Related Articles
Palosaaren kujilla hurjaa elämää
On mielenkiintoista nähdä, synnyttääkö Vaasan kaupunginteaterin Ruukinkuja näytelmä myös kiinnostuksen kirjailija Venny Kontturin Palosaarta kohtaan. Ruukinkujan ensi-ilta on 05.11. 2010.
E.K.Louhikon kirjan ”Me teimme vallankumousta” Vaasan Palosaarta koskeva luku antaa varsin realistisen kuvan elämästä Palosaarella viime vuosisadan alussa. Tämä aikalaiskuvaus selittää omalta osaltaan myös kansalaissodan synnyn syitä.
Lue Louhikon teksti jatkolinkistä.
Merkillepantavaa on Louhikon tekstissä luja usko sivistyksen voimaan. Työväenyhdistyksen toiminnan kautta ns. tavallisella työläisellä oli mahdollisuus nousta arjen yläpuolelle ja löytää aineksia oman taloudellisen aseman ja koko työväenluokan aseman parantamiseen.
Salinin konepaja oli Suomen kurjin
E.K. Laiho tuli Vaasaan Salinin konepajalle v. 1909. Vuonna 1920 hän muutti poliirttisista syistä sukunimensä Louhikoksi vuonna 1920. Laiho asui Vaasaassa ollessaan Palosaaren ”Tynnyrinmäellä” Silloisen Torikaadun varrella sijaiasi yksi maamme ensimmäisistä osuustoiminnallisista asuintaloista, Oma-Apu”. Talon lopputarkastus oli 10. lokakuuta 1920.
”Tähän taloon muuttajat olivat Palosaaren valveutuneimpia työväenjärjeastöjen jäseniä ja osuuskauppaihmisiä”. (Albin Paassola: Muistoja Vaasan Präntööltä ja vähän muualtakin.)
Kirjan takakansi kertoo tekijästä mm:
E. K. Louhikko — oli monivaiheinen mies. Vuoden 1918 punakapinassa hänestä tuli raskaan teollisuuden johtaja ja viimeisten joukossa hän pakeni Viipurista Neuvostolaan, missä päätyi mm. valloittamaan Karhumäkeä silloisilta englantilaisilta miehitysjoukoilta.
Louhikko, E. K.: Teimme vallankumousta. Suomen Kirja: Helsinki 1943.
JOS LAINAAT TÄLTÄ SIVULTA, MUISTA MAINITA MYÖS LÄHDE.
Linkkejä Venny Kontturi-sivuihin ja Palosaarta koskeviin sivuihin:
Präntöö on oma maailmansa
Kaupungista katsottuna Palosaari vaikutti aivan toiseltä maailmalta kuin miten yhteiskunnallisesti orjentoituneet palosaarelaiset sen kokivat. E.K. Louhikko antaa asiasta aikalaiskuvan:
”Palosaaren Työväenyhdistys ja sen ympärille muodostunut nuoriso- ja ammattiyhdistystoiminta monine sivu-harrastuksineen oli niinä vuosina Vaasan työväen kaiken aktiivisen toiminnan keskus. Kaupunkilaiset, jotka suurella työväentalolla toimivat, eivät useinkaan kyenneet saamaan sellaista vireyttä ja yhtä suuria joukkoja liikkeelle. Nuoriso-osaston toiminta lähinnä oli minulle keskeisin, sillä jouduin niihin aikoihin myös hoitelemaan vastaperustetun Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin sos.dem.nuorison piirijärjestöjen sihteerin tehtäviä.
Työväenyhdistyksen lisäksi kansansivistyksestä piti huolen Palosaaren Tehtaankoulu, Palosaaren kansakoulu ja kirjasto- ja lukusalitoiminta, joka oli alkanaut jo 1884.
Toiminta työväenjärjestöissä ja opiskelu organisoint uneeen työväenliikeen parissa oli sadoille palosaarelaisille tie sivistyksen lähteille. Oli sittenkysmys kursseista, luennoista, Sirola Opistosta tai Moskovan puoluekoulusta. Tämä linja jatkui aina meidän päiviimme saakka.
Mm. ”Minun tarinani – Kerrottuna vuonna 2000 -kooste. SDNL:n ex-jäsenten muistelmia. Vaasa 2000.
