Related Articles
Home on salakavala vieras. Se ei paljon tarvitse: kosteutta, lämpöä ja ravintoa sekä suotuisat olosuhteet. Homeen kaveri on vesi. Vesi on liukas luikku. Se juoksee, valuu ja tippuu. Se tiivistyy, höyrystyy ja imeytyy.
Vettä on vaikea pidätellä.
Vanhat hirsitalot ja umpitiiliset rakennukset pitivät veden eri olomuodot loitolla. Ne toimivat ja hengittivät luonnollisella tavalla. Ne hyväksyivät veden ja pitivät sen myös kurissa.
Katot ja muut piti vain pitää kunnossa. Vesi oli paremminkin talon ystävä kuin vihollinen.
Ihminen on viisas ja ahne. Keksittiin uusia materiaaleja, uusia tapoja rakentaa ja muuta. Virheitä tehtiin. Sutta tuli, mutta annettiin tulla vain.
Virheitä ruvettiin korjaamaan asetuksilla ja kaiken maailman normeilla. Ikävä kyllä kosteus ja home eivät uskoneet asiantuntijoiden laskelmia eivätkä normien määräyksiä. Eivätkä usko.
Vesi ei ole oppinut liikkumaan laskelmien ja normien mukaan. Se kulkee omia polkujaan rakennuksissa ja rakenteissa. Korjaaminenkaan ei etene. Hometaloissa ongelmat pahenevat ja uusia syntyy liukuhihnalta.
Herää epäilys: haukutaankohan me väärää puuta. Pitäisiköhän jonkun tietoviisaan tutkijan panna kyseenalaiseksi materiaaleja, rakenteita ja rakennustapoja? Ja niputtaa samaan syssyyn myös normit. Josko sitä kautta löytyisi ratkaisuja. Vai?
Jaakko Vainionpää
arkkitehti
Vaasa
