Strømkalkulator | Låne Penger uten Sikkerhet | Rådgivningsbyrå | Cateringfirma | Forsikringsselskap | Alarm | Kredittkort Reiseforsikring | Beste Boliglån 2019
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasalaisten elokuvateattereiden historiasta

Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasalaisten elokuvateattereiden historiasta

Jorma Ojaharju

Vaasan elokuvakuningas Nikolai Philp

Tutustu vaasalaisten elokuvateattereiden historiaan Nikolai Philipsin osalta. Nikolai Philp omisti Glorian, Rion, Hollywoodin, Scalan, sekä useita teattereita Vaasaa ympäröivällä maaseudulla.

1905 saivat vaasalaiset lukeakseen ilmoituksen jossa sanottiin, että ”Pysyväinen Kinematografi-Teateri elokuvia varten, ”Maailman Ympäri” on perustettu Hovioikeudenpuistikko 10.”

Myöhemmin tiloihin tuli Sarinin paperikauppa. Suurinpiirtein samalla paikalla sijaitsee tänään toinen Rewell Centerin Hovipuistikonpuoleisista sisäänkäynneistä.

Nimi lainattiin vuosi aikaisemmin perustetulta helsinkiläiseltä laitokselta, kuten seinäjokelainen elokuvamies Matti Sippola on kertonut. Se oli suuriruhtinaskunta Suomen ensimmäinen biograafiteatteri. Vaasan ensimmäisen omisti kauppias Emil Kock. ”Maailman Ympäri” muutti myöhemmin Kipinän taloon, missä kuuluisa Damcafe eli Naiskahvila sijaitsi.

Projektorin käyttämisestä vastasi 15-vuotias Felix Wester, joka vanhemmat vaasalaiset muistavat valokuvaamon omistajana. Vaikenemalla yritettiin tappaa se tosiasia, että nitraattifilmi syttyi helposti ja katsojia jopa kuoli elokuvapaloissa.

Huom! ei humbuugia

”Maailman Ympäri” sai kilpailijan 25.1.1906 kun G.L. Hasselblatt ilmoitti: ”Suuria elokuvaesityksiä Palokunnan talolla. Kuvia venäläis-japanilaisesta sodasta.”

Vaasassa kävi myös kiertäviä elokuvateattereita. Esimerkiksi Fernanderin ja Hallsethin ensinäytännöt annettiin niinkin komeassa paikassa, kuin kaupungintalon juhlasalissa. 28.2.1906 ilmestyi Palokunnantalolle teatteri nimeltä ”Suomen Ympäri.” Huom! Ei humbuugia. American Bioscop antoi näytöksiä Ernstissä.

Seuraavana vuonna avattiin Palosaarella E. Cooperin Kinematografiteatteri nimeltä ”Maan Ympäri.” Vaasan toinen kiinteä elokuvateatteri avattiin Waasan Pankin talossa, joka myöhemmin tunnettiin Helsingin Osakepankin rakennuksena ja jonka oven yläpuolella luki 2000-luvun alussa Kotipizza.

Kysymyksessä oli Biografi-teatteri, jonka omistivat herrat Damsten ja Nylund. Samat miehet avasivat myös Pitkäkatu 32:ssa, Wiikin talossa Premiäri-Biografin 30.11. 1907. Teatteria hoiti liikemies Iisakki Kesti.

Kun ilmoitukset paisuivat novelleiksi

Vaasan Elokuvakuningas Nikolai Philp julkaisi 16.1. 1945 kummallakin kotimaisella vihkosen nimeltä: ”Vaasan Elokuvateatterit Filmin Puolivuosisadan Taitteessa.” Elokuvan keksimisestä tuli samana vuonna kuluneeksi 50 vuotta. 1945 oli myös Philpin 25- vuotisjuhlavuosi elokuvamiehenä Vaasassa.

Kysymyksessä oli tulevaisuuden ala. Kysymyksessä oli Uskomaton Keksintö, Ihme, ja Suuri Bisnes. Pieneen kaupunkiin ei joka kortteliin teatteria mahtunut, eikä hintakilpailua halunnut kukaan.

