Related Articles
Näkökulma ydinvoimaan
Harri Hakala tunnustautuu ydinvoiman kannattajaksi. Lue kuitenkin pakina ennen kuin olet valmis vetämään sen pöntöstä.
Elämme aikaa, jolloin keskustelu ydinvoimasta käy samaa jalkaa ilmastonmuutoksen kanssa. Molemmat lämpiävät. Ilmaston lämpiämisestä vallinnee kohtalainen yksimielisyys, kun äänenpainot jopa Yhdysvalloissa – tosin varsin verkkaisesti – alkavat muuttua. Yksimielisyys ydinvoimasta sitten onkin jo toinen asia.
Aihe on ajankohtainen. Silti tarkoitus ei ole tässä ryhtyä mielipiteenmuokkaajaksi – sen enempää puolesta kuin vastaankaan – vaikka henkilökohtaisesti ydinvoiman kannattajaksi tunnustaudunkin.
Tuo tunnustautuminen ei tarkoita, että väheksyisin tai peräti kieltäisin ne negatiiviset ilmiöt, joita ydinvoimalla tuotettuun energiaan eittämättä liittyy. En myöskään väitä, että ydinvoima olisi ratkaisu ilmastonmuutokseen, kuin korkeintaan ensiapuna.
Oma, aiemmin varsin varauksellinen suhtautumiseni ydinvoimaan, alkoi muuttua sen myötä, kun tieto aiheesta itselleni alkoi lisääntyä. Ydinvoimalla tuotetussa sähkössä ei itsessään ole mitään kummallista. Vaikka ydinteknologia on vaatinut monimutkaisten teknisten ongelmien ratkaisemista, sähköä syntyy samalla perusajatuksella kuin hiili- tai öljyvoimaloissa. Tapahtumaketju on erittäin yksinkertainen. Vettä keitetään, jonka seurauksena syntynyt höyry ohjataan pyörittämään turpiineita, jotka edelleen pyörittävät sähköä synnyttäviä generaattoreita. Ero on ainoastaan tavassa, millä veden keittämistä edellyttävä lämpö tuotetaan. Hiiltä ja öljyä polttoaineena käyttävissä voimalaitoksissa lämmön aikaansaamiseksi poltetaan mainittuja aineita. Ydinvoimalassa lämpö syntyy uraanipolttoaineen sisältämien atomiydinten haljetessa.
Huolimatta siitä, että sähkön syntymisprosessi itsessään on varsin yksinkertainen, ainoastaan typerys väittäisi, että ydinvoiman käyttö energiatuotannossa olisi täysin ongelmatonta tai peräti idioottivarmaa. Ydinvoimaloiden käyttöhenkilöstöltä edellytetään huippuosaamista ja ammattitaitoa, joka takaa asianmukaisen toiminnan myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. 30 vuotta suomalaista ydinvoimatuotantoa ilmentää perinteitä, mutta antaa myös oikeuden ja perusteet odottaa, ettei jatkossakaan tapahdu lipsumisia.
Ydinvoimalla tuotetun sähkön plussaksi voidaan sanoa saasteettomuus ja kohtuullinen hinta. Miinuspuolella painavat ensinnäkin uraanin louhinnassa mahdollisesti ilmenevät ongelmat, mutta sitäkin painavampana – käytetty polttoaine. Suomen kallioperä on varsin hyvä sijoituspaikka käytetylle ydinpolttoaineelle. Siitä huolimatta olen valmis myöntämään ongelman olemassaolon. Olen kuitenkin optimistinen ja perustan toiveikkuuteni ajatukseen, että suunnilleen kaikki nykyisin käytössä oleva tekniikka – pyörää madollisesti lukuun ottamatta – on nykymuodossaan korkeintaan ehkä parisataa vuotta vanhaa. On enemmän kuin ilmeistä, että käytetty ydinpolttoaine on ongelma ainoastaan meille. Tulevaisuudessa sille mitä todennäköisimmin tullaan keksimään ehkä hyvinkin hyödyllistä ja tarpeellista käyttöä.
Toistan vielä lopuksi, että tämä puheenvuoro ei ollut kannanotto ydinvoimaan sinänsä, vaan allekirjoittaneen henkilökohtaisen näkemyksen lyhyt esittely vielä lyhyimpine perusteluineen.
