Solceller | Lån | Näyttö | Paras Hiiri | Sammenlign Forsikring | Innbruddsalarm | alle kredittkort i norge | Billig Mobilabonnement
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Vapaudenpatsaan synty 1937

Näe syvemmälle Vaasaan: Vapaudenpatsaan synty 1937

Vaasa-lehti 6.3. 1937

Vaasan Vapaudenpatsaan syntymäsijoiltaVähän selostusta siitä, miten jättiläismäistä taideteosta valmistetaan. Vaasalle kirjoittanut Lauri Hyppönen

Kuva: Vaasa ennen ja nyt kaupunkiblogi

Koska pohjalaisista lienee kiintoisaa kuulla, millä asteella tuo jo luonnoskilpailunsa aikana paljon puhetta antanut Vaasan vapaudenpatsas nykyisin on, uskaltaudun kertomaan hieman seikkaperäisemmin sen maailmaantulon erivaiheista.Jokaisella taitaa tosin vielä olla muistissaan patsaan ulkomuoto, mutta siitä huolimatta kertailen senolennaisimmat osat.

Patsaan pääryhmän muodostavat kaksi talonpoikaissoturia, toinen seisten, voitonhurmaansahuutaen ja lakkiaan heiluttaen, kivääri vasemmassa kädessään, toinen kuoleva, maahan lyyhistyneenä, pidellenvasemmalla kädellä rintaansa ja oikeassa, maahan tukevassa kädessään miekkaa.

Tämä pääryhmä lepääkuutiomaisella jalustalla, jonka etusivulla, kylki jalustassa kiinni, on leijona, polkien etujaloillaan voittamaansalohikäärmettä. Jalustan molemmilla sivuilla on kaksi vertauskuvallista henkilökorkokuvaa ja takasivulla suurempi,Mannerheimia ja sotajoukkoja esittävä ryhmäreliefi.

Jalusta vuorostaan on loivasti nousevallaporrasrakennelmalla. Pääryhmä tulee valettavaksi pronssiin, jotavastoin jalusta hakataan tummanharmaaseengraniittiin, leijona ja korkokuvat himmeästi kiillotettuina.

Tämän suuren työnsä kuvanveistäjä Yrjö Liipola aloitti ateljeessaan Lallukan taidekodissa Helsingissä noin vuosisitten. Alusta alkaen on hänellä ollut apunaan turkulainen kuvanveistäjä Jussi Vikainen. Mutta koska pääryhmänsuuren korkeuden vuoksi ei työtä täällä kuitenkaan voitu suorittaa loppuun, alkoi taiteilija Liipola rakennuttaaviime keväänä itselleen Kauniaisiin taloa, johon oli suunniteltu patsaan suuruussuhteiden vaatima ateljeeri.Rakennustöiden aikana valmistettiin Lallukassa pääryhmän neljänneskokoinen pienoismalli sekä kahdensivureliefin ja jalustaleijonan vastaavat mallit.

Lukuunottamatta ensimmäistä, suurennettiin nämä välittömästilopulliseen kokoonsa saveen. Yli kaksi metriä korkealle leijonalle rakennettiin puusta runko, ja päälle pingoitetunrautalankaverkon varaan muotoiltiin pienoismallin mukainen ylväsasentoinen eläin.Pääryhmän mallin teknillisestä suorituksesta voi kertoa pitemmältikin. Kilpailuluonnos perustana tehtiinpatsasfiguureille jonkinlaiset luurangot raudoista ja lyijyputkista, vahvistettiin ne rautalangoin kiinnitetyilläpuunpalikoilla ja väännettiin asian vaatimiin asentoihin.

Näiden runkojen päälle muovailtiin mallia käyttäenmiehet ensin alastomiksi. Ehkä se tuntuu maallikosta tarpeettomalta, mutta välttyäkseen suurennetussakoossahelposti havaittavilta anatoomisilta virheiltä, tehdään näin. Siis miehet tehtiin tarkoin kaikkine lihaksineen.Sen jälkeen ympäröitiin pehmeä savi harsokankaalla, tyllillä, vastaten se siis ihoa. Nyt sai malli vetää ylleenpuolipitkän pomppatakin, jalkoihinsa polvista hauskasti löksöttävät sarkahousut ja lapikkaat. Alkoi siissavipoikien pukeminen savivaatteilla.

Ei nyt sentään tehty koko vaatekertaa paitoineen kaikkineen, vaanhuomioon ottaen näiden yhteisen paksuuden muovailtiin tietenkin vain ulkopuoli.Vaatteiden käsittelyllä veistoksessa on omat vaikeutensa. Ei ole sillä hyvä, että tekee niin kuin luonnossa näkee,vaan on nekin ”luotava”. Tässä patsaassa on taiteilija jättänyt tykkänään pois kaikki pienet ja epäveistoksellisetrypyt ja muovaillut patsaaseen vain suurimmat, tärkeimmät ja plastillisesti kauneimmat poimut ja laskokset.