Oli siis kilpailtava esitysten paremmuudella, jopa tuuletusilman laadulla, jne. Nikolai Philp kertoo hauskasti teattereitten omistajien välisestä armottomasta ilmoituskilpailusta, jossa naapurin yritystä mollattiin olan takaa ja omaa kehuttiin. Ilmoitukset paisuivat monasti novelleiksi.

Olympia/glorian paikalla anttila

Ensimmäisen maailmansodan alkamisen vuonna 1914 oli Vaasassa jo useita teattereita, ja paloviranomaiset katsoivat aiheelliseksi laatia Nikolainkaupungin elokuvateattereitten paloturvallisuutta koskevat säännöt.

16.1. 1911 avattiin juhlallisin menoin Olympia-teatteri. Rakennus purettiin maaliskuussa 1937 ja tilalle rakennettiin Gloria, jota ylistettiin erääksi maan komeimmista elokuvateattereista. Glorian rakennus purettiin 1986 ja tilalle rakennettiin Anttilan tavaratalo.

Scala avattiin 10.10 1909 ja teatteri Esplanad Hovipuistikko 10 26.9.1913. Sen nimi vaihdettiin Maximiksi 1915. Paikalla sijainnut puutalo purettiin 1938 ja tilalle rakennettiin KOP:n kivimuuri.

Työväen Elävätkuvat aloitti 18.10.1913 Pitkäkatu 53:ssa, nykyisen kaupunginteatterin vieressä. Kiihkeä ilmoituskilpailu päättyi 1919 ja vuonna 1921 siirtyivät kaikki Vaasan elokuvateatterit Nikolai Philpille. Hän oli päättänyt pelastaa ne lamasta, johon murhaava ilmoituskilpailu oli ollut ne ajamassa.

Bio-Bio aloitti 1938

Vuonna 1928 perustivat herrat Siltala ja Saarinen elokuvateatteri Kinon Kauppapuistikko 9:n ja kireä kilpailu alkoi uudelleen. Kino siirtyi Philpille ensimmäisen kerran 1933 ja toiminta jatkui nimellä Bio-Kino. Sen nimi vaihdettiin Gloriaksi ja se muutti Hovioikeudenpuistikolle.

Toisen kerran teatteri joutui Philpin haltuun 1942, jolloin sen nimeksi kilpailun jälkeen tuli Rio. Se oli Kauppapuistikolla suunnilleen siinä, missä City-Marketin kahvila sijaitsi.

Ensimmäinen äänielokuvaesitys annettiin Scalassa 19.10. 1929. 930-31 pulakausi vahingoitti alaa ja hintoja oli pakko laskea. Scalassa saattoi nähdä hupailun nimeltä ”Lyhykäinen ja Paksunen” kuudella markalla. Bio-Bio aloitti Palosaarella 23.9.1938. Teatterin omisti mies nimeltä Vihore. Kinema aloitti 22.3. 1942. Sen omisti Adams-Filmi Helsingistä ja nimellä Adams teatterit tänään kulkevatkin.

Kuka tulee kenenkin kanssa?

Nikolai Philp omisti Glorian, Rion, Hollywoodin, Scalan, sekä useita teattereita Vaasaa ympäröivällä maaseudulla. Philpin teatterit toimivat 50 vuoden ajan, mikä lienee Suomen ennätys. Kuningas harrasti elokuvaamista itsekin. Lyhytfilmi ”Muistoja Vaasasta” esitettiin muutama vuosi sitten uudessa Gloriassa ja työväenopistolla. Mukana olivat suojeluskuntalaisten paraati, kaupungin halki rientävä karnevaalikulkue, lakkiaiset, promenaadilla olevia vaasalaisia, jotka nostivat hattua tunnetulle kuvaajalleen.

Mukana oli mm. Einar Hagman, joka pakinoitsi Vasabladetiin nimimerkillä ”Neger.” Ohi vilahtavat myös maaherra K.G.R. Ahlbäck, sekä poliisimestari Armas Somero.

Philp kuvasi myös Vapaudenpatsaan paljastustilaisuuden heinäkuussa 1938. Läsnä olivat kenraali Mannerheim, presidentti Kyösti Kallio, lottajärjestön puheenjohtaja Fanny Luukkonen, jne.

