Related Articles
Täysistunto 115/2014
Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014 (19.11.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi täytyy todeta, että ei ihan mitä tahansa sovi tässäkään salissa suustaan päästää. Nuoret eivät äänestäneet mitenkään aktiivisesti seurakuntavaaleissa: heidän äänestysinnostuksensa oli alle 10 prosenttia. Mutta hyvä sinänsä oli niin, että äänestivät.
Sinänsä kun puhutaan demokratiasta, niin demokratia on niin kallisarvoinen asia, että sen eteen kannattaa meidän kaikkien tehdä työtä. On vuorenvarma asia, että tässä salissa tehdään vain ja ainoastaan demokraattisia päätöksiä. Se on enemmistövaltaa milloin milläkin murtoluvulla määriteltynä.
Mutta se, mitä tapahtuu sitä aikaisemmin, saattaa olla se kohta, missä demokratia ei toimikaan. Jos meille tuodaan huonosti valmisteltuja lakiesityksiä, joissa ei kaikkia mahdollisia asioita ole otettu huomioon, niin sitä ei peittoa demokraattiseksi se, että lopputulos täällä äänestetään suhteessa hallitus—oppositio. Se ei tee demokratiaa. Demokratian täytyy lähteä alhaalta, ja sen täytyy kulkea ylöspäin. Mutta demokratiassa täytyy aina (Puhemies koputtaa) ottaa huomioon myöskin kansalainen ja kansalaisen etu.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Tässä kohdassa minun on kyllä nyt hieman oikaistava. Opposition ainoa tarkoitus ei suinkaan ole kaataa hallitusta. Opposition tarkoitus on tietysti luoda vastavoima sille, mitä täällä tehdään. Opposition tarkoitus on tuoda esiin sellaisia asioita, mitä hallitus ei ole jostakin syystä halunnut ottaa huomioon tai ei ole huomioinut. Mutta missään nimessä tarkoitus ei ole se, että kaadetaan hallitus. Tarkoitus on se, että tehdään yhteistyötä, vaikka ollaan oppositiossa, ja saadaan mahdollisimman hyviä päätöksiä, sellaisia päätöksiä, jotka ovat demokraattisia ja tasapuolisia kaikille suomalaisille ja kaikkia suomalaisia ajatellen ja katsoen.
Mutta se, että syytetään siitä, että ainoa syy on, että kaadettaisiin hallitus, kuulostaa varsin kummalliselta. Tosin en ole ollut aikaisemmin eduskunnassa, vasta nyt, mutta kenties teillä on enemmän kokemusta siitä, että ollessanne oppositiossa kokoomus on pelkästään halunnut vain kaataa hallituksen.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Myller otti aikaisemmin esille sen, että missä ovat kansalaisten vaikutusmahdollisuudet EU-asioihin, ja se on erittäin tärkeä kysymys. Sitä voisi hieman laajentaa niin, että missä ovat kansanedustajien vaikutusmahdollisuudet EU-asioihin. Liian usein joudumme tekemään täällä päätöksiä sellaisista asioista, mistä emme tiedä, mistä päätämme. Läpinäkyvyyttä pitäisi olla huomattavasti enemmän. Kun tietäisimme mistä päätöksiä tehdään, niin silloin voitaisiin puhua oikeasta demokratiasta.
Sinänsä demokratia on aika hauska asia. Asiat saattavat näyttää demokraattisilta, vaikka ne itse asiassa ovat pelkkää ahkeruutta. Ja tästä esimerkkinä parlamenttipuolue RKP:n toiminta. Esimerkiksi meillä Vaasassa RKP on suurin valtuustopuolue, vaikka se on kaikkein pienin kansalaisryhmä, joka meillä Vaasassa asuu. Se johtuu siitä, että he pitävät huolen siitä, että ihmiset käyttävät kansalaisoikeutensa. Ja silloinhan siitä tulee demokraattista. Näin se vain on. Ja tällä tavalla tämä systeemi toimii.
Mutta sitten haluaisin kysyä ministeriltä (Puhemies: Aika!) ihan nopeasti sen, että jos ihminen…
Arvoisa edustaja, aika on täynnä. Ja seuraavaksi edustaja Myller.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Ihan varmasti Muutos-puolue ei ole ainoa, joka haluaa demokratiaa tähän maahan. Se on tietenkin toinen asia, mikä on sitten demokratiaa ja mikä on kansalaisille oikein. Sekö, että toimitaan siten, ettei pysytä siinä leiviskässä, minkä mukaan on tänne valittu?
Mutta, arvoisa puhemies, demokratia on todellakin niin arvokas asia, että siitä kannattaa kaikkien pitää kaksin käsin tässä talossa kiinni. Aikaisemmin puhuimme tuossa siitä, että EU-asiat tuntuvat olevan kovin pimennossa sekä kansalaisilta että meiltä kansanedustajilta, ja ehkä myöskin ministereiltä, ja juuri sen takia, että asiat tulevat niin myöhään käsiteltäviksi ja joudumme tekemään päätöksiä, mistä emme tiedä yhtään mitään.
Toki on ollut tapauksia, kuten Monti II, missä myöskin Suomen eduskunta oli mukana, ja me päätimme näyttää keltaista korttia ja saimme tämän lakko-oikeuden kaatamisyrityksen torpedoitua. Olimme 16. maa, joka uskalsi keltaisen kortin nostaa ylös, ja silloinhan asia peruttiin EU:n tasolta.
