Related Articles
Mihin piruun n. 60 kpl näitä kotoa tai taidelainaamosta löytyvää konstruktiivista työtäni joutuvat kun itse siirtyy hautaan?
Kysyy emeritus kaupunginarkkitehti Asko Halme, 83
Jotenkin tässä on jo tottunut yhteiskunnan ikärasismiin. Ikääntyneet mekaanisesti äkkiä hautaan jotta eläkkeenmaksuista ja mahd. sairaalakuluista säästettäisiin nuorempien verorahoja. Näin myöskin silloin kun se “vanhus” on nuorempia älykkäämpi ja taiteilijana edelleen produktiivisempi .
Mutta piruttaa kun vielä elinaikanaan saa sivusta seurata tekemisiensä eli elämäntyön tahallista pilaamista. Rakennuksiani tekijänoikeuslaeista piittaamatta halpakonsulttivoimin muutoksilla ja lisärakennelmilla rutataan – Vaskiluodon matkustajaterminaali, Variska ja kohta Kappelinmäen/Nummen koulu.
Asioita ohjaavilla insinööreillä ja merkonomeilla raha-ajattelu päämotiivi mutta kollegojen, joidenkin arkkitehtien ja taiteilijoiden tai taidekirjoittelijoiden, osallistuminen hommaan pettymys.
Sain aikanaan riittävästi tapella kaupungin virkamiesten ja poliitikkojen kanssa rakentamisen laadusta. Lopulta edes 7 kelvollista arkkitehtuuria edustavaa suunnitelmaani toteutui ennen kuin minut 20 vuotta sitten 63-vuotiaana pakotettiin eläkkeelle. Seuraajaa itselleni kaupunginarkkitehdin virkaan ei ole valittu.
Abstrakti kuvataide on aina kiinnostanut itseäni lähes yhtä paljon kuin arkkitehtuuri. Olin iloinen kun muutaman vuoden Vaasassakin 80-luvulla yritettiin noudattaa rakennusten taidehankintasuositusta: 1 prosentti rakennusrahoista taiteeseen.
Silloisen kulttuurilautakunnan kuvataidejaos, jonka jäsen olin, osti rakennuksiini ehdottamiani ja arkkitehtuuriin hyvin liittyviä töitä mm. L-G Nordströmiltä, Ernst Mether-Borgströmiltä, Eino Ruutsalolta, Antti Maasalolta ja Eero Hiiroselta.
Mutta sitten päättäjät päättivät säästää: taidehan on turhaa ylellisyyttä. Organisaatiomuutoksella tuo kuvataidejaos lopetettiin ja taidehankintarahat minimoitiin. Pienillä jäännösrahoilla museovirkamies Dan Holm sai ostella jotain näyttelyistä rakennuksiin siroteltaviksi riittävän kansanomaisiksi tauluiksi.
Kansan naivistisen maun palvominen meni kuitenkin joskus liian pitkälle. Olin Kirkkopuistikon virastotalossa olevan terveyskeskuksen seinälle saanut ostettua kaksi Totte Manneksen abstraktia maalausta.
Eräs terveyssisar ei pitänyt abstrakteista töistä jolloin Holm kiikutti ne museon kellarivarastoon ja toi jotain tuota ihmistä miellyttävää tilalle. Miten 1 tai 2 kaupungin työntekijää saa rakennuksen suunnittelijan ja kulttuurilautakunnan päättäjien harkinnasta piittaamatta määrätä mitä terveyskeskuksen asiakkaat joutuvat odotustilassa katsomaan????
Rakennussuunnittelun jatkeena sommittelin itse useimpiin rakennuksiini edes yksinkertaisesti timpuritaidoilla toteutuvan lauta- ja värireliefin aulatiloihin. Teeriniemen kouluun ja päiväkotiin lasten puolelle Raili –82 (Raili Halme s. 27.3.1933 k. 14.4.2013) sommitteli ja poikammae Reton avustuksella seinälle maalasi abstraktin sommitelman.
Ilmaiseksi tietenkin. Lähellä käytävällä on oma lautareliefini jonka timpurit toteuttivat. 2 vuotta aikaisemmin toteutui Railin seinämaalaus Kappelinmäen päiväkodin leikkihalliin.
Konstruktiiviset veistokset ovat aina kiinnostaneet itseäni eniten. Kirkkopuistikon virastotalon pieni sisäpiha kaipasi jotain. Luonnokseni mukaisen vaijereista roikkuvan alumiinirakenteisen mobilen toteuttivat harjoitustyönä Vaasan ammattikoulun oppilaat.
Julkiset veistokseni Vaasaan : Lento/1991, Meander/1996, Pystykierre/–1997,Tiedon portaat/2000 ja Sailing City /2006 ovat kaikki teräsrakenteisia ja Vaasan Aikuiskoulutuskeskuksen oppilaiden harjoitustöinä toteuttamia. Työhuoneeni lähelle virastotalon porrashuoneeseen ehdin itse ennen eläkkeelle pakottamista 1993 hitsata teräsreliefin.
Kun nyt parikymmentä vuotta arkkitehtuurin sijasta olen suunnitellut ja toteuttanut veistoksia on niitä syntynyt melkein liikaa. Mihin piruun n. 60 kpl näitä kotoa tai taidelainaamosta löytyvää joutuvat kun itse siirtyy hautaan? Lisänä huoli 1½ vuotta sitten kuolleen vaimoni Railin kauniista töistä. Lasten ja lastenlasten pieniin asuntoihin ei paljoa mahdu.
Keksin lahjoitusajatuksen. Viime joulukuussa lahjoitin 12 veistostani Pohjanmaan museolle ehdolla, että ne sijoitetaan suunnittelemaani monitoimitalo Variskaan. Lopulta viime viikolla kolmen museovirkailijan kanssa kiinnittelimme suunnittelemiani pieniä jalustan tapaisia hyllyjä talon kirjaston seinälle ja katsoimme miltä veistokset seinillä näyttävät.
Huomasimme, että yhdellä seinällä kolmen saman sukuisen sarja olisi parempi kuin 2+ yksi poikkeava. Se kolmas oli kotona ja olin ajatellut sen jättää lapsille. Pohdin asiaa ja tarjosin sitten puhelimessa veistosta numero 13 myöskin lahjoituksena Variskaan.
Ripustamisessa mukana ollut henkilö sanoi asian kuuluvan toiselle museovirkailijalle. Sain tämän lopulta puhelimeen ja todella hämmästyin. Tämä lisälahjoitukseni ei kelpaa kun projektista jo ollut turhan paljon vaivaa tms. Ehkä häiritsin huonolla hetkellä?
Olen kyllä lehdestä lukenut museoiden vaikeuksista taidelahjoitusten varastoinnissa, mutta tämänhän piti olla selkeä tapaus. Rakennuksen suunnittelijana tiedän sivullisia paremmin mitä sen seinille sopii kokonaisuutta täydentäen eikä rikkoen. Onhan siellä pihalla ja aulan seinällä jo pari isompaa työtäni.
Asko Halme
emeritus kaupunginarkkitehti
Vaasa