Tässäpienoismallissa on jo otettava perspektiiviseikat huomioon. Koska patsas tulee pääasiassa katseltavaksi alhaaltakäsin, pitää esimerkiksi seisovan miehen yläruumista ja ylimmäistä kättä venyttää hieman, tehdä päät ja muutylimmäiset osat jykevimmiksi. Kasvojen piirteitä tulee selventää ja syventää, jotta ulkoilmassa muodostuisivarjoja ja ne luovat elämää, sanotaan. Muutenkin täytyi tässä mallissa suunnitella kaikki valmiiksi, sillälopullisessa koossa ei voi enää suuria muutoksia tehdä.

Eteläpohjalaiset Juuret Tietoa ja tarinoita 2/10Nämä edellä selostamani savityöt valmistuivat syyskuun alussa ja valettiin kipsiin. Ehkä tästä valamisestakin parisanaa. Savimallin päälle valettiin tarpeellisen paksu kipsikerros, jonka jähmetyttyä kaivetaan savi sisältä pois.

Täten muodostuneeseen muottiin valetaan vuorostaan kipsimassa ja vahvistetaan se raudoilla ja säkkikankaalla.Kun se on kovaa, hakataan muotti pois ja tuloksena on täysin savimallia vastaava kipsivalos. Jalustaleijonan jakahden korkokuvan kipsimallit lähettiin sitten Hämeenlinnaan, jossa Heinäsen kiviveistämö, sama joka tekieduskuntatalon kivityöt, hakkaa ne graniittiin. Töiden tultua tähän vaiheeseen, valmistui uusi ateljeeri Kauniaisissa ja lokakuun puolivälissä muutettiin sinne.

Talo itsessään vaatisi oman lukunsa. Sen luonnokset oli tehnyt taiteilija Liipola itse ja rakennuspiirustukset ent.vaasalainen arkkitehti Matti Visanti, (Björklund).

Kauniina, renessanssityylisenä se kohoaa mitä kauneimmallakalliorinteellä käkkyräisten, maalauksellisten mäntyjen ja suhisevien kuusien ympäröimänä. Jos tulet maantieltäpäin, näet ensin ateljeeriosan korkean, kellertävän päädyn viisi metriä korkeine vihreine ovineen. Sitten näet jooikealla nousevat pengermät askeleineen.

Loggian kauniit kaaret, joita tukevat sirot pylväät, kuvanveistäjänitsensä muovailemin korinttilaisin kapiteelein. Ikkunat vinoine ruuturistikkoineen ja kauniine kaarineen ovat kuinjossakin espanjalaisessa linnassa. Vihreätä räystästä kannattavat kattopalkitkin ovat koristeellisiksi muovatut. Jasisällä talossa on vielä ihastuttavampaa.

Vanhoja, kaunisviivaisia, tummia huonekaluja valkeiksi kalkittuja seiniävastaan, paljon maalauksia ja etsauksia seinillä sekä kuvanveistäjän omia töitä siellä täällä.Tässä ympäristössä, suuressa yli 7 metriä korkeassa ateljeerissa, jonka seinät ovat maalatut herkullisen himmeänpunaisiksi, aloitettiin taas työt.

Ensin valmistettiin tulevalle patsaalle vankka pyörivä jalusta. Laskettiin siihenmenevän yksistään saveakin neljättätuhatta kiloa ja lisäksi tukirautojen ja puurungon paino. Patsasta tulisi työnkestäessä voida kääntää valaistus- sekä muiden seikkojen mukaan. Tämän vankoista, ristikkäin liitetyistä lankuistakyhätyn jalustan päälle kiinnitettiin tarkoin lasketuille paikoilleen vahvat tukiraudat, joiden piti pitää pystyssä tuotuhansia kiloja painava savikolossi.

Näistä vahvin, viiden tuuman teräsputki asetettiin seisovan miehen painopisteeseen, ulottuen sen kaulaan saakka. Jalkoihin ja käsiin omat rautansa ja lisäksi kuvasta ulos tuleviaviisto- ja tukirautoja estämään jättiläisen kaatumisen. Nyt, kun meillä sitten olivat nuo tuet pystyssä, alkoi patsaansuurentaminen neljänneskokoisen pienoismallin mukaan.

Tätä suurennustyötä varten oli taiteilija hankkinuterikoisesti tähän tarkoitukseen suunnitellun suurennuskoneen eli avaruuspantografin, joka on ainoa laatuaanSuomessa. Se on kokoonpantu niveltyvistä duraluminiputkista ja vastapainojen avulla tehty höyhenkevyeksikäsitellä suuresta koostaan huolimatta. Kone voidaan asentaa suurentaman tai pienentämään määrätyt kerrat, tässätapauksessa neljä kertaa.