Mutta se, mitä minä ihmettelen oikeusministerin äskeisessä puheessa on, että hän sanoi, että kun nuoret eivät varmaankaan ymmärrä näitä EU-asioita, niin ei heille varmasti kannata niitä juuri kertoakaan. Minun mielestäni se on kyllä asioiden pimittämistä. Heille pitäisi kertoa, ja kertoa sillä tavalla, että he ymmärtävät ne asiat. Ja kyllä demokratiaan kuuluu myös rehellisyys: kertoa sellaisetkin asiat, missä demokratia ei toimi — niin kuin nyt, kun vaikuttaa siltä, että EU-asioissa se ei niinkään toimi.
Kansalaisaloite on yksi hyvä esimerkki siitä, miten demokratiaa pystytään laventamaan ja tuomaan lähemmäs kansaa ja antamaan ihmiselle mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Se on niin joka tapauksessa: vaikka ne asiat, mitä ihmiset ovat kansalaisaloitteissa esittäneet, eivät menisi läpi sellaisinaan, niin ainakin ne asiat nousevat agendalle. Niistä kirjoitetaan mediassa, niistä puhutaan radiossa, niistä puhutaan televisiossa ja niistä puhutaan myöskin Suomen eduskunnassa, ja se on hyvä asia.
Mutta sen sijaan äänestyksissä, joista paljon puhutaan — sehän on se demokratian peruslähtökohta, ainakin meillä Suomessa, että on edustuksellinen demokratia — ihmiset, edustajat, edustavat kansaa, ja kansa päättää siitä, ketkä edustavat. Mutta minkälainen demokratia on se, jos yli 140 000 suomalaista antaa menolipun Brysseliin ja se lippu revitään asemalaiturille? Että sinne ei lähdetäkään, vaan jäädään tänne? Onko demokratia silloin toteutunut? Meidän nykyinen pääministerimme oli EU-vaalien ehdoton äänikuningas. Suomen kansa olisi halunnut, että hän lähtee Brysseliin. Mutta hän teki yksin päätöksen, hän ei lähtenyt. Minusta se ei ole oikein demokratiaa. Minusta siinä toimitaan vähän diktaattorin ottein: aivan sama, mitä mieltä kansa on. Mutta itse saa tehdä päätöksen siitä, mitä tekee.
Maria Tolppanen
Arvoisa puhemies! Tässä on tyyppiesimerkki täysin tyhjästä, täysin turhasta lainsäädännöstä. Sikäli mikäli siihen, että kaksikieliset kunnat saisivat tietyt valtionavut, on edellytyksenä se, että ne hakeutuvat kaksikielisiksi, ei siihen lainsäädäntöä tarvita. Siihen olisi riittänyt pelkkä ministeriön kirje.
Kun tämä säädetään nyt lakipohjaiseksi, niin tämä on asia, joka aiheuttaa kunnille suunnattomasti kuluja. Tämä on erittäin vastuutonta politiikkaa hallitukselta ajassa, jolloin elämme syvässä lamassa, jolloin maassa alkaa olla puoli miljoonaa virallista työtöntä, ja kun kaikki työttömät lasketaan yhteen, niin lähentelemme kohta miljoonaa. Me elämme ajassa, missä on kohta 100 000 ihmistä, jotka ovat olleet yli vuoden työttömänä, ja kuntien sakko-osuudet kasvavat, koska kunnat eivät pysty työllistämään näitä ihmisiä, jotka eivät vapailta työmarkkinoilta tällä hetkellä saa työtä sen takia, että työpaikkoja ei ole. Meillä on ainoastaan 16 000 vapaata työpaikkaa. Hallitus on luvannut noin 2—3 000 työpaikkaa. Se on vasta 19 000 työpaikkaa, ja niihin paikkoihin, pojat ja tytöt, arvoisat kollegat, edustajat, on taatusti hakijoita.
Mutta että säätää tällaista lakia, joka vie kuntien rahoja. Joka ikinen tiekyltti pitää muuttaa kaksikieliseksi, joka ikisen kunnan pitää lisätä ruotsin kielellä myöskin kunnan nimi tai kunnantalo ja myöskin suomen kielellä Närpiössä. Tämä on aivan käsittämätöntä. Tämä on tyyppiesimerkki laista, joka pitäisi torpata välittömästi, siirtää parempaan ajankohtaan, siirtää sellaiseen ajankohtaan, milloin meillä on varaa tähän. Sen lisäksi täytyy oikeasti katsoa, minkä kuntien kannattaa olla oikeasti kaksikielisiä, minkä kuntien ei kannata. Jos näin pieni prosenttimäärä asukkaista, niin kuin tässä nyt sanotaan, on toisenkielisiä, se ei kyllä tee vielä kunnasta kaksikielistä. Me olemme toistaiseksi vielä maa, jossa on suomi ja ruotsi kielinä, ja niitä kieliä käytettäköön, mutta älköön kasvatettako näistä asioista enää kuntien kuluja.
Eli demokratia on monimuotoinen asia. On syytä miettiä hyvin tarkkaan, mitä se tarkoittaa, milloin se toimii ja milloin se ei toimi, ja on varottava, että demokratia kääntyy itseään vastaan. Se vaara on aina olemassa, ja sen takia on äärimmäisen tärkeää, että me, Suomen eduskunta, myös puolustamme kaikissa käänteissä edustuksellista demokratiaa ja länsimaista demokratiaa. Se on meidän kulttuuriamme, ja se kuuluu meidän kulttuuriimme. Toivon, että pystymme yhdessä pitämään demokratian lipun korkealla.
