Solcelleanlegg | Forbrukslån | Billig Eiendomsmegler | Headsetti | Sammenlign Forsikringer | Brannalarm | Kredittkort med Rabatter | Billigste Telefonabonnement 2019
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Jussi Kangas: Maaherrantalon kummitus

Jussi Kangas: Maaherrantalon kummitus

Maaherrantalon kummitus

Pohjanmaan historiallisen museon hallinnassa oleva Maaherrantalo rakennettiin vuosina 1863-65 lääninarkkitehti C. A. Setterbergin suunnitelman mukaan. Kun talosta tuli kuvernöörien virka-asunto, siihen rakennettiin uusi porrashuone 1890 Backmansson & Thesleffin suunnittelemana. Alkuperäiseen taloon tuotiin rakennustiilet Ahvenanmaalta 1854 rikkiammutusta Skarpansin eli Bomarsundin venäläisestä linnoituksesta.

Vanha tarina kertoo, että talossa kuuluu öisin huutoja ja juoksuaskeleita, joiden arvellaan olevan venäläisen Teluschkinin jättämiä, kun hän ajaa takaa Annaa, ahvenanmaalaista tyttöä tulituksen alla olevassa linnoituksessa. Tämä tarina liittyy vanhaan tarinaan Annasta ja Eerikistä.

Anna ja Erik

Anna oli vanhan luotsin tyttärentytär ja asui hänen ja hänen ramman, sokean vaimonsa luona pienessä saaressa Bomarsundin lähellä. Eräänä heinäkuun aamun 1853, auringon heittäessä keisarillista valoaan siniselle vedelle ja metsäisten saarten vuorisille rannoille tuli nuori mies, jolla, kuten kerrotaan, oli harvinaisen kirkkaat siniset silmät, sou­taen Jomalasta Lumparnin ylitse, vanhan luotsin luo pyytä­mään hänen tyttärentytärtään Annaa vaimokseen. Tämä nuorukainen oli Erik. Mutta ukko osoitti kirottua tornia ja epäsi ilman muuta hänen pyyntönsä. jos kykenet poista­maan tornin, saat Annan vaimoksesi, ukko vielä lisäsi. Erik tahtoi tietää, mitä ukolla oli tornia vastaan, jolloin vanha luotsi kertoi venäläisten sotamiesten vieneen hänen vai­monsa ja Annan äidin torniin ja rääkänneen heitä siellä sillä seurauksella, että edellisen selkä katkesi, joten hänestä tuli sekä sokea että rampa, ja jälkimmäinen kuoli pahoinpite­lystä. Nuoren Erikin retken tuloksena oli, että hän päätti myydä Jomalassa sijaitsevan talonsa ja muuttaa Annan kanssa Ruotsiin, jonne luotsi myös aikoi lähettää Annan.

Tuli vuosi 1854. Eräänä maaliskuun aamuna tuli Erik ajaen Lumparnin jään ylitse luotsin saarella olevalle mökille. Nyt he menevät kihloihin hän on myynyt talonsa ja suun­nittelee muuttoa ”vanhaan maahan”. Seuraavana aamuna Erik lähtee takaisin, iloiten onnistumistaan.

Mutta kaukana pohjoisessa häämötti kirottu torni. Tulee kevät ja tulee kesä. Erik on koettanut hankkia passia Ruotsin matkaa varten, mutta epäonnistunut puu­hissaan. Nyt hänessä herää tuuma paeta Grisslehamniin ja hän matkustaa Bomarsundiin uskoakseen suunnitelmansa kihlatulleen. Anna panee kuitenkin vastaan ja tahtoo odot­taa syksyn tuloa. Tyytymättömänä tähän Erik katselee ikku­nasta ulos ja huomaa tornin. Hän pui nyrkkiänsä.

”Kirottu torni, jos olisitkin poissa, sinun on kaikki syy”. Hän matkustaa taas kotia.

