. Ei muuta kuin suutariverstas pakettiin ja talliin odottamaan pään selkeämistä. Ja selvisihän se pääkin loipulta vuoden ja kahdeksan kuukauden jälkeen ja veri veti vanhalle alalle
Muutama puhelinsoitto KPO:lle, missä muistettiin nyt jo ”vanha” suutarimestari ja toivotettiin tervertuleeksi. Vuonna 2009 homma pyörähti uudelleen käyntiin ja on jattkunut tähän päivään asti.
Mitä kaikkea pikasuutari tekee ja mitä ei tee
-No, ensimmäiseksi tietysti kenkien ja laukkujen korjaukset ja kaikenlaiset nahkatuotteiden korjaukset, paitsi paksummat työt niin kuin hevosten valjaiden ja satuloiden korjaukset,joihin kone ei pysty. Lisäksi verstaan pienuus ei salli isojen erikois-koneiden pitämistä.
-Vielä avain-palvelut ja teroitus-palvelut, ei kuitenkaan enää luistimia eikä kairan teriä.
Mitä asiakkaan on hyvä tehdä ennen suutarillae tuloa.
-Mitä selkeämmin asiakas pystyy kertomaan, mitä haluaa, sitä helpommaksi tekeminen menee. Esimerkiksi kenkiä korkolappujen vaihtoon tuodessaan asiakas itse näkee vain ne kuluneet korkolaput ja laittaa ne pussiin kolmien muiden kenkien kanssaja ja ojentaa ne suutarille.
–Kun suutari alkaa korjailla niin hän huomaa että niistähän on saumojakin repeillyt ja muuta sellaista mutta vastaanottolapussa lukee vain 4pr eli korkolappujen vaihto.
-Tunnollinen suutari ompelee saumatkin, mutta ei välttämättä veloita ompeluista kun lapussa lukee korkolappujen vaihto.
Millaisena koet kässityön tulevaisuuden?
-Käsityön tulevaisuus näyttää valoisalta. Ihmiset osaavat arvostaa suutareita ja käsityön laatua, vaikka niihin kympin ale-laarikenkien korjauksiin meneekin kaksi tai kolmekinkymmentä euroa.
-Kaiverrusta Prismassa ei ole, jo olemassa olevien artikkeleiden laatu huononisi, jos johonkin väliin yrittäisin vielä sovittaa kaiverrukset. Liukuestevalikoimissakin olen supistanut jo vuosia koska suuret marketit ostavat suuret määrät samoja liukuesteitä ja näin ollen pystyvät myymään niitä paljon edullisemmin. Toki voin suositella hyviä merkkejä), koska lähes kaikkia malleja olen kokeillut.
Jokainen päivä on haaste
-Jokaisessa päivässä on niitä haastavia ja vähemmän haastavia töitä. Juuri sen vuoksi päiväni alkaakin aamuviideltä ja loppuu iltaviideltä. Saa ihan rauhassa pakertaa aamusella töiden parissa ilman keskeytystä.
-Llisäksi kotona on pikkuautotallissa kiiruspaja, jossa on tarvikkeita sekä myös samanlainen Adler ompelukone kuin Prismassa. Kiiruimpina aikoina vietän iltasella autotallissa tunteja viikossa ja valmistelen purkamalla ja liimaamalla tavaroita valmiiksi seuraavaan työpäivään.
Mikä työtehtävä on jäänyt mieleen?
-Kyllä suurin osa on pelkkää rutiinia. Kerran minulta pyydettiin solmuruoska, mutta sen valmistamisesta kieltäytyin ja kerran kalukukkaro. Siihen suostuin kun ei tarvinnut ottaa käsimittaa.
Oletko ajataellut laajentaa toimintaa?
-Mitään uutta aluetta en voi kuvitella lisääväni. Joskus tosin mietin, että kunpa voisin lisätä avainpalvelua mutta paljon ei pysty tilojen ahtauden ja pitkiksi venyvien päivien takia lisäämään.
-Tarkoitukseni on hypätä oravanpyörästä 60-vuotiaana, jos ollaan henkissä ja nauttia kiireettömyydestä saaressa Sarin kanssa, sanoo Veli Saarimäki – suutarimestari Vaasan Prrismasta.
Tapio Parkkari