Töissä Palosaarealla
E.K.Louhikko
Me teimme vallankumousta
Oy SuomenKirja Helsinki 1943
Sivut 76-79
E.K.Louhikon kirjan Vaasan Palosaarta koskeva luku antaa varsin realistisen kuvan elämästä Palosaarella viime vuosisadan alussa. Tämä aikalaiskuvaus selittää omalta osaltaan myös kansalaissodan synnyn syitä. Merkillepantavaa on Louhikon tekstissä luja usko sivistyksen voimaan. Työväenyhdistyksen toiminnan kautta ns. tavallisella työläisellä oli mahdollisuus nousta arjen yläpuolelle ja löytää aineksia oman taloudellisen aseman ja koko työväenluokan aseman parantamiseen.
Kaduilla ja kujilla hurrjaa elämää
Vaasaan olivat edellisenä talvena siirtyneet myös isäni ja veljeni. Sulkutaistelun päätyttyä he olivat saaneet paikan sieltä, Salinin konepajalta, jossa palkkataso oli hiukan korkeampi kuin Turussa. Isäni välityksellä minäkin pääsin tähän — tahtoisin sanoa — Suomen kurjimpaan työpaikkaan.
Se oli matala puinen hökkeli vailla ilmanvaihtolaitteita. Syksyn ja talven tuulet puhalsivat läpi työhuoneen, jokainen työläinen sairasteli talven niittaan kylmyyden aiheuttamia tauteja, jokainen päivä, jolloin muotteja tyhjennettiin, oli sakeata pölyn ja savun kaaosta. Olen Suomessa nähnyt kymmeniä metalliverstaita, mutta Salinin konepaja oli surkeuden huippu.
Vajaan vuoden olinkin tässä konepajarähjässä; siirryin sittemmin työhön Vaasan Puuvillatehtaan konepajaan ja parin vuoden jälkeen Wickströmin moottoritehtaalle.
Ellei yhteiskunnallinen valveutumiseni olisi jo ollut hyvässä vauhdissa, niin täällä se olisi alkanut. Se olisi alkanut sitäkin varmemmin, kun katselin elämää Palosaaren yhdyskunnassa, jossa me asuimme. Palosaarihan oli jo silloin Vaasan varsinainen teollisuuskeskus; siellä sijaitsi konepaja, laivatelakka, puuvillatehdas, jossa näihin aikoihin työskenteli yli tuhat työntekijää, sekä muita kutomatehtaita. Ahtaalle alalle oli sulloutunut tuhansia työläisiä asumaan.
Pelastusarmeijakieltä käyttäen se oli täydellinen »slummi»: perheet ahtautuneina pieniin mur-juihin, joissa vielä pidettiin asukkeja vuokramenojen pienenntämiseksi, kaduilla ja kujilla hurjaa elämää, juoppoutta ja huliganismia. Jokailtaisena nähtävyytenä olivat tappelut katujen kulmissa, ja humalaisten miesten rähinä tytöistään. Vanhanaikaisen tehdasyhdyskunnan lika ja saasta näkyi räikeänä Palosaaren esikaupungissa kesällä 1909.
Palosaaressa oli vähäinen työväentalo, joka toimi pienehkön, järjestötoimintaan innostuneen työläisjoukon henkisenä keskuksena.
Minäkin jouduin tietysti näihin rientoihin mukaan. Eräät näistä uusista tovereistani olivat käyneet Amerikassa ja yrittivät sieltä saamiensa oppien ja aatteiden innostuttamina yllyttää Palosaaren työläisiä liittymään entistä lukuisampina järjestötoimintaan.
Näiden toverien piiriin liityin minäkin, ja niin alkoi tavattoman työteliään toiminnan aika Vaasan Palosaaressa. Me nuoret pojat pidimme neuvotteluja. Sosialidemokraattisen nuorisoyhdistyksen lauantaina ja sunnuntaina tekemillä veneretkillä haudoimme ja suunnittelimme työ- ja toimintatamuotoja, joilla saisimme tuon suuren työläisnuoriso-joukon liittymään järjestötoimintaan, saisimme sen innostumaan sosialistisiin aatteisiin.
Eräällä veneretkellä teimme juhlallisen keskinäisen lupauksen, että syksyn tullen aloitamme aivan erityisen agitation puuvillatehtaan työntekijäin keskuudessa, yritämme houkutella heidät käymään työväentalolla ja sitä tietä liittymään järjestöömme.