Pian tämän jälkeen ilmestyy venäläinen aliupseeri näyt­tämölle. Hän on saarelle sijoitetun vartioston päällikkö. Ryssä ostaa Annalta jauhoja ja kaloja ja mielistelee häntä makeilla sanoilla. Muutamana iltana hän on tavallista rempseämmällä tuulella luotsi oli matkoilla ja hän saa ostaa tilkun tämän viinaa ja lopuksi hän kosii Annaa minkä jälkeen hän jää päihtyneenä makaamaan rantakiville. Nyt pitää Anna tilannetta vakavana ja päättää vihdoin paeta, ottaen mukaansa välttämättömimmät talouskalut ja ramman isoäitinsä. Paikalle saapuu nyt sattumalta Erik, joka luonnollisesti joka suhteessa hyväksyy pakosuunnitel­man, ja seuraavana aamuna molemmat alkavat viedä talon tavaroita rannassa odottavaan veneeseen. Palattuaan vartiostoonsa aliupseeri on saanut aika läksy­tyksen eräältä äskettäin sinne saapuneella luutnantilta, ja puolustaakseen poissaoloaan hän kertoo upseerille Annan olevan vakoilijain palveluksessa.

Luutnantti päättää lähteä määräpaikalle aliupseerin seurassa toimeenpannakseen kuu­lustelun, jolloin luutnantti määrää aliupseerin tulkiksi, vaikka itse hyvin taitaa ruotsia. Aliupseeri, joka ei ole selvillä uuden luutnantin kielitaidosta, tulkitsee väärin sekä kysy­mykset että vastaukset sillä seurauksella, että luutnantti tuomitsee hänet piestäväksi. Tämä tapahtuu Erikin ja Annan ollessa läsnä. Luutnantti ilmoittaa sen jälkeen, että hänen virtaansa puolesta valitettavasti täytyy kieltää nuorta paria pakenemasta, mutta takaa heille samalla turvallisuuden.

Kuluu muutamia päiviä. Nyt suhisevat vihol­lisen luodit Bomarsundin ylitse ja hieno luutnantti on kaa­tunut. Tässä tarjoutuu aliupseeri Teluschkinille, joka kut­suu itseään ”neljännentoista arvoluokan aatelismieheksi” ­tilaisuus kostoon. Kun pommitus keskeytyi vähäksi aittaa, hyökkäsi ryssä muutamien sotamiesten seuraamalla tupaan. ”Olet vankini, roisto”, hän huusi ja lähestyi miekka paljas­tettuna. Erik tappoi kirveellä yhden sotilaan ja Anna nokesi uuninluudalla ”neljännentoista arvoluokan aatelismiehen” kasvot, mutta lopuksi heidät molemmat voitettiin ja sidot­tiin käsistä ja jaloista. Mutta jälleen pamahtivat tykin­laukaukset ja ryssät katosivat suunniltaan pelosta, jättäen sekä Annan että Erikin sidottuina tupaan, joka sytytettiin tuleen.

Rampa isoäiti oli kuollut halvaukseen. Pian ryssä palasi ja vei kihlatun parin mukanaan ”kirottuun torniin” jonne heidät teljettiin. Tässä toivottomassa tilanteessa Erik ja Anna pian. huomasivat, että heidät erotti ainoastaan lautaseinä. He saat­toivat keskustella ja päättivät valmistautua kuolemaan, sillä ei tuntunut todennäköiseltä päästä elävänä ”kirotusta tornista”. Erik huokasi ja itki, mutta Anna lohdutti; tornin syvyy­dessä taistelivat nämä molemmat sielut kanan ja katkerasti keskenään; epätoivo taisteli toivoa vastaan, mutta rakkaus ja usko olivat toivon liittolaisia.

Yht’äkkiä kuului melua. Teluschkin tuli Annan luokse. Hän oli julman ja kamalan näköinen, ruoska kädessään. Erik antoi puukkonsa Annalle. Ryssä herjasi uhriansa kot­vasen aikaa ja ilmoitti sitten tuominneensa Annalle kaksi­kymmentäviisi paria raippoja. Kun hän sanoi ryhtyvänsä tähän toimitukseen, kohotti Erik äänensä lautaseinän takaa, mutta sai siihen vastaukseksi, että hän itse aikanaan saisi kärsiä saman rangaistuksen. Ryssä lähestyi, jolloin Anna, vihasta kuohuen, paljasti puukkonsa. Tästä ryssä sai aiheen muistuttaa siitä, kuinka kuusitoista vuotta sitten kävi kahdelle naiselle, jotka tässä samassa tornissa olivat niskoitelleet ylivaltaa vastaan ja Anna sai nyt tietää, että sama julma mies oli lyönyt hänen oman äitinsä kuoliaaksi ja hänen äidinäitinsä rammaksi. . . Samassa silmänräpäyksessä, jolloin ryssä kohotti ruos­kansa antaakseen Annalle ensimmäisen iskun, onnistui Eri­kin tunkeutua vankikoppiin lautaseinän lävitse ja lyödä ryssä maahan.

