Related Articles
Järjestötoiminta Palosaarella 1909
E.K. Louhikon mukaan järjestötoiminta toi uutta uskoa ja toivoa työläisten elämään Vaasan Palosaarella viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Erityisesti Puuvillan työläisnaiset innostuivat toiminnasta.
Työväenyhdistyksellä oli suuri merkitys
E.K.Louhikko
Me teimme vallankumousta
Oy SuomenKirja Helsinki 1943
Niin kuin sanottu, minun Vaasaan tullessani 1909, elämä Palosaaren tehdasyhdyskunnassa oli aivan huliganismin ja juoppouden turmelemaa. Meidän työmme, vaikka sen itse sanonkin, jätti muutamassa vuodessa aivan silminnähtävää jälkeä.
Monet sellaiset nuorukaiset, jotka aikaisemmin olivat kuluttaneet aikansa väkijuomien käytöön ja kaduilla ja kujilla maleksimiseen, meidän onnistui vetää työväenyhdistyksemme toiminnan piiriin. Varsinkin voimistelu ja urheilutoiminta sitoi satamäärin poikia toimintaamme ja antoi heille harrastuksia; sittemmin heistä monet siirtyivätkin urheiluseurasta yhdistyksemme moniin muihin rientoihin, ammattiosastoihin ja työväenyhdistyksen tarjoamiin tehtäviin.
Mutta vielä suurempi oli muutos Vaasan Puuvillatehtaan yli tuhatlukuisen naistyöläisjoukon keskuudessa. Näistä tytöistä, joilla ei ollut mitään muuta ajankulua kuin käydä kaupungissa tanssi-iltamissa ja samoilla katuja edestakaisin nuorten miesten kanssa, onnistui meidän 1913 loppuun mennessä vetää piiriimme useita satoja — uskaltaisinpa sanoa, että melkein puolet koko tuon suuren tehtaan valtavasta työläisarmeijasta oli tavalla tai toisella liittynyt työväenyhdistyksemme vaiheille ryhmittyvään järjestötoimintaan.
Useat ammattiosastot joutuivat jäsenmäärässään toteamaan moninkertaisen nousun. Työväenyhdistyksen monet harrastukset saivat aivan ylen määrin tarjokkaita, ja nuoriso-osastomme jäsenmäärä kohosi parhaana aikana lähes 500 henkeen.
Toiminta oli todella vilkasta. Niinpä meillä alkoi näinä vuosina ilmestyä sosialidemokraattisen työläisnuorison viikkolehti »Työläisnuoriso». Lehden levittämiseksi oli sen toimitus järjestänyt koko maassa silloin toimivien iiuoriso-osastojen kesken kilpailun. Kilpailuun osallistuivat kaikki kaupunkien suuret teollisuuskeskukset, muistaakseni yli kymmenen nuorisoyhdistystä oli mukana. Me levitimme Palosaaressa lehteä niin runsaasti, että monet kuukaudet olimme levityskilpailussa ensimmäisenä johtavana yhdistyksenä. Muistan selvästi, mitenkä me varsinaisten tilausten ohella, joita oli parisataa, joka viikko myimme kolme, neljä, jopa viisikin sataa irtonumeroa tuolla suhteellisen pienellä alueella.
Muistan, mitenkä rinta pystyssä me myöhemmin nuorisoliittomme edustajakokouksessa alleviivasimme omia saavutuKsiamme. Esimerkiksi helsinkiläiset levittivät lehteä korkeintaan pari sataa kappaletta osastoa kohti, ja me pääsimme kuten sanottu usein puoleen tuhanteen. Urheiluseuramme toiminnasta ja saavutuksista voidaan esimerkkinä mainita, että kerrankin Vaasan voimistelu- ja urheilupiirin piirijuhlassa meillä oli naisten 10 x 100 m:n viestinjuoksussa 10 joukkuetta, toisin sanoen 100 puuvillatehtaan tyttöstä oli Vaasan urheilukentällä näyttämässä kuntoaan. Emme olleet toimineet ihan turhaan, oltakoonpa nykyisin naisten rata- ja kenttäurheilusta mitä mieltä hyvänsä.
Vaasassa-oloni muodostui useassa suhteessa käänteentekeväksi vastaisen elämäni kulkuun nähden. Sosialidemokraattisen puolueen ja ammattijärjestön toimesta järjestettiin Helsingissä joulukuussa 1911 ja tammi—helmikuuss 1912 ensimmäinen puolueopisto. Tähän opistoon koottii ammattiliittojen ja puoluejärjestöjen suosittamina ja apurahoilla 40 osanottajaa. Koska se oli puolueen ensimmäinen korkeakoulu, niin sinne koottiin lähinnä puoluetoiminnassa ja ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisimmin mukana olevat. Joukossa oli puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen palkattuja toimihenkilöitä, nuorempia sanomalehden toimittajia ja eri ammattiosastojen apurahoilla tulleita toimihenkilöitä.
Hyvin monet näistä kurssitovereistani tuhottiin Venäjällä vuosina 1936—1939 Karjalan kommunistipuhdistuksissa. Minä sain vaasalaisten toverieni kehoittamana suosittamana Metalliteollisuustyöntekijäin liitolta apurahan. Lisäksi Vaasan kunnallisjärjestö ja nuorisoyhdistys antoivat lisäapurahan, niin että tuon lähes kolme kuukautta kestäneen kurssiajan selvisin taloudellisesti. ss. 80-82