Syksyn tullen Taiston työväentalolla alkoikin olla entistä vilkkaampaa elämää. Nuorisoyhdistys järjesti kokouksia ja tanssitilaisuuksia, joissa kaikissa sopivin muodoin selvitimme nuorison yhteenliittymisen merkitystä. Kun jo silloin totesimme, että nuorison kalastus onnistuu helpoimmin ruumiinkulttuurin merkeissä, perustimme nuorisoyhdistyksemme rinnalle erityisen voimisteluja urheiluseuran.
Työväenyhdistyksen ahtaissa huoneissa koetimme muun toiminnan ohella järjestää voimisteluharjoituksia, hankimme kunnollisia voimistelunohjaajia, ja talvisaikaan harrastimme hiihtoa ja retkeilemistä.
Tämä »sielujenkalastus» onnistui hyvin. Voimistelu-seura kokosi satamäärin nuorisoa työväenyhdistyksen suojiin, jotka alkoivat tuntua sietämättömän ahtailta. Pää-hämme pälkähti silloin oivat uuma. Palosaaressa toimi tehtaan yhteyteen aikoinaan perustettu urheiluseura, »Palosaaren Urheilijat». Sillä oli varoja, oli oikeus käyttää kansakoulun voimistelusalia, sillä oli kaikki välttämättömät voimistelu- ja urheiluvälineet.
Kateellisina me pojat katselimme tuota vain muutaman kymmenen innostuneen miekkosen ylläpitämää seuraa, kunnes kerran päätimme vallata sen, tehdä siitä oman seuramme ja sen turvin ryhtyä vetämään tehtaan työntekijättäriä voimistelemaan sekä sittemmin työväenyhdistyksen toiminnan piiriin. Valloitus suoritettiinkin onnellisesti, ja ennen pitkää vallitsi täysi touhu niin työväentalolla kuin kansakoulun voimistelusalissakin.
<>Jotta jokaiselle olisi ollut jotakin, järjestimme nuorisoyhdistyksen rinnalle mahdollisimman monenlaista toimintaa. Muun muassa perustimme näytelmäseuran, joka aloitti vaatimattomien kappaleiden esittämisellä, mutta vuosien kuluessa uskalsi ryhtyä kokoillan näytelmiinkin. Kymmenittäin nuoria tehtaantyttöjä saatiin mukaan, aluksi lisäväeksi ja pikkuosien esittäjiksi, mutta yhdestä ja toisesta kehittyi sittemmin erinomainen näyttelijä Vaasan Työväenteatteriin.
Palosaaren Työväenyhdistys ja sen ympärille muodostunut nuoriso- ja ammattiyhdistystoiminta monine sivu-harrastuksineen oli niinä vuosina Vaasan työväen kaiken aktiivisen toiminnan keskus.
Kaupunkilaiset, jotka suurella työväentalolla toimivat, eivät useinkaan kyenneet saamaan sellaista vireyttä ja yhtä suuria joukkoja liikkeelle. Nuoriso-osaston toiminta lähinnä oli minulle keskeisin, sillä jouduin niihin aikoihin myös hoitelemaan vastaperustetun Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin sos.dem.nuorison piirijärjestöjen sihteerin tehtäviä.
Tässä virassa jouduin vuosina 1910—1914 tekemään matkoja yli laajan Etelä-Pohjanmaan. Joka pitäjässä ja milteipä joka kylässäkin tuli käydyksi sunnuntaisin ja niinä päivinä, jolloin satuin saamaan työstäni vapautta. Näillä herätysmatkoilla jouduin hyvin usein kosketuksiin Etelä-Pohjanmaalla silloin niin voimakkaasti levinneen alkiolaisen nuorisoseuraliikkeen kanssa. Useita väittelytilaisuuksia järjestettiin, joissa sen ajan nuorisokysymyksiä selviteltiin.
Meitä oli hyvä joukko suulaita nuoria miehiä, joista sittemmin on kehittynyt useita tunnettuja yhteiskunnallisia henkilöitä. Esimerkiksi Tampereen kaupungin äskettäin manallemennyt johtaja Kaarlo Nordlund oli näillä matkoilla usein tukemassa työtäni selvitellessäni välejä ns. porvarilliseen nuorisoseuraliikkeeseen…..
ss. 76-79 a
Järjestötoiminta Palosaarella
E.K. Louhikko ”Me teimme vallankumousta” ss. 80-82
E.K. Louhikon mukaan järjestötoiminta toi uutta uskoa ja toivoa työläisten elämään Vaasan Palosaarella viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Erityisesti Puuvillan työläisnaiset innostuivat toiminnasta.