Vanha Gloria oli siitä ainutlaatuinen elokuvateatteri koko Euroopassa, että sisään saliin käveltiin valkokankaan alta. Nikolai Philpin mielestä paikoillaan jo istuvaa yleisöä saattoi kiinnostaa se, kuka tuli sisään ja kenen kanssa.

Bolsheviikit eivät tunnustaneet yrittäjyyttä

Nikolai Philp syntyi alahärmäläisen suutarin poikana Moskovassa vuonna 1890. Hän opiskeli Teknillisessä instituutissa ja työskenteli jonkin aikaa Siemensillä Saksassa.

Vallankumousvuonna 1917 Philp oli Moskovassa, mutta joutui pakenemaan, koska bolsheviikit eivät tunnustaneet yrittäjyyttä. Philp myi nimittäin kuumemittareita. Hän matkusti Puolan kautta Tukholmaan, missä tapasi tulevan vaimonsa. Vuonna 1920 Philp tuli Vaasaan uusimaan passinsa, koska se aikoinaan oli juuri Vaasassa annettu.

Karl Sahlgrenin dokumenttifilmissä ”Elokuvakuningas” (1969) Philp kertoo, kuinka hänestä tuli elokuvateatterin omistaja:

– Menin kapakkaan nauttiakseni lasillisen, pari, ja tapasin hauskan ruotsinmaalaisen, joka omisti elokuvateatterin Vaasassa. Illan päätteeksi huomasin olevani tuon teatterin uusi omistaja ja päätin jäädä tänne.

Ironian huippu – lahjaksi teevee

Vuonna 1960 alkoi television voittokulku toden teolla jaelokuvayleisö kutistui murto-osaan siitä, mitä se oli kulta-aikoina ollut. Elokuvan alamäki alkoi.

Vaasaa käsittelevät teokset eivät mainitse elokuvakuningas Nikolai Philpiä. Ehkä siksi, ettei hänen aikalaiskuvauksiaan mielletty kulttuuriksi. On kuitenkin olemassa juhlajulkaisu hänen monikymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi, sekä Karl Sahlgrenin elokuva, joka valmistui 4 vuotta ennen Philpin kuolemaa.

Minkäänlaisia huomionosoituksia hän ei koskaan esimerkiksi kaupungilta saanut. Alan ihmiset toki huomioivat Nikolai Philpin elämäntyön ja lahjoittivat hänelle televisiovastaanottimen. Philp suhtautui ymmärtävästi hienostuneen ironiseen eleeseen ja otti lahjan vastaan. Tänään tilanne on toinen. Televisiosta, videoista ja internetistä huolimatta elokuva menestyy ja lippujen hinnat ovat karkaamassa pilviin. Myös kotimainen elokuva menestyy. 1950-luvun Suomi-filmejä katsoessaan tunsin joskus häpeää tekijöitten puolesta. Vielä tänäänkään en osaa iloita kotimaisten elokuvien sisällöstä, mutta kysymys saattaa tietenkin olla aikaisemin muodostetusta tottumuksesta.

Jorma Ojaharju

Jorma Ojaharju kertoi taistelleensa itsensä omin käsin köyhyydestä äärimmäiseen kurjuuteen Jorma Juhani Ojaharju16. lokakuuta 1938 Vaasa8. helmikuuta 2011 Helsinkoli vaasalainen kirjailija. Ojaharju toimi merimiehenä, nyrkkeilijänä, sukeltajana, panostajana ja satamatyöläisenä ennen kuin ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1966. Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Kaikkiaan Ojaharjulta ilmestyi yli 40 kirjaa ja lisäksi kuunnelmia ja näytelmiä. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 2010 julkaistu omakustanne Unholan ulapoilta dementian dyyneille ´. (Wikipedia)

 

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmällea Vaasaan: Vaasalaiset tanssipaikat

Vaasalaiset tanssipaikat Tanssiiko nykynuori enää yleisissä tansseissa? Onko sellaisia enää olemassakaan muuta kuin seniori-ikäisille? Kerro …

Vastaa