Kun nyt kone, kipsinen pienoismalli ja tulevan patsaan alusta asetettiin tarkoinmäärätyille paikoilleen, sekä seuraili koneenpienemmällä osoittimella mallikuvan pintaa, piirsi koneen pitempiosoitin ilmaan tarkalleen patsaan pintaviivan neljä kertaa suurennettuna. Ja jos siis pikkumalliin merkittyynpisteeseen painoi osoittimen, näki sen heti ilmassa koneen osoittamana. Ennen piti käyttää tarkoitukseen suuriaharppeja ja oli työ niinmuodoin ainakin kymmenen kertaa hitaampaa.Nyt alettiin rakentaa koneen opastuksella tukirautojen varaan patsasmiehille vahvaa puurunkoa.

Näin suurtapatsasta ei koskaan tehdä täydestä savesta, vaan täytetään sisusta ensin jollain muulla aineella, useimmitenpuurakennelmalla. Se tehtiin toisiinsa naulatuista lautapätkistä, ja aina jonkin jäsenen tultua tarpeeksi muotoonsa,lyötiin siihen rautanaulat osoittamaan vastaavia pisteitä pienoismallissa, joka oli merkattu niitä täyteen. Tulevanpatsaan pinta kulki näin ollen näiden pisteiden kautta.

Patsasjalustan ja apumallin ollessa pyöriviä, voitiin,kääntämällä molempia täsmälleen yhtä paljon, työskennellä patsaan joka puolella vuorollaan, koneen paikkaamuuttamatta. Miehet tulivat päivä päivältä yhä enemmän muotoonsa ja noin kolmen viikon kuluttua seisoiateljeerissä jättimäinen puu-ukkoryhmä toinen käsi ulottuen ateljeerin kattoon saakka. Nyt tarvittiin työhönsellaista materiaalia, jota ei luulisi kuvapatsaisiin tarvittavankaan. Edellämainitsemieni pistenaulojen varaanpingotettiin näet sopivasti paloiteltuna kananverkkoa, joka siis muodosti karkeapiirteisen, mutta patsaan muotojaseurailevan pinnan, ollen kuitenkin pari- kolme tuumaa lopullisen pinnan sisäpuolella. Tämän tilan täyttäisiverkon päälle muovailtava savi.

Eteläpohjalaiset Juuret Tietoa ja tarinoita 3/10

Ennen saven päällepanoa oli kuitenkin ratkaistava kysymys siitä, miten saada savi pysymään koko työn ajantarpeeksi kosteana ja muovailtavana. Vanha tapa peittää patsas väliajoiksi märällä vaatteella ei tässä soveltunut,sillä jättiläisten peittäminen ja riisuminen veisi suuren osantyöajasta. Sitä paitsi kuluttavat kankaat jo valmiiksimuovaillun pinnan kelvottomaksi. Tämän seikan ratkaisi taiteilija onnellisesti käyttämällä samaa menettelyä kuinpienoismallia tehdessä. Kyhättiin näet puuriu ́uista ja öljypaperista häkki, johon koko patsas mahtui. Häkki onjoka puolelta umpinainen, ollen yksi sivuista avattava, joten se voidaan vetää syrjään patsaan päältä työajaksi.

Työn loputtua iltaisin ruiskutetaan patsassavi ja häkin seinät märiksi ja säilyy kosteus siellä, pitäen savenmärkänä.Siis sen rautalankaverkon varaan levitettiin sitten savi ja sen muovaileminen alkoi käyttäen tukena mallissa japuurungossa olevia toisiaan vastaavia pisteitä. Työ sujuikin odotettua ripeämmin kolmen miehen läiskiessä märänsaven kimpussa aamusta iltaan.

Milloin sai olla katon rajassa, kuutisen metriä korkeiden tikapuiden varassa, jossasai pitää kielen keskellä suuta, milloin taas ryömiä ukkeleiden jalkojen sekamelskassa. Hauskasti siinä aikakuluikin, taiteilijan kertoillessa iloisia juttuja aurinkoisesta Italiasta ja Unkarista. Työ onkin jo niin pitkällä, ettäviime pyhänä kävi täällä patsaskomitea katsomassa sitä ja olivat näkemäänsä erittäin tyytyväisiä. Nyt onkin patsasvain lopullista ”silitystä” vailla. Sen jälkeen se valetaan vuorostaan kipsiin. Kipsi paloitellaan pronssivalunedellyttämiin palasiin ja Virtasen valimossa Helsingissä siirtyy patsas lopulliseen materiaaliinsa. Luonnosasteella ovat vielä kaksi sivureliefiä ja suuri Mannerheim-ryhmä korkokuva.

Lauri Hyppönen

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Merenkurkun mielenkiintoinen historia

Merenkurkun historiaa Koska Merenkurkku Pohjanlahden kapeimpana osana yhdisti Pohjanmaan ja Västerbottenin oppivat ihmiset täällä jo …

Vastaa