Työväenyhdistyksellä oli suuri merkitys
Niin kuin sanottu, minun Vaasaan tullessani 1909, elämä Palosaaren tehdasyhdyskunnassa oli aivan huliganismin ja juoppouden turmelemaa. Meidän työmme, vaikka sen itse sanonkin, jätti muutamassa vuodessa aivan silminnähtävää jälkeä.
Monet sellaiset nuorukaiset, jotka aikaisemmin olivat kuluttaneet aikansa väkijuomien käytöön ja kaduilla ja kujilla maleksimiseen, meidän onnistui vetää työväenyhdistyksemme toiminnan piiriin. Varsinkin voimistelu ja urheilutoiminta sitoi satamäärin poikia toimintaamme ja antoi heille harrastuksia; sittemmin heistä monet siirtyivätkin urheiluseurasta yhdistyksemme moniin muihin rientoihin, ammattiosastoihin ja työväenyhdistyksen tarjoamiin tehtäviin.
Mutta vielä suurempi oli muutos Vaasan Puuvillatehtaan yli tuhatlukuisen naistyöläisjoukon keskuudessa. Näistä tytöistä, joilla ei ollut mitään muuta ajankulua kuin käydä kaupungissa tanssi-iltamissa ja samoilla katuja edestakaisin nuorten miesten kanssa, onnistui meidän 1913 loppuun mennessä vetää piiriimme useita satoja — uskaltaisinpa sanoa, että melkein puolet koko tuon suuren tehtaan valtavasta työläisarmeijasta oli tavalla tai toisella liittynyt työväenyhdistyksemme vaiheille ryhmittyvään järjestötoimintaan.
Useat ammattiosastot joutuivat jäsenmäärässään toteamaan moninkertaisen nousun. Työväenyhdistyksen monet harrastukset saivat aivan ylen määrin tarjokkaita, ja nuoriso-osastomme jäsenmäärä kohosi parhaana aikana lähes 500 henkeen.
Toiminta oli todella vilkasta. Niinpä meillä alkoi näinä vuosina ilmestyä sosialidemokraattisen työläisnuorison viikkolehti »Työläisnuoriso». Lehden levittämiseksi oli sen toimitus järjestänyt koko maassa silloin toimivien iiuoriso-osastojen kesken kilpailun. Kilpailuun osallistuivat kaikki kaupunkien suuret teollisuuskeskukset, muistaakseni yli kymmenen nuorisoyhdistystä oli mukana. Me levitimme
Palosaaressa lehteä niin runsaasti, että monet kuukaudet olimme levityskilpailussa ensimmäisenä johtavana yhdistyksenä. Muistan selvästi, mitenkä me varsinaisten tilausten ohella, joita oli parisataa, joka viikko myimme kolme, neljä, jopa viisikin sataa irtonumeroa tuolla suhteellisen pienellä alueella.
Muistan, mitenkä rinta pystyssä me myöhemmin nuorisoliittomme edustajakokouksessa alleviivasimme omia saavutuKsiamme. Esimerkiksi helsinkiläiset levittivät lehteä korkeintaan pari sataa kappaletta osastoa kohti, ja me pääsimme kuten sanottu usein puoleen tuhanteen. Urheiluseuramme toiminnasta ja saavutuksista voidaan esimerkkinä mainita, että kerrankin Vaasan voimistelu- ja urheilupiirin piirijuhlassa meillä oli naisten 10 x 100 m:n viestinjuoksussa 10 joukkuetta, toisin sanoen 100 puuvillatehtaan tyttöstä oli Vaasan urheilukentällä näyttämässä kuntoaan. Emme olleet toimineet ihan turhaan, oltakoonpa nykyisin naisten rata- ja kenttäurheilusta mitä mieltä hyvänsä.
Vaasassa-oloni muodostui useassa suhteessa käänteentekeväksi vastaisen elämäni kulkuun nähden. Sosialidemokraattisen puolueen ja ammattijärjestön toimesta järjestettiin Helsingissä joulukuussa 1911 ja tammi—helmikuuss 1912 ensimmäinen puolueopisto. Tähän opistoon koottii ammattiliittojen ja puoluejärjestöjen suosittamina ja apurahoilla 40 osanottajaa.