Samassa tärisytti kirottua tornia jymyävä pamahdus. Ranskalainen tykistö oli avannut tulen. Erik laski peläs­tyksissään ryssän käsistään ja tämä hävisi kiireimmän kau­palla. Pommitusta jatkui. Anna luki synnintunnustuksen ja rammalta äidinäidiltään oppimiaan virsikirjan rukouksia. Ryssä oli kiireissään unohtanut lyhdyn vankikoppiin ja sitä paitsi jättänyt oven auki.

Molemmat vangit ottivat lyh­dyn mukaansa ja lähtivät portaille. He kulkivat monen suljetun oven ohitse kunnes vihdoin saapuivat avonaiselle, mutta siellä olikin ruutisäiliö. Erik aikoi heittää palavan lyhdyn siihen, mutta Anna vastusteli. Kuului askelia. Erik kulki rohkeasti eteenpäin pitäen lyhtyä edessään, niin että lyhdyn valo sattui vastaantulijan silmiin. Tämä oli Telusch­kin. Valo häikäisi hänet. Hän sieppasi lyhdyn ja jatkoi hoippuen matkaansa. Erik näki hänen menevän ruutisäi­liöön, jota hän erehdyksissään luuli vankikopiksi. Erik ja Anna kiiruhtivat ulos ja riensivät kauas kentälle.

– – – Rummut tärisivät, komentosanoja ja sota­huutoja kuului, kimakat vihellyspillit ja metsästystorvet vinkuivat, kaikuivat ja rämisivät kaikkialla. Heidän päit­tensä ylitse suhisivat kuulat kuin jättiläispaarmat ja tässä kauheassa metelissä kuului ylinnä tykkien tahdinmukainen pauke. Yht’äkkiä leimahti savupilvistä tavaton tulimeri ja seuraavassa tuokiossa kuului sellainen jyrähdys ja jymy, että maa tärisi ja korvat menivät umpeen. ”Kirottu torni” räjähti ilmaan… Taistelun päätyttyä kuulusteltiin Erik ja Anna ja molemmat päästettiin vapaiksi. Nyt ilmaantui myös vanha luotsi, joka kesän aikana oli palvellut eräässä ranskalaisessa sotalai­vassa. Hänellä oli hyvänä ystävänä muuan naisravintoloitsija ja tarjosi kihlapariskunnalle viiniä. Ranskalainen kenraali pani käyntiin rahankeräyksen, josta kertyi paljon enemmän kuin mitä ukko ja Anna olivat ennen yhteensä omistaneet.

Sellainen on lyhyesti Bomarsundin Erikin ja Annan lemmentarina, kertomus Ahvenanmaan tytön uskollisuudesta ahvenanmaalaista sulhastaan kohtaan ja kertomus siitä, kuinka hän halveksi ryssää, joka esiintyi ”neljännentoista arvoluokan aatelismiehen”, Ivan Teluschkinin hahmossa.

”Kirottuun torniin” päättyy kuvauksemme linnanrau­nioista. Kuvaukseen läheisesti liittyy sotavanhuksen kertomus muistoistaan vuoden 1854 ajoilta, jolloin sodan ukkonen jyrisi Ahvenanmaan rauhallisilla seuduilla. Nyt kulkee matkailija linnoituksen valleilla ja soraläjillä, linnoituksen, joka kerran oli aiottu ”Pohjanlahden avaimeksi”. Lumparnin aallot loiskivat rantaa vastaan…

Jussi Kangas

Jussi Vihtori Kangas (18.11. 1936 Ylistaro -11.04. 2012) Jussi Kangas (69) oli historiafriikki. Henkilöhistoria, ihmiskohtalot ja tapahtuneen yleiset ja salatummat yhteydet vetivät Kangasta vastustomattomasti puoleensa.

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Wolffilla oli suurperhe

Ulkovaasalainen/Heikki Halonaen/ 25.7. 2015 Kauppaneuvos C.G.Wolffin perhe on jo 1800-luvunkin säätyläisten mittapuun mukaan suurperhe, vaikka …

Vastaa