Koska se oli puolueen ensimmäinen korkeakoulu, niin sinne koottiin lähinnä puoluetoiminnassa ja ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisimmin mukana olevat. Joukossa oli puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen palkattuja toimihenkilöitä, nuorempia sanomalehden toimittajia ja eri ammattiosastojen apurahoilla tulleita toimihenkilöitä.
Hyvin monet näistä kurssitovereistani tuhottiin Venäjällä vuosina 1936—1939 Karjalan kommunistipuhdistuksissa. Minä sain vaasalaisten toverieni kehoittamana suosittamana Metalliteollisuustyöntekijäin liitolta apurahan. Lisäksi Vaasan kunnallisjärjestö ja nuorisoyhdistys antoivat lisäapurahan, niin että tuon lähes kolme kuukautta kestäneen kurssiajan selvisin taloudellisesti.
ss. 80-82
Lue myös:
Työväen sivistystoiminta Vaasassa
Oman kirjaston perustamisesta päätettiin jo Vaasan työväenyhdistyksen perustamisvuotena.
Kirjasto aloitti toimintansa seuraavana vuonna eli vuonna 1884. Yhdistyksen muuttuessa
kaksikieliseksi 1886 tavoitteeksi asetetaan lukusalin perustaminen. Kirjaston ja lukusalin
avulla pyrittiin tarjoamaan yhdistyksen jäsenille mahdollisuus niin ammatillisen kuin yleisen
sivistyksen kartuttamiseen ammattikirjallisuuden ja aikakauskirjojen avulla. Vuonna 1889
työväenyhdistys perusti lehtilukusalin Vaskiluodon ratatyömaan työntekijöille.
Sekä kirjaston että lukusalin toiminta rahoitettiin anniskeluyhtiön voittovaroista saaduilla avustuksilla.
Kirjaston kirjat ja lukusaliin tilatut lehdet ovat pitkään tasapuolisesti suomen- ja
ruotsinkielisiä. 1890-luvun alussa lukusaliin tilattiin reilu kolmekymmentä sanoma- ja
aikakauslehteä. Kirjastossa oli vuonna 1984 yhteensä vajaa neljäsataa nidosta. Kirjasto oli
auki pääasiassa perjantai-iltoina. Lainoja oli 1890-luvulla vuosittain sadan ja kahdensadan
välillä. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kirjojen lainaus kasvoi
merkittävästi. Esimerkiksi vuonna 1902 lainoja oli reilu kahdeksansataa. (Teerimäki 1990,
13-36; Kertomus Waasan työväenyhdistyksen toimista vuonna 1890, 4-8, 26).
Arbetets Vänner perusti oman lukusalin. Sinne tilattiin useita ulkomaisia sekä ruotsinkielisiä sanomaja
aikakauslehtiä. Tämän lisäksi lukusalissa oli luettavissa yhdistyksen oma, käsinkirjoitettu
lehti Ljus och Frihet. Arbetets Vänner:in yhteydessä toimi vuosina 1899-1901 luku- ja
keskustelukerho, jossa oli noin kolmisenkymmentä jäsentä. Kerhon toiminta oli ainakin
osittain opintokerhomaista. Jokaiselle kokoukselle valittiin puheenjohtaja ja sihteeri. Kerhon
jäsenet valmistelivat kukin vuorollaan lyhyen alustuksen ajankohtaisesta teemasta.
Alustuksen jälkeen teema avattiin yleiselle keskustelulle.
Kerhossa keskusteltiin paitsi yhdistyksen käytännön toimintaan liittyvistä asioista mm. miehen ja naisten välistä suhteesta sekä lehdistön tehtävästä. Alustusten ja keskustelun lisäksi kokoontumisissa harrastettiin ääneenlukua ja runonlausuntaa (Vest 1900, 4; Vest 1906, 19-20). Myös Vaasan
työväenyhdistyksessä toimi vuonna 1897 erityisen toimikunnan ylläpitämä keskusteluseura.
Sopivien keskustelun aiheiden löytämiseksi seuran jäsenet velvoitettiin seuraamaan paikallisia
sanomalehtiä
Lue lisää:
http://www.vasa.abo.fi/users/psalo/Web/VapsivSalo.pdf
